naimalakko

#224: sannavain -  Perinteistä eli historialliseen taustaan nojautuvaa käsitystä esimerkiksi kyseisestä instituutiosta ei kukaan hyväksyisi nyky-Suomessa. Myös kiistattomasti perinteistä käsitystä avioliitosta muun muassa keinona ostaa nainen kauppatavaran tavoin ei käytetä perustelemaan nykumuotoista avioliittoa. Perinteet ja historia nostetaan keskusteluun sellaisessa muodossa, joka on itselle mieluinen. 

Jo perinteisessä avioliiton määrityksessä Rakkaus nostetaan tärkeimmäksi avioliiton kantavaksi voimaksi. Puolisot ovat monesti olleet kauppatavarana, ovat vieläkin, kun katsoo vähän kauemmaksi esimerkiksi Islamilaiseen maailmaan. Heidänkään kulttuuriin se ei kuulu, vaan sielläkin on osapuolten tahto rakastaa hyvin tärkeänä. Miehen tehtävä on aikoinaan ollut ottaa vastuu vaimon elatuksesta, koska hän saattaa jälkikasvua maailmaan, avioliitto on ollut sen turvaamista varten. Varhaisissa yhteiskunnissa naisilla on ollut olemattomat mahdollisuudet huolehtia elannosta, etenkin lasten kanssa. Ainoa jossa se on onnistunut ilman sukujen yhteistyötä on tiiviit kyläyhteisöt, joissa vastuunkannosta on huolehdittu yhteisöllisesti ja koko kylä on kantanut vastuunsa.

Vaikka on helppo muutamien esimerkkien valossa miettiä, kuinka raadollista silloin perhe-elämä on ollut, se on vain osatotuus. Totuus on, että ihmiset ovat aina välittäneet toisistaan ja erityisesti Rakkautta on ollut aina. Sopimus miehen ja naisen välillä on ollut sopimus Rakkaudesta, mutta juuri elämäntilanteiden vaihtelun takia siitä on tehty Pyhä Liitto. Pyhää Liittoa on käytetty hyväksi aivan kuten monia sopimuksia tänä päivänäkin. Poliitikka on täynnä esimerkkejä, kuten liike-elämä. Varhaiset yhteiskunnat ovat toimineet yhteisöllisesti välittäen heikommista, nykyään avioero on vain muodollisuus. Perheiden hajoamiset, vanhusten laiminlyönnit ja monet muut vulgaareina pidettävät tapahtumat ovat nykyään arkipäivää. Nyt puhutaan sen perinteisen instituution tuhoamisesta, joka on ollut turvaamassa monia epäinhimillisiltä kohtaloilta. Ero tähän päivään on, että silloin ei ollut sosiaalisia turvaverkkoja joista yhteiskunta ottaa vastuun. Nyt voi jälleen miettiä, onko menty takaisinpäin ja jopa ohi, kun vanhuksia sidotaan sänkyihin lääkkeillä ja annetaan olla tunti tai jopa päivätolkulla vaipoissaan. Onko tässä tilanteessa syytä lähteä tuhoamaan lopullisesti sitä instituutiota, joka on tuonut heikommille turvan? Yhteiskunnan velkataakka on monille eurooppalaisille valtioille jo kestämätön samalla kun kotimaista velkaa vain kasvatetaan. Ei samanlaista yhteiskunnan turvaverkkoa tulla pystymään ylläpitää jos asioita ei saada käännettyä. Meidän tulee välittää ensisijassa heikoimmista ja muistaa lasten oikeudet ensimmäisenä. Aikuiset kestävät paljon paremmin silloin, kun on kyky olla yhteiskunnalle hyödyksi.