Miina Äkkijyrkän työlle ja taiteelle

Miina Äkkijyrkän veistosten ytimenä on klassinen tavoite; kuinka vangita elävän olennon liike ja vitaliteetti pronssiin tai muuhun kiinteään materiaaliin. Monen kuvanveistäjän tavoin Äkkijyrkkä on erinomainen piirtäjä, mutta tuotantonsa myöhemmissä vaiheissa hänestä on sukeutunut myös oivallinen värien käyttäjä. Juoheva piirrosviiva yhdessä arkailemattomien värien kanssa tekevät hänen uusista teoksistaan graafisesti tehokkaita ja rennosti liikkuvia.
Taiteilijan vimmainen protesti kyyttökarjan puolesta on usein saanut enemmän huomiota kuin hänen taiteensa viesti kaiken elollisen jakamattomasta maailmasta.
Markku Valkonen, Espoon modernin taiteen museon johtaja
Miina Äkkijyrkkä on monipuolinen ja sävykäs veistäjä. Hän kykenee hienoon naturalistiseen ilmaisuun. Jos aiheena sattuu olemaan esimerkiksi lehmä, hän kykenee ilmaisemaan lehmän syvimmän lehmämäisyyden kaikkineen: nyansoimaan, saamaan aikaan liikuttavia, humoristisia ja yleviä tehoja. Toisaalta hän abstrahoi isolla kädellä ja ilmavasti. Äkkijyrkkä hallitsee yhtäläisesti niin pienen ja intiimin skaalan kuin monumentaalisen muodonkin.
Ilona Anhava, galleristi
Eläinaiheen taitajana Miina Äkkijyrkkä jatkaa Antti Louhiston kunniakasta perinnettä ikiomaan tyyliinsä.
Miina on tehnyt luonteikkaita pronssivasikoita ja -kantturoita. Ja sonninkin olen muistaakseni nähnyt. Ala ei ole järin suosittu nykytaiteessamme. Hän on myös ottanut raikkaasti käyttöönsä romuaineiston ja rakentanut siitä komeita lehmiä. Yksi näistä peltisistä koosteista ilahduttaa minua aina Ravintola Kosmoksen ikkunassa, näköalapaikalla.
Soili Sinisalo, pitkäaikainen Ateneumin taidemuseon johtaja
Miina Äkkijyrkän veistoksissa iskee ensimmäisenä hieno muodon ja liikkeen hallinta. Ruoholahden vasikat oli yksi kaupungin upeimmista julkisista teoksista
Jyrki Siukonen, Kuvataideakatemian kuvanveiston osaston johtaja
Miina on piirtäjänä taitava ja omaleimainen. Hän tavoittaa aiheestaan oleellisen; eläimen liikkeen ja karaktäärin, niin piirustuksissa kuin veistoksissa. Erityisesti eläinten päät ja kirmaavat vasikat ovat ilmeikkäitä.
Marja-Leena Ahola, pitkäaikainen Kuvanveistäjäliiton näyttelytoiminnan johtaja
On oikeastaan osaa erottaa Äkkijyrkän taidetta ja elämää toisistaan. Kyse on enemmänkin jonkinlaisesta "kokonaistaideteoksesta", jossa kumpikin puoli täydentää toinen toistaan.
Tuula Arkio, kulttuurineuvos, kuvataiteen tohtori
Kaiken ulkotaiteellisen kohun keskellä on usein unohtunut se, miten klassisen taitava Miina Äkkijyrkkä on taiteilijana. Hä-nen piirustusjälkensä on herkkää ja hienostunutta, ja jopa hänen autonromuista tehdyissä veistoksissaan pystyy aistimaan hyvälle kuvanveistäjälle ominaisen plastisen varmuuden.
Otso Kantokorpi, taidekriitikko
Olen miettinyt joskus sitä, onko Miina taiteilijana lähinnä omaleimaisuudestaan tunnettu oikutteleva kansallinen "naisnero", luonnonlapsi ja kokonaistaideteos, vaikka voisi olla vain hienoinen vivahde-ero siihen, että hänen taiteellaan olisi todellista ja myös globaalia merkitystä.
Marja-Terttu Kivirinta, kuvataidekriitikko, Helsingin Sanomat
Miina Äkkijyrkän taidetta ja elämän asennetta on vaikea erottaa toisistaan. Suhtaudun häneen kaikella kunnioituksella kaikissa suhteissa.
Ulla Rantanen, kuvataiteilija
Aito taiteilija! Hänen taiteensa toimii sekä pienessä että suuressa tilassa. Soisin enemmän kaupunkikuvaan Miinan veistoksia, erityisesti eteläiseen Helsinkiin.
Krista Mikkola, galleristi
Miina Äkkijyrkkä hallitsee suvereenisti monta ilmaisuvälinettä – piirtämisen, maalaamisen, veistämisen – mutta on käyttänyt monipuolista taituruuttaan lähes vain yhteen aiheeseen: lehmään. Voi sanoa, että elämä ja taide ovat harvinaisella tavalla yksi ja sama asia. Villin vasikan tai raukean lehmän olemuksen hän tavoittaa kuin leikiten niin klassiseen pronssiveistokseen, Marimekon kankaaseen kuin autonromuista rakennettuun jättiveistokseen.
Anu Uimonen, kuvataidekriitikko, Helsingin Sanomat
Arvioita Äkkijyrkän taiteesta
Julkaistu: 13.5.2008 12:47 HS.fi:ssä