naimalakko

#206: v ronski - Keskiviikkoa sannavain,

Ajatuskulkusi lepää pitkälti mystisellä perusteella P, joka vaikuttaisi olevan pääsyynä keskustelussa esille nouseviin erimielisyyksiimme. Kyse on siis siitä, millä perusteilla joiltakin pareilta voidaan evätä oikeus avioliittoon (tai rekisteröityyn parisuhteeseen). Hahmottelet alkutilanteen katsomalla, että ”[N]ykymuotoisen avioliiton (faktuaalisesti ja  loogisesti) käypä perustelu on lapsen yhteyden suojeleminen biologisiin vanhempiinsa.” jonka myöhemmin nimeät biologiseksi perusteeksi BP. Lisäksi näet avioliitolla myös toisen perusteen, nimittäin sen luonteen varallisuusoikeudellisena oikeustoimena (JP). Sinulle peruste P on siten BP ja JP yhdessä. (Tiettyä epävarmuutta on kuitenkin nähtävissä. Kirjoitat esimerkiksi, että nykymuotoisen avioliiton P taitaa olla BP ja JP yhdessä).

Tällaista perustetta P ei kuitenkaan voi uloslukea avioliittolaista. Huomaat itsekin, että ”[T]eksti ei tosiaan (valitettavasti) kerro perustetta eksplisiittisesti, jolloin joudumme arvuuttelemaan perustetta siitä seuranneen lakitekstin perusteella.” Toisin sanoen perusteesi P on omaan tulkintaasi perustuva konstruktio, jolle ei löydy tukea oikeusjärjestyksestä.

Argumentoit tämän asian tiimoilta huomattavan epäjohdonmukaisesti vasitenkin kun sanat ’looginen’ ja ’johdonmukainen’ esiintyvät teksteissäsi niin useasti, että niiden luulisi saavan erityistä huomiota. Avasin edellisessä viestissäni nykyavioliiton luonnetta siviilioikeudellisena sopimuksena sekä sen perustaa (P), joka ankkuroituu osapuolten sopimusvapauden rajoissa antamaan molemminpuoliseen tahdonilmaisuun. Kirjiottaessasi siitä, että on tarkkaan mietittävä, mikä on ”mahdollisen uuden avioliittolain peruste P”, sivuutat sen tosiseikan, että uutta perustetta ei tarvita, sillä pelkistetysti ilmaistuna oikeustiede näkee avioitumisen nykyisellään määrämuotoiseen varallisuusoikeudelliseen oikeustoimeen ryhtymisenä.

Avioliiton avaaminen myös homopareille ei aiheuttaisi suurempia oikeudellisia muutoksia.  Huomionarvoista on, että Suomessa on jo voimassa avioliittolakiin vertautuva parisuhteiden rekisteröimistä koskeva laki, jossa käytetystä viittaustekniikasta (”asiasta, on voimassa, mitä avioliittolaissa säädetään asiasta”, ”Parisuhteen rekisteröinnillä on samat oikeusvaikutukset kuin avioliiton solmimisella, joille toisin säädetä”) seuraa, että lait ovat sisällöltään lähes identtiset. Tästä seuraa, että avioliittolain säännöksiä sovelletaan laajassa mittakaavassa jo nyt rekisteröidyssä parisuhteessa eläviin nais- ja miespareihin. Muutamat poikkeukset, kuten kristillisdemokraattien kiusantekona mukaan otettu nimilain soveltamisalan rajaus parisuhdelain ulkopuolelle, eivät ratkaisevalla tavalla muuta rekisteröidyn parisuhteen luonnetta perusteiltaan samanlaisena juridisena ja taloudellisena sopimuksena kuin minä avioliittoa lainsäädännön valossa pidetään, jolloin onkin aiheellista kysyä, miksi avioliittolain nykymuoto ei salli avioliittoa kaikille, joihin sen peruste P ulottuu. Virkettäsi ”[H]omoparien avioliiton sallimisesta perusteella P nimittäin automaattisesti seuraa, että kaikkien ihmisryhmien, joihin P soveltuu, avioliitot on sallitava” soveltaen on johdonmukaista katsoa, että heteroparien avioliiton sallimisesta perusteella P seuraa, että kaikkien ihmisryhmien, joihin P soveltuu, avioliitot on sallittava.

Syyt siihen, miksi lainsäätäjä ei parisuhdelain säätämisen aikaan soveltanut johdonmukaisesti tätä perustetta P, ovat tietenkin luettavissa lain esitöistä. Varsinkin lähetekeskustelun pöytäkirja on osin hilariöösiä luettavaa.

”Tarkoitan sitä, että adressi vastustaa avioitumisoikeuden rajaamista perusteella BP.”

Ei, vaan se vastustaa sitä, että Suomessa on ilman järkeviä syitä voimassa kaksi rinnakkaista mutta sisällöltään jokseenkin yhteneväistä parisuhdeinstituutiota.

"’[S]amaa sukupuolta olevilla pareilla on nykyisin mahdollisuus rekisteröityyn parisuhteeseen, mutta rekisteröidyt parit eivät saa esimerkiksi automaattista oikeutta yhteiseen sukunimeen eivätkä he voi adoptoida lasta. Heidän parisuhteensa ei ole tasa-arvoinen muiden parisuhteiden kanssa.’

Kuten jo sanottu, tämä ei muotonsa puolesta kelvollinen peruste. Se on kuvaus lain nykymuodosta.”

Lainsäädännön aukoista johtuvat ja sitä kautta yhteiskunnassa ilmenevät ongelmatko eivät ole kelvollinen peruste lainsäädännön uudistuksiin tähtäävissä puheenvuoroissa?

”’Nykymuotoinen avioliittolaki on luonteeltaan juridinen ja taloudellinen sopimus, jonka perusta ei lepää sen enempää aviopuolisoiden seksielämän kuin tästä seksielämästä mahdollisesti syntyvien lasten varassa."

Sangen kyseenalainen tulkinta. Miten sitten selität esteellisyyskohtien olemassaolon ja sisällön?”

Toiston uhallakin totean, että nykymuotoisen avioliiton hahmottaminen taloudellisena sopimuksena – jonka purkautumisen oikeusvaikutukset astuvat voimaan puolen vuoden päästä purkuprosessin aloittamisesta – on oikeusjärjestelmämme puitteissa kaikkea muuta kuin kyseenalainen tulkinta. Sinun edustamasi kannan mukaan avioliitossa on kyse heteroparien potentiaalista tuottaa biologisia jälkeläisiä, mutta avioliitto ei missään tapauksessa ole biologinen instituutio, eikä sen perusolemus lepää seksin tai lisääntymisen varassa. Lapsia syntyy ilman avioliittoakin ja toisaalta avioliittolain kannalta on yhdentekevää syntyykö liittoon biologisia jälkeläisiä. Lapsi ei tarvitse syntyäkseen avioliittoa, vaan muna- ja siittiösolun, eikä tasa-arvoinen avioliittolaki pyri kumoamaan tätä luonnontieteellistä faktaa.

Ajatus siitä, että avioliiton fundamentaalinen peruste (tässä: biologinen peruste BP) olisi luettavissa avioesteluettelosta, on sangen kyseenalainen tulkinta. Ensinnäkin on niin, että vaikka avioliittolaki ei edellytä lisääntymistä, se kuitenkin näkee sen avioliiton potentiaalisena vaikutuksena. Avioliiton biologisena perusteena ei voi kuitenkaan pitää sitä, että säädös presumoi puolisoiden välisen seksuaalisen kanssakäymisen ja sitä kautta jälkeläisten syntymisen mahdollisuuden. Muutenhan avioliiton voisi ymmärtää pelkkänä keinona välineellistää heterot lisääntymään.

Toiseksi avioliiton esteitä sovelletaan samansisältöisinä nais- ja miespareihin. Avioliitto ja rekisteröity parisuhde rinnastuvat jo nykylainsäädännössä siinä määrin, että niitä koskee jopa sama kielto avioitua lähisukulaisen kanssa, vaikka samaa sukupuolta olevien kumppaneiden kohdalla ei ole vaaraa saada yhteisiä biologisia jälkeläisiä, joihin mahdollisesti kasautuisivat suvussa väistyvinä esiintyvät perinnölliset sairaudet. Esimerkiksi kahden sisaren välinen rekisteröity parisuhde on kielletty samalla - insestisuhteiden estämiseksi säädetyllä - perusteella kuin veljen ja sisaren välinen avioliitto. Tuskin tällaisia mies- ja naispareja koskevia avioestesäännöksiä annettaisiin, jos peruste P sisältäisi biologisen perusteen.

Kolmanneksi avioliiton solmimisen esteenä on lähisukulaisuuden lisäksi muitakin asiaintiloja, kuten voimassa oleva avioliitto tai rekisteröity parisuhde ja alaikäisyys, joista varsinkaan ensimmäistä tuskin voidaan hahmottaa luonteeltaan biologiseksi.

Neljänneksi, kun avioliitto tunnistetaan pitkälle yksityisautonomian piiriin lukeutuvaksi siviilioikeudelliseksi sopimukseksi, voidaan sen solmimisen rajoituksia ja ehtoja tarkastella sopimusvapauden näkökulmasta. Voidaan argumentoida, että ihmisten on saatava velvoittautua ja saada oikeuksia seksuaalisesta suuntautumisestaan riippumatta. Sopimusoikeudessa vallitsee lähtökohtaisesti sopimusvapaus. Avioliittolain näkökulmasta tämä tarkoittaa, että osapuolet voivat itse päättää, avioituvatko he ja kenen kanssa. Mistä tahansa ei kuitenkaan ole mahdollista sopia ainakaan viranomaista sitovasti. Oikeustoimilaki rajoittaa esimerkiksi oikeustoimikelvottoman alaikäisen mahdollisuuksia velvoittautua sopimuksin. Voidaan katsoa, että avioliittolain alaikäisyyttä koskeva esteellisyysperuste ponnistaa vastaavanlaisesta argumentoinnista. Myös sopimukseen nähden ulkopuolisen kolmannen etu voi rajoittaa sopimusvapautta. Avioesteiden näkökulmasta kiellolla solmia avioliitto lähisukulaisen kanssa on pyritty suojaamaan heikompaa osapuolta, eli liitossa mahdollisesti syntyvää lasta. Tämänkaltainen ajattelu käy selväksi varsinkin aiemmasta lainsäädännöstä, jossa avioesteinä pidettiin kaatumatautia, kuuromykkyyttä, tarttuvalla asteella olevaa sukupuolitautia, tylsämielisyyttä ja niin edelleen.

Viidenneksi, avioesteetkin ovat sopimuksenvaraisia. Erilaisissa kulttuureissa ja eri maailmanaikoihin on säädetty vaihtelevansisältöisiä kieltoja avioitumiselle. Esimerkiksi alkoholismia avioesteenä harkittiin lisättävän Suomenkin aviokaareen. Eräs lakitekstiin yltänyt este kuului seuraavasti: ”Henkilöiden kesken, joista toinen on ollut naimisissa toisen takenevassa tai etenevässä polvessa olevan sukulaisen kanssa, olkoon avioliitto niinikään kielletty.” Eräässä afrikkalaissa heimossa samana päivänä samaan kylään syntyneitä lapsia pidetään kaksosina, eivätkä he sen vuoksi saa mennä keskenään naimisiin (Westermarck).