#223: sannavain - Re: Lauantaita sannavain,
olet kiitettävän sitkeästi jaksanut jankata omalta puoleltasi. Viimeisin kierros otti harppauksen kohti yhteisymmärrystä siitä, miten näkemyksemme logiikasta ja yleisesti eettisinä pidetyistä toimintatavoista eriävät. Käsittelen ensin kaltevia pintoja ja kompromissilainsäädäntöä, sitten nykymuotoisen avioliittolain mahdollisia perusteita ja lopuksi ajateltavissa olevan uuden avioliittolain ehdotettuja perusteita, niiden loogisuutta ja seurauksia.
1. Kaltevista pinnoista ja kompromisseista
Olet esittänyt, että lukumäärä- ja sukuneutraalisuus olisivat pelotteita, vain muka-välttämättömiä seuraamuksia sukupuolineutraalisuudesta, jota pelotetta ei esimerkit maailmalta tue. Olet oikeassa siinä, että nuo ajatellut seuraamukset eivät välttämättä toteudu reaalimaailmassa. Mutta jätät kokonaan huomiotta, mikä on tämän välttämisen hinta. Hinta on kova: joudumme tyytymään kompromissilakiin, joka ei noudata johdonmukaisesti sitä, mikä lain perusteeksi on ajateltu ja mainittu; lakiin, jolle ei ole ajateltavissa järjellistä perustetta. Esimerkki voisi olla avioliittolaki, joka säädetään perusoikeuksiin ja yhdenvertaisuuteen vedoten, mutta joka laki on kuitenkin ristiriidassa näiden periaatteiden kanssa.
Sinä: pidät tuollaista epäjohdonmukaista lain säätämistä eettisesti ja älyllisesti kestävänä.
Minä: en pidä tuollaista lain säätäämistä eettisesti enkä älyllisesti kestävänä.
Pidän myös mahdollisena, että on useita vaihtoehtoisia toisensa poissulkevia perusteita aina kulloinkin tarkasteltavalle laille. Edelleen kukin peruste voi olla sisäisesti täysin johdonmukainen niin, että perusteen valinta voidaan tehdä vain arvopohjaisesti/fiilisperustaisesti. Esimerkkinä voidaan ajatella lakia siitä, onko liikenne vasemman vai oikean puoleista. Viimekädessä kysymys on makuasiasta ja silloin ihmiset äänestäkööt mutunsa mukaan. Sen sijaan kompromissilaki, jonka mukaan liikenne on sekä vasemman että oikean puolista tai ei kumpaakaan tai vuoropäivin yhtä ja toista, olisi kestämätön.
Sinä: et näe, että on useita johdonmukaisia vaihtoehtoja vaan että jokaisen on päädyttävä samoihin perusteisiin.
Minä: näen, että voi olla useita johdonmukaisia vaihtoehtoja.
Mitä tulee kaltevan pinnan ortodoksiseen käyttöön, Wikipedia tietää kertoa meille, että "Kaltevan pinnan argumentti voi myös tarkoittaa argumentaatiota, joka ei välttämättä olekaan virheellistä."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaltevan_pinnan_argumentti
2. Nykymuotoisen avioliiton perusteet
On oikein kysyä, mikä on avioliittolain nykymuodon peruste. Tärkeintä on, onko kuviteltavissa tai konstruoitavissa jokin peruste P, josta lain nykymuoto rajauksineen seuraa loogisesti. Vastaus tähän kysymykseen ratkaisee, onko nykymuoto kelpoinen - äänestykseen vietävä - vaihtoehto vaiko eikö ole. Myöntävän vastauksen saamiseen riittäisi konstruoida jokin tuollainen peruste - perusteen ei tarvitse olla sama kuin jokin "tosiasiallinen" tai "historian valossa oikea" peruste.
Kun yritämme konstruoida perustetta P, on selvä, että perusoikeuksien ja yhdenvertaisuuden prinsiipit eivät sellaisenaan riitä: koska nykymuoto ei niistä loogisesti seuraa. Konstruoinnissa auttaa tietenkin nykymuodon tarkastelu.
Olen esittänyt, että tuollainen peruste P on nähtävästi konstruoitavissa biologisesta lähtökohdasta. Tämän mukaan avioliiton on tarkoitus antaa erityisasema "lisääntymisyksiköille". Miksi? Koska lisääntyminen on yksi yhteiskunnan fundamentaalisimmista toiminnoista ja koska yhteiskunta voi asiaan vaikuttaa avioliittolain kautta. Tässä yksi avainkohdista on isyysolettamus, joka koskee nimenomaan avioliittoon syntyvää lasta (on asian kannalta kerrassaan irrelevanttia, mihin lukuun kyseinen lainkohta on kirjoitettu). On perusteltua ajatella, että moni nainen haluaa lisääntyä vain, kun lapsen (ja naisen itsensä) elatus, hoiva, perintö yms. on turvattu. Sama voi koskea miestäkin; mies voi haluta "perillisen" ja "työnsä jatkajan". Tässä nykymuotoinen avioliitto tarjoaa erityisen suojan. Avoliitto ei anna vastaavaa suojaa: avopuoliso-siittäjä voi häipyä luovuttamatta enempiä resursseja tai avopuoliso-aisankannattaja ei välttämättä tunnustakaan lasta omakseen; kääntäen, avopuoliso-siittäjä tai avopuoliso-aisankannattaja ei välttämättä saakaan "oikeuksia lapseen" (äidin tahdosta). Koska avioliiton tehtävä on näin tukea lisääntymistä, avioliittoon liittyy oleellisesti ajatus sukupuoliyhteydestä.
Kuvatun perusteen P loogisena seurauksena saadaan avioliiton nykymuodon pareja koskevat rajaukset.
Se, että laki parisuhteen rekisteröinnistä antaa nyt homopareille vastaavaa suojaa, ei ole järjellinen vasta-argumentti: ko. laki on todettu epäjohdonmukaiseksi. Perusteen P käypyyttä on voitava tarkastella ilman viittausta lakiin parisuhteen rekisteröinnistä.
Voidaanko sanoa, että "Nykylainsäädännön valossa tuo peruste [JP] valitettavasti on peruslähtökohta"? Ei voida, koska tuosta peruste ei generoi lain nykymuotoa.
Voidaanko sanoa, että "Avioliittolaki ei perustu vaatimukseen siitä, että sen säätelemän oikeustoimen osapuolet voivat potentiaalisesti saada yhdessä biologisia jälkeläisiä." Ei voida, koska tuollainen vaatimus generoi lain nykymuodon, kun potentiaalisuus ymmärretään oikein (kaukaista sukua toisilleen olevat mies ja nainen).
Sinä: pidät yllä konstruoitua perustetta epäloogisena ja siten mahdottomana.
Minä: pidän yllä konstruoitua perustetta yhtenä loogisena näkemyksenä ja siten kelpoisena äänestykseen vietävänä vaihtoehtona.
3. Uuden muodon perusteet ja seuraukset
Jos harkitsemme avioliittolain uudistamista, on meidän esitettävä ne prinsiipit, lähtökohdat ja perusteet, joista laki loogisesti generoituu. Tätä varten on esitetty perusoikeuksien ja yhdenvertaisuuden prinsiipit sekä peruste, jonka mukaan avioliiton on tarkoitus tarjota turvallinen ympäristö yhtä useamman (lähinnä kahden) aikuisen yhteiselämälle ja lasten kasvattamiselle. Keskeinen ero biologiseen perusteeseen on se, että tässä ei ole mukana lisääntymisaspektiau. Määritteleviin tekijöihin ei siis enää kuulu se, että nainen ja mies haluavat (lapsikysymyksen vuoksi) olla sukupuoliyhteydessä vasta, kun ovat keskenään aviossa. Pidän tätä lähtökohtaa aivan käypänä vaihtoehtona.
Sinä: on lisättävä lisäehto, että parin keskisestä sukupuoliyhdynnästä ei ole harmia kolmannelle osapuolelle.
Minä: ei ole syytä lisätä sukupuoliyhdyntää koskevaa lisäehtoa, koska nyt ei ole lisääntymisperustetta, josta sukupuoliyhdynnän relevanttius seuraa.
Meillä on siis tarkastelussa kaksi erilaista perustetta uudelle avioliittolaille.
Palaan kohta siihen, miksi pidän edellyttämääsi lisäehtoa epäjohdonmukaisen ajattelun seuraamuksena. Sitä ennen todettakoon kuitenkin ne seuraukset, jotka ovat yhteisiä esittämillemme perusteille: avioliitto on sallittava mm. aikuisille siskospareille, veljespareille, isä-poika -pareille ja äiti-tytär -pareille, sillä näiden parien keskisestä sukupuoliyhdynnästä ei ole harmia kolmannelle osapuolelle. Tästä olemme nähdäkseni yhtä mieltä.
Sitten siitä lisäehdostasi. Kysyt "Kuinka loogiselta olisi vaikuttanut esimerkiksi sukupuolineutraalin avioliittolain säätäminen aikana, jolloin homoseksuaaliset suhteet olivat lain mukaan kiellettyjä?" Riippuu hieman siitä, mitä suhteella tarkoitat - oletan, että sukupuoliyhdyntää. Mielestäni vaikuttaa aivan loogiselta, eihän sukupuoliyhdynnällä ole tässä tapauksessa mitään tekemistä avioliiton ajateltujen perusteiden kanssa - siis aivan loogista, paitsi että olisi pitänyt säätää myös sukuneutraaliksi. Esität myös että "Yleisen elämänkokemuksen perusteella aviopuolisot harjoittavat keskenään seksuaalista kanssakäymistä." Tässä on aivan ensiarvoisen tärkeä huomata, että aviopuolisoilla viittaat nyt avioliiton nykymuotoon, et ajateltuun uuteen muotoon. Laajennettuna koskemaan uutta muotoa tämä ei enää ole fakta vaan ainoastaan näkemys/toive/kannanotto, jolle voidaan hyvin pyytää perustelua. Argumentoit: "Tuskin omakaan avioliittolakimme vaivautuisi erikseen kieltämään alaikäisen kanssa solmittavan avioliiton, kun suojaikärajoista on säädetty muualla lainsäädännössä." Edelleen: nykymuoto lähtee rajoittamaan lisääntymisperusteesta käsin: ei avioliittoa ellei voida olettaa/toivoa lisääntymistä. Kirjoitat: "Kun lainsäädäntö olettaa avioituvien henkilöiden välillä tapahtuvan seksuaalisen kanssakäymisen" Jälleen: nykymuoto olettaa, ei välttämättä ajateltu uusi muoto - miksipä olettaisi, koska lisääntymisperuste ei ole käytössä? Tässä valossa pareja rajaava lisääehtosi roikkuu kovin irrallisen kannan varassa ja vaikuttaa mielivaltaiselta/irrationaaliselta valinnalta syrjiä joidenkin parien perusoikuksia ja yhdenvertaisuutta, mitä lienee mahdotonta puolustaa.