naimalakko

#214: Yksi ääni muualle - Re: Re: Keskiviikkoa sannavain,

Avioliittolain mukaan vihkiminen toimitetaan joko kirkollisena vihkimisenä tai siviilivihkimisenä. Parisuhdelain mukaan rekisteröinnin suorittaa siviilivihkimisen toimittamiseen oikeutettu viranomainen. Vihkiminen ei siten ole uskonnollinen toimitus. Siviilivihkiminen on ollut Suomessa voimassa maamme itsenäistymisvuodesta lähtien. Tätä nykyä siviilivihkimiskaavalla toimitetut avioliitot muodostavat noin kolmasosan kaikista solmituista avioliitoista. Adressi ilmaisee selväsanaisesti, että sen tavoitteena on tasa-arvoisen siviilivihkimisen saavuttaminen, ja että tämän tavoitteen toteutuminen ei edellytä muutoksia uskonnollisten yhdyskuntien vihkimisoikeuteen. Tasa-arvoisella avioliittolailla tavoitellaan ainoastaan yhdenvertaisuuden esteiden purkamista, sillä nykyisellään avioliittolaki asettaa kumppanit eriarvoiseen asemaan puolison sukupuolen perusteella.

”Jotta olisi syytä muuttaa vihkimistä koskevaa lakia, pitäisi olla uskonnollinen yhdyskunta, jossa vihitään homoja. Nyt Vihreät hakevat uskonnollisen toimituksen laajentamista ilman uskonnollista perustetta.”

Kuten sanottua, vihkiminen ei ole uskonnollinen toimitus. Siviilivihkimisen on velvollinen toimittamaan laamanni, käräjätuomari, käräjäviskaali, maistraatin päällikkö, henkikirjoittaja, maistraatissa toimiva julkinen notaari  ja tietyin edellytyksin käräjäoikeuden notaari. Mikään edellä luetelluista viroista ei ole luonteeltaan uskonnollinen. Sen sijaan vihkiminen todennäköisesti on vain uskonnollinen toimitus esimerkiksi Saudi-Arabiassa ja muissa teokratioissa. Sivuhuomiona voidaan todeta, että esimerkiksi Ruotsissa on olemassa uskonnollinen yhdyskunta, jossa vihitään homoja, nimittäin Ruotsin kirkko.

Olen kirjoituksissani käsitellyt avioliittoinstituution historiallista ja kulttuurista taustaa sekä verrannut sitä lain nykymuotoon. Toisin kuin kirjoitat, avioliiton tarkoitus ei ole typistynyt vain osapuolten suojeluun ja heidän sukuun kuulumisensa vahvistamiseen, vaan kautta aikain sitä on käytetty muun muassa legitimoimaan käsitystä siitä, että nainen on myytäväksi kelpaavaa kauppatavaraa. Tänäkin päivänä isä – nyt symbolisesti – luovuttaa tyttärensä tämän sulhaselle. En kuitenkaan näe, että avioliittolainsäädännön mahdolliset uudistukset tulisi kytkeä mahdollisimman harmonisesti sen tämänkaltaiseen historialliseen taustaan. Yleensäkään yhteiskunnallisia instituutioita, jollainen avioliittokin on, ei tule nähdä muutoksille immuuneina monoliitteina. Jos näin olisi, esimerkiksi naisen perimysoikeudet olisivat edelleen miehen vastaavia oikeuksia huonommat. Onhan niin, että perintöoikeuden historiallinen ja kulttuurinen tausta osoittaa sääntelyn tarkoituksena olleen, että suvussa eteenpäin siirtyvä omaisuus keskitetään suvun miespuolisille jäsenille. Kun otamme huomioon tämän historiallisen faktan, nykymuotoinen tasa-arvoinen perintökaari näyttäytyy suorastaan yhteiskunnan perusrakenteita horjuttavana.

”Homosuhteesta ei synny luonnollisella tavalla jälkeläisiä, joista sopia, jolloin rekisteröidyllä parisuhteella ei ole lähtökohtaista tarvetta sille. Jälkeläisistä sopiminen rekisteröidyssä parisuhteessa on kuitenkin yhteiskunnallinen ratkaisu ja sitä voidaan käsitellä lailla juuri kuten lainaamassani kohdassa esititkin.”

Avioliittolaissa säädetään myös ”luonnottomasta” tavasta saada jälkeläisiä, nimittäin adoptio-oikeudesta. Rekisteröidyssä parisuhteessa elävillä pareilla ei tällä hetkellä ole tätä samaa oikeutta. Käsittääkseni oikeus sisäiseen adoptioon sen sijaan on myös mies- ja naispareilla. Argumentointiasi seuraten adoptoinnista sopimista ei pitäisi ensinkään sisällyttää avioliittolakiin. Toisaalta kirjoitat, että jälkeläisistä sopiminen rekisteröidyssä parisuhteessa on yhteiskunnallinen ratkaisu, jota varten voitaisiin antaa uutta laintasoista sääntelyä. Tarkoitatko, että parisuhdelakia edelleen muutettaisiin avioliittolain suuntaan? Tällöinhän olisimme taas askeleen lähempänä sitä varsin hassunkurista tilannetta, jossa meillä olisi voimassa prikulleen samansisältöiset säädökset, joiden soveltamisen ainoana erotteluperusteena olisi kumppanin sukupuoli.

”Itse luulin Vihreisiin kuuluvan myös avioliiton kannattajia, mutta nyt tiedän.”

Käsittääkseni vihreät ajavat avioliiton ulottamista kaikille ihmisille näiden seksuaalisesta suuntautumisesta huolimatta. Tuskin tällaisen puolesta kampanjoitaisiin, jos avioliittoa ei kannatettaisi.