Suomen jääkiekkojoukkue - ota kantaa rasismiin

Vastenmielisiä ilmiöitä

Sunnuntai-iltana suuri osa Suomen kansasta istui ja tuijotti. Sitten suuri osa kansasta huusi ja huokaili. Radiossa on soitettu kohta vuorokauden ajan Porilaisten marssia ja huudettu ”ihanaa, leijonat ihanaa.” Lisää uhoa ja ulvontaa on luvassa, kun sankarillinen Leijonalauma kotiutuu juhliin senaatintorille.

Mistä on kysymys? Joukko nuoria miehiä on voittanut toisen joukon nuoria miehiä kilpailussa. Voittanut joukkue on liikkunut nopeammin teroitetuilla metallinkappaleilla pitkin jäätä, joka on tehty tarkoitusta varten rakennettuun suureen halliin. Voittajat ovat lyöneet taivutetuilla muovimailoilla mustaa kumilätkää rautaputkista ja verkosta koottuun suorakaiteen muotoiseen pyydykseen, jota kutsutaan maaliksi. Maailmassa kuolee joka päivä tuhansia lapsia nälkään, sairastuu ja kuolee malariaan, ei pääse kouluun tai kärsii huonosta vedestä mutta Euroopassa on vara tuhlata kymmeniä miljoonia euroja näiden hallien rakentamiseen. Tuhannet, ehkä kymmenet tai sadat tuhannet ihmiset kuluttavat suurimman osan ajastaan harjoitellessaan luistelemista ja kumilätkän lyömistä. Miljoonat tuhlaavat aikaansa katselemalla tätä näytelmää.

Miksi on näin? Mikä on se voima, joka saa ihmiset television ääreen. Voima, joka saa ”isänmaallisen” suomalaisen uhkaamaan mustaa miestä, kutsumaan venäläisnaista h*****i ja äänestämään perussuomalaisia, saa ihmiset palvomaan kummallista kansakunnan voiman ja kunnian luomisriittiä. Mustan miehen lyöminen, venäläisnaisen huorittelu ja jääkiekko-ottelun katsominen ja hurraa isänmaallinen uho eivät ole samoja asioita. Mutta ne tukevat toisiaan ja synnyttävät toisiaan. Ne ovat vastenmielisiä ilmiöitä.