KINNULAN KOLMOISSURMAAJAA EI SAA VAPAUTTAA

Lesdatiolaispiireissä riemuitaan. Helsingin hovioikeuden päätös vapauttaa kolmoissurmaaja tukee lesdatiolaisten tapaa unohtaa kaikki mennyt kuin mitään pahaa ei olisi tapahtunutkaan. Uhreja ei saa eläviksi, mutta uhreilla on omaisia, jotka lopun elämänsä muistavat uhrit. Uhrien omaisten terapia ja korvaukset ovat meillä toissijaisia. Vain vangeilla on oikeus kaikkeen ylimääräiseen: hyvät mahdollisuudet kouluttautua, hyvät vankilaolot, terapiapalvelut...Vankiloihimme tullaan mielellään kärsimään rangaistuksia ulkomailtakin.Taannoinen hutu/tutsi-joukkomurhaajasai miljoonia maksaneen oikeuskäsittelyn Suomessa.Missään muualla maailmassa vastaavaan ei olisi suostuttu, vaan murhaaja olisi palautettu kotimaahansa. Kinnulan joukkomurhaajan äiti on tuonut esille perheensä kärsimystä median kautta. Ikäänkuin kaikki empatia tulisi antaa nyt murhaajalle ja hänen perheelleen, koska kuolleita ei voi saada takaisin. Tällaisessa tapauksessa, kun vanki päästetään näin vähällä istumisella takaisin yhteiskuntaan, hänellä on työaikaa jäljellä kymmeniä vuosia. Ja kun hänellä on vielä oma yrityskin, josta saa tuloja, hänen kuuluisi korvata uhrien omaisille aiheuttamansa vahingot. Se olisi vähintä, mitä häneltä odotetaan. Uhrien omaisten kuntoutus ( psyykkinen, fyysinen ) kannattaa vielä vuosien jälkeenkin. Siihen aikaan kun teko tapahtui, meillä ei ollut vielä kriisiapua omaisille. Vangeille on ollut jo vuosikymmeniä kaikki palvelut valmiina, mutta uhrien omaisten hoito on meillä lapsen kengissä. Ja murhan uhrien henki on meillä todella halpa.