naimalakko

#233: v ronski - Yhteenvetoa sannavain,

”avioliiton on tarkoitus antaa erityisasema "lisääntymisyksiköille" - - [K]oska lisääntyminen on yksi yhteiskunnan fundamentaalisimmista toiminnoista ja koska yhteiskunta voi asiaan vaikuttaa avioliittolain kautta.”

”Nykymuoto lähtee rajoittamaan lisääntymisperusteesta käsin: ei avioliittoa ellei voida olettaa/toivoa lisääntymistä.”

Ei. Lain nykymuoto ei jakele oikeusvaikutuksiaan sen mukaan, lisääntyykö avioitunut pari vai ei. Säädöksen kannalta jälkeläiskysymys on lähtökohtaisesti herttaisen yhdentekevä. Laki kyllä olettaa, että suhteen virallistamisen jälkeen puolisoille saattaa syntyä lapsia samalla tavalla kuin laki olettaa, että aviopari saattaa ajautua elatus- ja omaisuusriitojen kautta avioeroon. Jotta lisääntymisperuste voitaisiin nykyään lukea relevanttien perusteiden joukkoon, olisi avioliittolain kakkospykälään lisättävä jonkinlainen tavoitesäännös, jossa biologisten jälkeläisten saaminen nostettaisiin kyseisen lain tavoiteltavaksi vaikutukseksi. Tällaisen selventävän pykälän unohtamista on argumentaatiosi valossa pidettävä melkoisena lainsäätäjän kömmähdyksenä.

Avioliittolaki mahdollistaa sen, että transihminen solmii avioliiton. Vaikka avioliitolla perinteisesti tarkoitetaan liittoa toisilleen vastakkaisten biologisten sukupuolten kesken, viime kädessä henkilön sukupuolen ratkaisee väestörekisteriin merkitty sukupuoli. Lisääntymisperusteen valossa on epäloogista, että sukupuolensa korjauttanut henkilö voi lain mukaan mennä naimisiin, sillä ”uuden” sukupuolen vahvistamisen edellytyksenä on suostuminen sterilointiin. Tällöinhän yhteiskunta ei oleta, että henkilö lisääntyy vaan päinvastoin toivoo, ettei hän lisäänny enää lainkaan.

Oikeustiede näkee avioliittolain instrumenttina – vakiosopimuksena – jonka avulla yksityiset ihmiset voivat viranomaista sitovasti järjestää yksityisoikeudelliset oikeussuhteensa ilman, että jokaisen oikeussuhteen (perintö, elatus, velat, tapaamisoikeudet, lainvalintasäännökset jne.) kohdalla asioista joudutaan sopimaan erikseen. Vaihtoehtoinen, vaille oikeusjärjestyksen tukea jäävä tapa jäsentää avioliittoa on ymmärtää laki puhtaasti biologialla perustelluksi säädösohjailuksi, jolla julkinen valta pyrkii lisäämään (avioliitossa syntyneiden) lasten määrää yhteiskunnassa. Lähestymistapa puoltaa sitä, että avioliiton solmimisoikeuden ulkopuolelle jäävää henkilöpiiriä laajennetaan koskemaan muun muassa hedelmättömiä tai steriloituja miehiä ja naisia sekä vaihdevuodet ylittäneitä naisia. Jos avioituminen kielletään lisääntymiskyvyttömyyteen vedoten mies- ja naispareilta, on johdonmukaista ulottaa vaatimus kaikkiin niihin ryhmiin, jotka eivät kykene tuottamaan biologisia jälkeläisiä. Tällainen lisääntymisajattelusta ponnistava parisuhdesääntely koskettaa tietenkin myös heteroenemmistöä, mutta koska perustavanlaatuisia oikeuksia evätään samaan logiikkaan vedoten myös vähemmistöryhmiltä, rajausperusteet ovat varmasti pitävät ja luonteeltaan hyväksyttävät. Transvähemmistölle biologinen peruste merkitsee sitä, ettei sukupuolenkorjausleikkauksen läpikäynyt henkilö ole enää kelpoinen solmimaan avioliittoa.

Oman lukunsa muodostavat tietoisesti lapsettomat heteroparit. Jos avioliiton rajausperuste on luonteeltaan biologinen, olisi reilua, että samat säännöt koskisivat kaikkia ihmisiä. Eri syistä lapsettomat (hetero)avioparit muodostavat jo nykyisellään ylivoimaisesti suuremman joukon kuin lapsettomat, biologisella perusteella ainoastaan parisuhteensa rekisteröimään pystyneet mies- ja naisparit. Koska yhteiskunnassamme on suuri määrä lapsettomia pareja,  pelkkä laista tulkittavissa (?) oleva vilpitön toive lisääntyä ei selvästikään riitä. Kirjoitat, että avioliiton tehtävä on tukea lisääntymistä. Tällä perusteella on luontevaa, että avioliitto tulisi voida mitätöidä tuomioistuimen päätöksellä, jos pari ei tietyn määräajan kuluessa pystyisi todistettavasti tuottamaan biologista jälkeläistä. Jos jälkeläistuotanto onnistuisi, tuomioistuin tuomitsisi parin avioeroon sen jälkeen kun jälkeläinen aikuisuuden saavutettuaan ei enää tarvitsisi vanhempiensa häneen kohdistamaa elatusta ja huoltoa. Avioeroon tulisi tuomita myös sen jälkeen, kun parin naisosapuolen kuukautiskierto on päättynyt lopullisesti. Tekstisi perustelee, että avioliiton tarkoitus on antaa erityisaseman ”lisääntymisyksiköille”. Mies ja vaihdevuodet ohittanut nainen eivät enää ole tällainen lisääntymisyksikkö, eivätkä he enää tarvitse lain suomaa erityisasemaa. On muistettava, että avioliiton tehtävä on tukea lisääntymistä, eikä toimia esimerkiksi puolisoiden suhdetta lujittavana lisäelementtinä, jonka solmimisen myötä yhteiskunta suo parille useita avo- ja homopareilta kiellettyjä oikeuksia ja etuuksia.

Argumentoit edellä, että lisääntyminen on perustavanlaatuinen toiminto yhteiskunnassamme. Tämä biologinen fakta on lisäksi luonteeltaan niin keskeinen, että sen perusteella lainsäätäjän katsotaan voivan  loogisesti rajoittaa tiettyjen siviilioikeudellisten sopimusten solmimista esimerkiksi seksuaalivähemmistöön kuuluvilta lisääntymiskyvyttömiltä henkilöiltä. Kun rajoitusperuste konstruoidaan puhtaasti biologisesta lähtökohdasta, on kysyttävä, miksi virallistettu polygamia ei ole mahdollista Suomessa. Ihminen polveutuu polygamisista lajeista ja on luonnontieteellinen fakta, että ihmismiehellä on sisäsyntyinen, biologinen tarve levittää geenejään mahdollisimman laajalle. Etenkin monivaimoisuuden salliminen palvelisi myös edellä hahmoteltua, lisääntymisyksikköoikeudet lähtökohdaksi ottavaa sääntelyä, kun siittiöitä läpi elämänsä tuottava mies voisi erota menopaussin ohittaneesta vaimostaan ja naida nuoremman naisen tai useamman nuoremman naisen. Lisääntymisen johtotähdekseen ottaneella tällaisen inhimillisen toiminnan virallistaminen on kelpoinen äänestykseen vietävä vaihtoehto.

Biologisen perusteen valossa nykymuotoisen avioliittolain rajaus kahteen sopimuskumppaniin on eettisesti ja älyllisesti kestämätön. Ennen kaikkea se on epälooginen. Voidaan kysyä, onko avioliittolain pitäminen voimassa mielekästä: joudumme tyytymään kompromissilakiin, joka ei noudata johdonmukaisesti sitä, mikä lain perusteeksi on ajateltu; lakiin, jolle ei ole ajateltavissa järjellistä perustetta. Ei kai kukaan halua lakia, joka ei perustu johdonmukaisesti joihinkin yleisesti hyväksyttäviin lähtökohtiin tai prinsiippeihin (tässä: lisääntymisperusteeseen) vaan sattumanvaraisesti tai mielivaltaisesti antaa oikeuden yksille syrjien toisia?

Olet myös itse näyttänyt polygamialle vihreää valoa toteamalla, että moniavioisille liitoille olisi mahdollista suoda samantasoinen erityissuojelustatus kuin heteropareille, ja että jos loogiset perusteet esitetään, niin ”olisi ilman muuta tehtävä päätös laatia laki lukumääräneutraalista liitosta niin pian kuin mahdollista”. On tietenkin mahdollista, että avioliitolle esittämäsi peruste muuttuu ja tarkentuu jälleen; onhan niin käynyt keskustelun kuluessa jo useasti. Jos kuitenkin pysytät biologisen perusteen avioliiton rajauspykälän taustavoimana, oletan, että jatkossa esität erilaisissa heteroiden avioitumista koskevissa keskusteluissa painokkaita kysymyksiä tyyliin ”Kysyn sinulta, [nimi]: kannatatko avioitumisoikeuden antamista myös moniavioisille ihmisille?”. Jo uskottavuutesi kannalta mutta myös yleisemmin on tärkeää, että nykyistä avioliittolakia kannattavat esittävät sellaisia järkeenkäypiä perusteluita, joiden johdonmukaisten seuraamustenkin kannalla voi pysyä.

Todellisuudessa avioliittolaki ei aseta minkäänlaisia lisääntymisvaatimuksia avioon aikoville pareille. Suomessa keneltäkään ei vaadita biologisten jälkeläisten tuottamista avioitumisoikeuden saamiseksi, paitsi tietenkin nais- ja miespareilta. Rajausta voidaan nykylainsäädännön valossa pitää kyseenalaisena.