Miina Äkkijyrkän työlle ja taiteelle

Helsingin kaupunki

Kuntalain 28 §:n mukainen kuntalaisen aloite

Uutelan Skatan tilan kehittäminen kyyttökarjaan perustuvana arvokkaana maatilakokonaisuutena, jonka yhteyteen liitetään virkistys-, opetus- ja kulttuuri- sekä tutkimustoimintaa, koirapuiston siirto, kattojen korjaus ja muut välittömät käyttöä haittaavat toimet, sekä edellytysten turvaaminen ja tunnustuksen antaminen Miina Äkkijyrkän elämäntyölle taiteilijana, keskeiselle panokselle kyyttökarjan säilymiseksi sekä työlle Skatan tilan pelastamiseksi tuhoutumiselta

Uutelan kaava hyväksyttiin valtuustossa 24.10.2007. Se mukaan alueella on maisemallisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokas maatilakokonaisuus, joka on varattu virkistys-, opetus- ja kulttuuritoimintaan ja pienimuotoisen maatilatalouden harjoittamiseen. Kaava on laadittu siten, että läpikulkutie on siirretty kulkemaan tilan itäpuolitse ja koirapuisto on siirretty toisaalle, jotta näistä aiheutuvat häiriötekijät voidaan poistaa. Kaava siten mahdollistaa nykyisenlaisen kyyttökarjaan perustuvan toiminnan ja sen kehittämisen. Liikenteellisten häiriötekijöiden poistaminen myöskin poistaa sellaiset esteet toiminnalta, joita on aiheutunut liikenteestä karjan hoidolle. Se on omiaan antamaan kiinnostavia näköaloja alueen kehittämiselle.

Keskeinen asia tilan hoidossa on ollut kyyttökarja, jonka puolesta Miina Äkkijyrkkä on tehnyt uraauurtavan työn. Hänen työnsä ansiosta nykyisille ja tuleville sukupolville avautuu se, mikä merkitys tällä alkuperäiskarjalla on Suomelle ollut. Toiminnan sijainti pääkaupunkiseudulla tuo asian myöskin lähelle tämän päivän ihmisiä ja lapsia. Karjalla on myöskin ominaisuuksia, joiden ansiosta se tarjoaa myöskin hyödyntämismahdollisuuksia taloudelliselta kannalta. Hanke on osa maailmanmittaista alkuperäiskarjojen suojelua.

1. Rakennusten pelastaminen ja kunnostaminen sekä tilan kehittämis- ja maisematyö vuokralaisen varoin sekä työ alkuperäiskarjan pelastamiseksi

Yhteensä vuokralaisen toimesta kustannettu ja tehty rakennusten korjaus- ja maisematyö em. luvuin noin 435000 euroa ja lisäksi työllistämistukityö. Ilman korjauksia rakennusten kunto olisi huonontunut ja korjaus olisi tullut kalliimmaksi tai rakennukset olisivat tuhoutuneet. Rakennuksissa oli mm. kokonaan ulkopuolisia ja se merkitsi tulipalovaaraa. Tehty työ on pelastanut Skatan tilan säilymisen ja kehittymisen maisemallisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaana tilakokonaisuutena. EU-tukia tila ei ole saanut. Esimerkki hoitamattomien rakennusten romahtamisesta korjauskelvottomiksi ovat Laajasalon Kruunuvuoren tuhoutuneet arvorakennukset. Kun otetaan huomioon Skatan rakennusten tuhoutumisen välttäminen, rahallisen panostuksen arvo on merkittävästi suurempi kuin käytetty rahasumma, sillä huonompaan tilaan menneiden ja rakennusten saneeraus maksaisi enemmän, jos niitä olisi ylimalkaan korjattavissa.

Miina Äkkijyrkän ansiota on Tossavaisen alkuperäiskarjan, itäsuomalaisen kyyttökarjan pelastaminen ja sen hyväksi tehty työ, jonka arvoa on vaikea ellei mahdoton rahallisesti mitata. Harvoin tunnutaan tietävän, että kyyttöalkuperäiskarja Suomessa on lähtöisin Miina Äkkijyrkän pelastamasta karjasta ja usein sekoitetaan sekakarjoja alkuperäiskarjaan. Karjan ominaisuudet, kuten pakkasen sieto, tekevät mahdolliseksi pihattonavetat, joissa eläimet voivat kesät, talvet kulkea vapaasti sisälle ja ulos. Tällaiset lämmöllä hoidetut eläinystävälliset vanhoja kulttuuriperinteitä noudattavat uudistilat ovat myönteinen vaihtoehto eläinten hyvinvointiin panostavassa karjatalouden kehittämisessä. Samalla nousee uudelleen arvoonsa kulttuuri, jonka varassa suomalainen yhteiskunta on selviytynyt ja kehittynyt vastaavaan tapaan kuin kulttuurit muualla maailmassa.

Helsingin kaupungin on syytä olla ylpeä siitä, että se on tarjonnut tällaisen mahdollisuuden toiminnan kehittämiseen. Sen yleishyödyllisen luonteen takia asiaa koskevat päätökset eivät ole normaaleja vuokrasuhteita, vaan on perusteltua, että ne ratkaistaan lautakunta-, kaupunginhallitus- ja valtuustotasolla ja karjan suojelun näkökulmasta myös eduskunnassa ja lakiperusteisesti. Miina Äkkijyrkän taiteilijatyöstä näkyvät kyyttökarjaveistokset tuovat helsinkiläiseen kaupunkikuvaankin lisän, joka ilahduttaa mieltä ja herättää ajatuksia ja saa ihmettelemään, miten taiteilija saa elämän tunnun elottomiksi ajattelemiimme asioihin.

2. Esitys

Esitän, että

1. Irtisanominen perutaan.
2. Vuokrasopimusta joka tapauksessa jatketaan toistaiseksi kunnes hankesuunnitelma on täsmennetty ja sitten tehdään päätökset toiminnasta.
3. Hankesuunnitelmassa keskeisenä vaihtoehtona toiminnan jatkamista ja kehittämistä kyyttötilana.
4. Kaupunki siirtää koirapuiston sille varattuun uuteen paikkaan niin välittömästi kuin se on teknisesti mahdollista ottaen huomioon, että asia on ollut esillä vuosia ja käytännössä koko vuokrasuhteen ajan ja on keskeisin yksittäinen asia, joka on synnyttänyt haittoja, joita on nostettu irtisanomisperusteeksi.
5. Kaupunki korjaa vuotavat katot ja kosteusongelmat välittömästi ja tekee muut välttämättömät korjaustoimet.
6. Näiden akuuttien toimien aikana käynnistetään jatkovalmistelu, joka hoidetaan rakentavassa asiallisessa hengessä eri osapuolten kesken.
7. Kaupunki ohjaa tilalle työntekijän/tekijöitä joko omasta henkilöstöstään tai ainakin työllistämistuella.
8. Hankesuunnitelma tuodaan lautakunnan, ja sitten kaupunginhallituksen ja kaupunginvaltuuston käsittelyyn.
9. Kaupunki selvittää mahdollisuuden korvata tilan hyväksi käytetyistä varoista ja tehdystä työstä.
10. Kaupunki selvittää mahdollisuuden osoittaa Miina Äkkijyrkälle sopivassa muodossa jonkin erityisen tunnustuksen 1. työstä Skatan tilan puolesta, pelastamisesta ja ”henkiin” herättämisestä maisemallisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaana maatilakokonaisuutena, jonka arvo on hänen työnsä tuloksena ymmärretty, 2. työstä kyyttökarjan ja siten alkuperäiskarjan puolesta ja sen puolesta, että meillä ja tulevilla sukupolvilla on mahdollisuus tutustua tähän eläimeen ja siihen kulttuuriin, jonka osa tämä eläin on ja 3. hänen taiteestaan.
11. Kaupunki nimeää jatkovalmisteluun henkilöt siten, ettei ole tarpeettomia henkilösuhdeasioita haittaamassa asian edistämistä, kuitenkin myös siten, että positiivisella rakentavalla tavalla myötävaikuttaa siihen, että suhtautuminen olisi lähtökohtaisesti positiivinen siten, että jos joskus aiemmin on ollut jotain henkilötason haittoja, henkilötason asiat saataisiin myönteiselle pohjalle.
12. Kaupunki järjestää toimintaa, jossa asiakokonaisuutta tehdään kuntalaisille ja laajemmin tunnetuksi.

3. Hankesuunnitelman tarve ennen peruuttamatonta irtisanomista

Nyt kun edellytykset ilmenneiden ongelmien poistamiseen ovat etenkin Uutelan kaavan vahvistuttua entistä paremmin olemassa, on tarpeen, että asia hankekehittämisessä myöskin hoidetaan ja akuutit asiat hoidetaan kiireellisesti. Samalla avautuu mahdollisuus rakentavaan yhteistyösuhteeseen.

Vuokrasopimuksena kyseessä on asuinrakennuksen vuokraaminen sekä maanvuokraus ja näistä muodostuva tilakokonaisuus, jossa toiminta on luonteeltaan yleishyödyllistä, eikä liiketoimintaa. Liiketoiminnasta ei myöskään missään sopimusehdoissa puhuta eikä liiketoiminnaksi asiaa tee se, että tilojen yhteydessä on tapahtunut yleishyödyllistä työtä ja taiteellisestakin työstä käytetyt tulot on käytetty tilan kehittämiseen eikä liikevoittoihin. Myöskään asemakaavan mukaan kyse ei ole liiketilasta.

Asiassa on tärkeä ottaa huomioon Miina Äkkijyrkän elämäntyö kyyttökarjan pelastamiseksi ja se, että kaupunki on pitänyt yllä mahdollisuutta, että toiminta jatkuu ja sitä kehitetään. Tämä on aiheuttanut merkittävät taloudelliset panostukset tilan kehittämiseen ja toiminnan kehittämisen Skatan tilan ympärille. Tässä vaiheessa toiminnan uudelleen aloittaminen jossain muualla on ikäsyistäkin jo vaikeaa. Kun kyse on tämän kaltaisesta sitoutumisesta ja yleishyödyllisestä toiminnasta, ei ole perustetta siihen, että asiaa käsiteltäisiin pelkästään tavallisena vuokrasopimuksena.

Hankesuunnitelmat eivät ole sellaisessa vaiheessa, että tilalle olisi tulossa jokin muut tapa toteuttaa tilan käyttötarkoitusta eikä siitä myöskään ole kaupungin päätöksiä, vaan ainoastaan päätös, joka mahdollistaa toiminnan jatkamisen nykyiseltä pohjalta toimintaa kehittäen siihen suuntaan kuin kaavassa asia on sanottu. Vuokrasopimuksen irtisanominen aiheuttaisi peruuttamattoman vaikutuksen siinä, että toiminnan jatkuminen kyyttökarjan pidolla suljettaisiin vaihtoehtojen piiristä pois ja kaupungin demokraattisesti valituilta päättäjiltä menisi mahdollisuus ratkaista asia. Virkamiehet ylittäisivät toimivaltuutensa tehdessään tällaisen peruuttamattoman ratkaisun irtisanomalla vuokrasopimus. Vuokralaisen merkittävien tilan parantamista merkitsevien kustannusten kattaminen vaatisi myöskin taloudellisia päätöksiä, jotka irtisanomisen yhteydessä ovat käsittelemättä. Taloudellisten vaikutustensa vuoksi irtisanomisasiaa ei voida käsitellä ilman katselmusta ja tarpeellisia budjetointipäätöksiä.

Koska hankesuunnitelmat ovat tekemättä ja niistä ratkaisuista on päätetty, jotka mahdollistavat ongelmakohtien poistamisen (mm. kiireellisenä koirapuisto ja kattojen korjaus), on perusteltua jatkaa vuokrasopimusta toistaiseksi siihen asti kunnes hankeratkaisut on tehty varteenotettavana mahdollisuutena toiminnan jatkaminen ja kehittäminen kyyttökarjan pidolla. On tarpeellista lähteä siitä, että toimintaa ei keskeytetä erilaisten kilpailevien tarpeiden vuoksi, jotka poikkeaisivat siitä, miten asia on Uutela-kaavassa määritelty. Kyyttökarjan kohdalla on erityinen arvo sillä, että kyseessä on alkuperäiskarja ja tilan kehittäminen tässä tarkoituksessa avaa kulttuurisia, opetus-, tutkimus ym. mahdollisuuksia. Tutkimukselliselta kannalta on tärkeä ottaa huomioon läheinen yhteys Viikin bioteknologiatoimintaan.

4. Hoidettavissa olevia ongelmia

Koska vuokranantajan puolelta irtisanomisen tueksi on kerätty mapillinen aineistoa, jolla on tarkoitus perustella irtisanomista, on tarpeen tuoda esiin se, että tämän tyyppisiä ongelmia ei olisi esiintynyt, jos vuokranantaja olisi tehnyt ne asiat, jotka kuuluvat vuokranantajan tehtäviin yleensä ja tämän sopimuksen osalta. Tämän seurauksena on ollut asioita, jotka ovat olleet vuokralaisen kiusaamista. Lisäksi listauksissa on joukko asioita, kuten puiden kaatoja, joita sanotaan vuokralaisen tekemiksi ilman näyttöä ja tiedossa on, että mm. kaupunki ja/tai energialaitos on kaatanut alueelta puita. Myöskin on ilkivaltaa, kuten eläinten vapauttamista aitauksista.

Asiassa on tuottanut ongelmaa se, että etenkin läpikulun takia vuokranantaja ei ole hoitanut omaa osuuttaan ja on ollut myös muita haittoja. Läpikulun osalta olennaista haittaa on ollut siitä, että koirapuistoa ei ole siirretty soveliaampaan paikkaan, jollainen on varattu kaavassa, joka on myös vahvistettu vuoden 2007 syksyllä. Koirapuiston siirto on ollut vuosikaudet esillä ja sillä tavoin keskeinen, että mm. ongelmat, joista vuoden 2007 kesän osalta on puhuttu, olisi vältetty, jos läpiajo-ongelma koirapuistoon olisi hoidettu. Haittaa on aiheuttanut myöskin läpiajo tonteille Uutelan eteläpäähän, missä oleville tonteille pääsyyn on oikeus. Akuutti koirapuiston siirtoasia on hoidettavissa teknisesti erittäin nopeasti ja asian käsittelyviiveetkin huomioon ottaen ilman turhaan viivytystä. Tämä asia on tärkeä, koska kaupungin esittämissä irtisanomisperusteissa koirapuistoon tapahtuvasta ajosta aiheutuvat ongelmat ovat keskeinen syy eikä tämä johdu vuokralaisesta. Siten irtisanomisperusteeksi ovat tulleet tekijät, jotka ovat seurausta siitä, että kaupungin puolelta hoidettavissa olevaa asiaa ei ole hoidettu. Uutelan eteläpäähän kulkevaan läpikulkutiehenkin saadaan ratkaisu kaavaan tehdyllä tielinjauksella, mutta rakentaminen, jota on tarpeen kiirehtiä, vie luonnollisesti aikaa. Ajo voitaisiin siihen asti rajoittaa esim. asukaskäyttöön liikennemerkillä tai puomilla, sillä yleisestä tiestä ei ole kyse.

Ongelmaa ovat myös aiheuttaneet rakennusten huono kunto, ja kattojen vuotaminen. Vuokranantajana kaupungin olisi tullut korjata vuotavat katot ja niistä aiheutuvat homeongelmat, mutta vuonna 2005 aloitetut ja vuonna 2006 jatkuneet korjaustyöt jätettiin kesken. Irtisanomisperusteissa esitetyssä todistusaineistossa on kuvia rakennuksista tarkoituksena osoittaa niiden huonoa kuntoa ja esittää se vuokralaisesta johtuvaksi. Näin ei kuitenkaan laisinkaan ole, vaan ilman vuokralaisen varainkäyttöä talot olisivat olennaisesti huonommassa kunnossa tai tuhoutuneet. Vuokralaisen toimesta on päinvastoin tehty huoneiston arvoa merkittävästi nostaneita ja arvonalentumisen estäneitä korjaus- ja muutostöitä. Se, että vuokralainen ei ole käyttänyt vieläkin enemmän varoja tilojen korjaamiseen, ei ole irtisanomisperuste. Tässä on tapahtunut siten, että kaupunki ei ole saneerannut tiloja, vaan on laiminlyönyt tilojen välttämättömiä kunnostustoimia, ja tästä aiheutuneita seikkoja on esitetty irtisanomisperusteeksi vierittämällä asiaa vuokralaisen syyksi. Asia johtuu luultavasti tietämättömyydestä, joka johtuu mm. siitä, että asiaa valmistelleet henkilöt kaupungin puolella eivät ole käyneet paikalla 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa, kun kyseessä oli pöheköitynyt alue, jossa oli ränsistynyt rakennus, joka oli tuhoutumassa.

On myös tarpeen huomata, että vuokrasopimuksen irtisanomisen perusteeksi esitellyssä aineistossa on esimerkiksi puiden kaatoja, jotka eivät ole vuokralaisen tekemiä. Puita on kaatunut mm. myrskyn takia ja kaupungin ja/tai energialaitoksen taholta on näitä puita poistettu ja valitettavasti myöskin kaataen ilman korvausta aitojen päälle niitä rikkoen. On myös ollut ilkivaltaa. Pari vuotta sitten kesällä oli tapaus, jossa myrsky oli kaatanut tai vaurioittanut puita ja energialaitoksen tai kaupungin taholta niitä oli kaadettu sähkölinjan takia, mutta Äkkijyrkän aitojen päälle, eikä vahinkoja korvattu. Samaan aikaan metsästä suojeluperusteella poistettiin ohuita kuusia, jotka olisivat sopineet aitatarpeiksi, ja ne vietiin pois samaan aikaan kun aitapuun tarvetta oli. Kaupungin kanssa oli sovittu, että tällaista puuta voidaan aitoja varten ottaa. On myöskin ollut normaalia laidunalueen hoitoa, joka kuuluu asiaan ja on ollut koko vuokrasopimuksen ajan luvallista ja pusikoituneen alueen raivaaminen laitumiksi on ollut keskeinen osa tilan kehittämistä. Kokonaisuutenaan kyse on ollut siitä, että laidunalueen raivaus ja hoito on nostanut esiin tilakokonaisuuden maisemalliset arvot, jotka Uutela-kaavassa on nostettu painavaksi perusteeksi toiminnan kehittämiselle esitetyllä tavalla.

Sinällään on hyvä asia, että kaupunki on nyt kohentanut maisemaa istutuksin. Kuitenkaan tällainen ei kuulu vuokralaisen korvattaviin ja noin 40 000 euron laskutus on kokonaisuudessaan aiheeton. Vuokralaiset toimesta oli raivausta tässä tapauksessa tehty arvion mukaan 20 m3:n verran puuta, joka ei ole arvopuuta, ja on arvoltaan arvioitu 200 euroksi. Vaikka istutukset ovat positiivinen asia, olisi perusteltua, että sellaisia tehtäisiin myöskin tilan haltijaa kuullen ja huomiota kiinnittää se seikka, että akuutteihin ongelmiin, koirapuiston siirtoon ja vesikaton korjaukseen ei ole ollut tarpeellisia varoja. Samoin istutuksen kytkeminen irtisanomisperusteisiin kaadettujen puiden korvaamiseen vedoten on perusteetonta.

Asiassa on viitattu eläinsuojelurikkomuksiin. Käyntieni aikana eläimet ovat olleet silminnähden hyvin hoidettuja ja hyvinvoipia. On luonnollista, että eläinten lisääntyminen ja työn raskaus aiheuttaa vaikeutta. Jos tällaisessa sattuu jokin virhe, normaali menettely on, että asia todetaan ja siitä mahdollisesti huomautetaan, ja asia korjataan, eikä se ole peruste voimakkaammille toimenpiteille. Tässä on tarpeen ottaa huomioon myös se, että tilan pito vaatisi myös työapua eikä siihen ole ollut mahdollisuutta siten kuin on ollut tarvetta. Mm. työllisyystuen käyttö edellyttää kaupungin järjestelmissä, että rakennus- tai kiinteistövirasto on tilaaja, ja jos tilausta ei tapahdu, sosiaalivirasto ja työvoimatoimisto ovat voimattomia, vaikka tahtoa on. Työllistämistuen kohdalla kulut ovat pieniä. Koska kaavankin mukaan on vahvistettu, että kyseessä on arvokas tilakokonaisuus, se perustelee, että avuksi palkattaisiin työntekijä tai työntekijöitä tarpeen mukaan kaupungin toimesta.

Sinänsä asian merkitys huomioon ottaen olisi tarpeetonta puuttua erilaisiin yksityiskohtiin. Kuitenkin vuoden 2007 kesän tapahtumat, jotka hyvin olisi voitu välttää, ovat olleet nähdäkseni asia, joka on aiheuttanut vuokranantajan toimia ja väärinkäsityksiä. Kun niitä on kuitenkin esitetty irtisanomisperusteeksi ja on esitetty lista poliisikäynneistä pidemmältä ajalta, osoittautuu, että käynneissä on listan mukaan ollut kyse seuraavasta:

• 10 käyntiä on liikenteen vuoksi ja ne ovat keskeisesti koirapuistosta johtuvia asioita, jotka on hoidettavissa siirtämällä koirapuisto sille varattuun paikkaan. Kolmella kerroista eläimiä on ollut tiellä. Eläinten siirtojen ja joskus karkaamisten takia tätä on vaikea kokonaan välttää, koska tiet menevät aitausten välissä. Aitojen rikkoontuminen on kysymys työmäärästä ja on myös aiheutettua rikkoontumista.
• 12 kertaa ilmoitus on koskenut eläimiä perusteena, että eläimiä on ollut irti. Tähän pätee edellä sanottu. Kaksi kertaa Äkkijyrkkä on itse ilmoittanut, että eläimet on päästetty irti. Yhden kerran on ilmoitettu villikissan kuolemasta lintuinfluenssan takia. Yhden kerran on ilmoitettu eläinrääkkäyksestä, mutta eläinrääkkäyksestä ei ollut kyse.
• Kolme ilmoitusta on tehty häiriökäyttäytymisestä, joista kaksi kertaa puun kaadon takia ja yksi kerta on liittynyt johonkin eläimen liikkumiseen.
• Kerran Miina Äkkijyrkkä on tehnyt ilmoituksen häiritsevästä ajamisesta grillikatoksen takia, mikä johti grillikatoksen siirtoon.
• Kaksi kerroista on ollut poliisin omia liikennemerkkitarkistuksia.

Lista kertoo, että koko ajan on ollut kyse liikenteellisistä asioista, ja niissä koirapuistoliikenne on varsinainen suurin ongelma ja muut asiat ovat nekin liittyneet jotenkin tähän ja siihen, että karjatilan sovittaminen tähän ei ole aivan helppo asia. Ketkä ovat ilmoituksia tehneet, koska muulla kuin Uutelassa asuvat olla sillä tavalla ulkopuolisia, että kyse ei ole ollut yleisestä tiestä eikä asukkaista, ja Uutelassa asuvien kanssa tämän kaltaiset asiat on keskustellen hoidettavissa, kun liialliset paineet yleisen ajamisen takia vähenevät. Miksi tällaista asiaa ei ole hoidettu? Sillä olisi vältytty pääosasta ellei kaikista em. listan asioita sekä sillä, että asioiden viemisessä eteenpäin olisi muutenkin edetty paremmin. Eläinsuojelurikkomusaiheen osalta on tarpeen todeta, että jos on haluttu esittää moitetta, siihen voitu hakea eläinsuojeluperustetta. Kyse ei ole näissä asioissa irtisanomisperusteista, vaan asioista, joita syntyy kun karjatila on sijoitettu tällä tavoin ja tällaisiin asioihin ei ole tarpeellisessa määrin varauduttu, mutta varautumalla näitä ongelmia ei olisi ollut.

Tästä jää vaikutelma, että on etsitty irtisanomisperusteita näkemättä, että koko ajan on kyse tilan kehittämistä koskevista hyvässä hengessä ratkaistavista asioista. Asia myöskin kertoo, että tarve on paitsi kehittämistoimista myöskin sen kertomisesta asukkaille, mistä kaiken kaikkiaan on kyse, jolloin kaikki kokevat asian tärkeyden ja osaavat suhtautua eläimiin.

Lista samalla osoittaa, että kaikki nämä asiat ovat ratkaistavissa ja osaksi aivan yksinkertaisella tavalla eikä niitä voida käyttää perusteena siihen, etteikö toiminta sopisi tähän ympäristöön. Asioiden luonne huomioon ottaen voidaan päinvastoin perustella, että yllättävän vähän on ollut mitään tällaisia ongelmia, vaikkakin tilan pidolle etenkin koirapuistoliikenteestä on aiheutunut paljon ylimääräisiä paineita.

Häätöperusteeksi on nostettu myös lannan sijoittaminen. Asia ei kuitenkaan poistu olipa tässä jokin muukin karjatalous. Asia on tyypillisesti sellainen, joka on jollain tavalla hoidettava ja hoidettavissa. Se on tyypillinen esimerkki asiasta, jollaisia on tarpeen käydä läpi ja tilan toimintaa kehitettäessä otettava huomioon eikä se kuulu irtisanomisperusteisiin.

Lanta-asiassa kuten liikenneasiassa ja puun kaatoasiassa on kyse myös siitä, että vuokranantaja sitoutui toiminnan alussa laatimaan ympäristönhoitosuunnitelman, mitä ei kuitenkaan ole tehty. Sellaisen tekeminen jo runsas 10 vuotta sitten olisi mahdollistanut kehittämistä niin, ettei sellaisia asioita tarvitsisi käsitellä, joita nyt on nostettu esiin irtisanomisperusteiksi. Tämä perustelee, että kun on ollut sopimusaikaisia puutteita, niitä korjataan, ja luodaan tällä tavoin positiivinen peruslähtökohta jatkolle.

Tilan ylläpito on ollut erittäin vaativa asia. Ei ole perusteltua etsiä vuokrasopimuksen purkamisen perusteeksi seikkoja, joissa on kyse korjattavista asioista. Kun kuormitus, läpiajo koirapuistoon ja kosteusasiat saadaan korjattua, poistuvat ne seikat, joita on käytetty irtisanomisperusteena. Asiaa ei pitäisi ratkaista joidenkin yksittäisten seikkojen perusteella, vaan ymmärtäen asian merkitys ja työn arvo.

Asuinhuoneiston voi periaatteessa irtisanoa, mutta periaatteessa siten, että otettaessa kohde omaan tai toiseen käyttöön, mistä tässä ei ole kyse, tai esim. omaisuuden huonon hoidon tai laiminlyöntien takia, mistä tässä ei myöskään ole kyse. Vaikka irtisanominen periaatteessa olisi mahdollista, siihen on tarpeen kuitenkin soveltaa harkintaa ja tulee myöskin ottaa huomioon asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain 58 §:n mukaan ”vuokralaisella on oikeus saada korvaus suorittamistaan huoneiston arvoa nostaneista korjaus- ja muutostöistä” siten kuin lain kohdassa tarkemmin määritellään. Asiassa on tarpeen myös ottaa huomioon, että kyseessä ovat tilakokonaisuuteen liittyvät rakennukset ja tältä osin se, mitä maanvuokralaissa on säädetty. Asiassa on tarpeen ottaa huomioon myös se, että Miina Äkkijyrkkä ei ole saanut kirjallista vuokrasopimuksen irtisanomista ja vuokranantaja on ollut tietoinen jälleenvuokrauksesta ja siten hyväksynyt asiantilan ja toiminut käytännössä siten, että on suhtautunut Äkkijyrkkään vuokralaisenaan asioiden tämän kanssa.

Maanvuokrasopimus voidaan periaatteessa irtisanoa (Maanvuokralaki 22 §), mutta laissa on myöskin määritelty perusteet irtisanomiselle. Tämän asian kannalta keskeinen on kohta, jonka mukaan vuokrasopimus voidaan irtisanoa (Maanvuokralaki 21 § 1 mom 3 kohta), ”kun vuokramies on olennaisesti laiminlyönyt omaisuuden kunnossapitovelvollisuuden”. Näinhän ei ole tapahtunut, vaan vuokralainen on päinvastoin tehnyt sellaista kunnossapitoa ja perusparannusta, joka ei tavanomaisessa vuokrasuhteessa kuulu vuokralaiselle. Myöskin vuokralainen on käyttänyt vuokra-aluetta ja siihen kuuluvaa omaisuutta siihen tarkoitukseen, mihin se on vuokrattu. Sellaista menettelyä ei ole ollut, että vuokranantaja olisi velvoittanut vuokralaista korjaamaan vuokralaisen laiminlyöntejä, vaan kyse on ollut vuokranantajan puolelta sitoutumisesta pitkäaikaiseen ja pysyväisluonteiseen toimintaan siten, että vuokralainen on käsittänyt, että tästä on kyse, mutta vuokranantaja ei ole tarpeellisessa määrin huolehtinut omasta osuudestaan. Sitä, että vuokralainen on käsittänyt, että on ollut kyse pitkäaikaisesta ja pysyväluonteisesta toiminnasta, osoittaa, että vuokralainen on käyttänyt kohteen kehittämiseen mm. varansa, jotka on saanut myymällä Helsingin ydinkeskustan tuntumassa olleen asuntonsa ja käyttänyt taiteesta saamansa korvaukset kohteen kehittämiseen ja siten yleishyödylliseen toimintaan.

Keskustelua ei ole perusteltua siirtää kysymykseen muuttoajankohdasta, koska vaikka sitä siirrettäisiin esim. vuodella, se tarkoittaisi irtisanomisperusteen hyväksymistä, ja heikentäisi vuokralaisen asemaa siinä tilanteessa, jossa kaupunki harkitsisi jatkoa tämän vaihtoehdon pohjalta, koska irtisanominen olisi voimassa. Kaupungin puolella ei tule lähteä siitä, että irtisanomisen peruuntuminen tarkoittaisi vaihtoehtojen karsimista ja sitoutumista, koska vuokrasopimus on kuitenkin voimassa toistaiseksi vuoden irtisanomisajalla. Tänä aikana olisi kuitenkin mahdollista hakea myöskin pysyvän pitkäaikaisen ratkaisun mahdollisuutta.

Jos kaupunki saisi tahtonsa läpi oikeusprosessissa, se merkitsisi todennäköisesti vuokralaisen karjan lopettamista, koska vaihtoehtoja ei ole, ja vuokralaiselle heikkoa asemaa korvausten saamisessa parannuksista, arvonmenetyksen ehkäisemisestä sekä vahingoista, koska edes katselmusta ei ole tehty. On tarpeen ottaa huomioon, että maanvuokralain 70 §:n mukaan ”vuokramies ei ole velvollinen vuokrasopimuksen lakattua luopumaan viljelmän hallinnasta ennen kuin vuokranantaja on maksanut hänen tämän lain mukaan suoritettavaksi kuuluvan sellaisen korvauksen tai lunastuksen, jonka määrä on ennen vuokrasuhteen päättymistä vahvistettu sopimuksella tai arvioitu katselmuksessa, tai antanut siitä hyväksyttävän vakuuden”. Asian ollessa näin keskeneräinen, on tarpeen myöskin arvioida asia siltä kannalta, ovatko prosessiedellytykset olemassa. Myöskin häädön toimittaminen kyseenalaistetuin perustein ja siten, että karja joutuu teuraalle ja lisäksi ilman, että tilalle olisi hankesuunnitelmaa ja jatko olisi epäselvä, on myös eettisesti arveluttavaa.

Jos kaupunki ei saisi tahtoansa läpi ja käräjäoikeus hyväksyisi vuokrasopimuksen jatkamisen, sekään ei olisi hyvä vaihtoehto kaupungille sen kannalta, että paremman lähtökohdan tilan kehittämiselle antaisi se, että kaupunki peruisi irtisanomisen, jolloin jatkosta olisi keskusteltavissa rakentavalla tavalla ja tapahtunut huomioon ottaen tarpeelliset akuutit toimet kaupungin puolelta tehtäisiin.

On tarpeen vielä todeta, että kun on sanottu, että irtisanomisen syyt olisivat henkilösuhdeasiat, ne eivät kuitenkaan ole perimmäinen syy. Vaikeus on ollut se, että kaupungin toimesta ei ole tehty tarpeellisia asioita, kuten koirapuiston siirto. Kun on ollut tällaisia asioita, ne ovat sitten heijastuneet muuhun. Kaupungin puolella on ollut koko ajan henkilöitä, joilla on ollut positiivinen suhtautuminen asiaan ja ajatus toiminnan saamiseen pysyväksi. Toisaalta on ilmeisesti ollut suhtautumista, että kyse on tilapäisvuokralaisesta eikä panostuksia ole siksi tehty. On mahdollista, että asia on kääntynyt tältä osin jopa päälaelleen eli asioita ei ole tehty ja ongelmia hoidettu irtisanomien mahdollistamiseksi. Lisäksi asioiden hoitoa on haitannut kaupungin monimutkainen hallinto eivätkä asiat ole edenneet.

Tärkeintä on käydä keskustelut jatkosta rakentavassa hengessä ottaen lähtökohdaksi myös se, miten kaupunki alkaa panostaa hankkeeseen.


Helsingissä 19.8.2008


Pekka Tiainen
Vanhaväylä 24 B
00830 Helsinki
p 0503960101
email pekka.tiainen@tem.fi

Liite
Tiainen, Pekka (19.8.2008), Skatan tilan rakennusten korjaus- ja maisematyö vuokralaisen toimesta
Liite
Tiainen, Pekka (19.8.2008), Skatan tilan rakennusten korjaus- ja maisematyö vuokralaisen toimesta

NÄIN PEKKA TIAINEN KAUPPALEHDESSÄ
Yhteenvetoa Skatan tilan ja Miinan asiasta tähän astisesta oikeudelliselta kannalta sekä kysymyksiä jatkosta
1) Tuomion tulkinta siitä, että laidunsopimus päättyisi 30.11.2008 on virheellinen, koska irtisanomista ei suoritettu eikä ilmoitusta ollut annettu lokakuun 2007 loppuun mennessä. Siksi laidunsopimuksen perusteella sopimus jatkui vuoden kerrallaan 31.12.2007 lukien eli 31.12.2008 saakka.
2) Se, jatkuuko sopimus 31.12.2008 saakka, on riippuvainen siitä, oliko sopimus irtisanottu lokakuun 2008 loppuun mennessä. Jos sitä ei ollut irtisanottu, sopimus jatkuu 31.12.2009 saakka ja sen jälkeen, ellei sitä ole irtisanottu vuoden 2009 lokakuun loppuun mennessä.
3) Tuomion mukaan 17.11.2007 toimitettu haaste oli irtisanomisilmoitus. Se ei kuitenkaan ole sama asia kuin irtisanominen, koska haaste ja irtisanomisilmoitus edellyttävät irtisanomispäätöstä.
4) Haasteen allekirjoittaneella kaupungin lakimiehellä oli yleisvaltakirja kaupungin lakiasioiden hoitamiseen, mutta ei valtakirjaa, josta ilmenisi, että hänellä on valtuutus hoitaa Miina Äkkijyrkän irtisanominen.
5) Kaupungin lakimies ei ole esittänyt oikeudelle asiakirjaa siitä, että irtisanominen olisi tapahtunut, vaan hän haki ainoastaan irtisanomisen toimeenpanoa. Tuomio on virheellinen, koska sen perusteella irtisanomisen toimeenpanon hakeminen tulee tulkituksi irtisanomiseksi. 28.8.2008 olleessa valmisteluistunnossa ilmeni, että tuomari oli tietoinen tästä puutteesta kaupungin hakemuksessa. Tuomiossa tätä asiaa ei ole otettu perusteeksi kaupungin lakimiehen vaatimuksen hylkäämiseen, vaan on rajauduttu toteamaan, että irtisanomisilmoitus on tapahtunut ja
-asia on ratkaistu ikään kuin irtisanominen olisi tapahtunut vaikka tuomarille oli toimitettu materiaalia, joka osoitti, että näin ei ole, ja vaikka tällaista materiaalia ei olisikaan toimitettu, tuomarin olisi kuulunut tarkistaa, onko irtisanominen tapahtunut, ja
-tuomarin olisi tullut ottaa huomioon, että kaupungin lakimies ei esittänyt valtuutusta, josta olisi ilmennyt irtisanomisen tapahtuneen ja että hänellä on oikeus tapahtuneen irtisanomisen hoitamiseen.

6) Se, että ei esitetty irtisanomisen tapahtuneen eikä valtakirjaa, joka oikeuttaisi asian hoitamisen tapahtuneen irtisanomisen perusteella, tekee tuomion irtisanomisen toimeenpanosta virheelliseksi ja oli peruste kaupungin lakimiehen vaatimuksen hylkäämiseen.
7) Tuomiossa ilmoitetaan otetuksi huomioon myös se, että ”vuokrasopimusten irtisanomiset on yhdistyksen käyttämän lakimiehen toimesta jo valmistelussa myönnetty tapahtuneen asianmukaisesti, vaikkakin myöntäminen on sittemmin peruutettu”. Asia on esitetty tuomiossa virheellisesti. Kyse oli siitä, että 17.11.2007 tapahtuneen haasteen jättämisen jälkeen silloin asiaa asiamiehenä hoitanut lakimies päämiehensä (Miinan) tahdon mukaisesti oli valmis hyväksymään irtisanomisen,
-jotta asiaa ei tulisi käräjäoikeuteen ja haittaisi Miinan Marimekko-sopimusta.
-Samalla olisi välttynyt haitoilta muissa asioissa ja taiteellisessa työssä.
-Tämä olisi samalla mahdollistanut oikeudenkäyntikulujen välttämisen kaupungin (veronmaksajien) ja Miinan itsensä osalta.
-Sopiminen tuolloin olisi mahdollistanut myös käytännön asioiden hoitamisen ja olisi voitu tehdä asianmukainen katselmus ja siinä yhteydessä oli mahdollista keskustella korvausasiat.
Kaupungin lakimies ei kuitenkaan ollut kiinnostunut sopimisesta tai hänelle ei annettu siihen valtuutusta.
Siten irtisanomista ei ole myönnetty tapahtuneen, vaan kyse on ollut yrityksestä ratkaista asia sopimalla, mutta se on tullut torjutuksi.
Silloinen asiamies joutui luopumaan tehtävästä osittain tai keskeisesti sen takia, että kaupungin lakimies alkoi vaatia häneltä vahingon korvauksia prosessin pitkittämisestä (mikä tuomiossa on todettu perusteettomaksi).
Mikäli tuomiossa tarkoitetaan, että uusia asiamies olisi hyväksynyt irtisanomisen valmisteluistunnossa 28.8.2008, sellaista hyväksyntää ei ollut, vaan aiemman em. asian toteamisesta, joka ei ollut hyväksyntä, koska puuttui sopimus, jonka osana hyväksyntä olisi voinut olla. Myöskään päämiehen (Miinan) puolelta ei hyväksyntää ollut, joten ei voinut olla hyväksynnän peruutusta.

8) Valmisteluistunnossa 28.8.2008 tuomari lähti sopimisesta siten, että Miina saa tilalta poistumiseen jatkoaikaa 31.7.2009 asti, jos tulee sopimus, tai muuten karjan on lumihangessa 1.1.2009. Asia esitettiin sitten lehdissä, että sopimus oli syntynyt, mutta se ei pitänyt paikkaansa. Kaupungin lakimies kaatoi sopimisen kirjoittamalla sopimukseksi otsakoidun paperin, jossa kaupungille oli jätetty mahdollisuus korvausten vaatimiseen Miinalta ja Miinan olisi ollut pakko allekirjoittaa hyväksyminen irtisanomiselle (mitä hän ei ollut aiemmin tehnyt) ja hyväksyminen häädän uhalla poistua tilalta 31.7.2009 mennessä. Tarjouduin välittäjäksi asiaan ja laadin vaihtoehtoisen ehdotuksen, jossa
-vuokrasopimus olisi jatkunut toistaiseksi kunnes kaupunki ratkaisee, mitä tilalla tekee,
-irtisanomisaika oli jätetty avoimeksi ajatuksella, että sopimisen vastapainoksi se olisi voitu lyhentää
-sanamuodot eivät olisi olleet tylyjä ja nöyryyttäviä Miinaa kohtaan, vaan sen henkisiä, että olemme sopineet että jne. siten, että sopiminen olisi mahdollistanut kasvojen säilyttämisen puolin ja toisin. Asia olisi voitu käsitellä vuokrasopimuksen päättymisasiana eikä irtisanomisasiana.
Kaupungin luottamuselimille (lautakunta, kaupunginhallitus, valtuusto) olisi jäänyt päätösvalta kaupungin puolelta siitä, miten Uutelaa kehitetään ja minkälainen osuus kyytöillä ja Miinalla on asiassa, jos niin päätetään.
Otin yhteyttä kaupungin edustajiin. Ilmeni, että lakimiehen jättämä paperi oli ota tai jätä-paperi, josta ei keskustella. Kaupungin edustajan/edustajien taholta siis kaadettiin sopiminen. Siten toistui sama kuin aiemmin, että kaupungin edustajan/edustajien taholta aiheutettiin, että asiaa ei voitu hoitaa ilman käräjäoikeutta.
Otin asiassa vielä yhteyttä kaupunginjohtaja Jussi Pajuseen, joka delegoi asian hallintopäällikölle, jonka alainen kaupungin oikeuspalvelu on. Hallintopäällikkö kertoi ensin, ettei tunne asiaa ja selvittää. Sitten tuli viesti, että kaupungin oikeuspalvelu hoitaa.

9) Tuomiossa on sivuutettu se, että Miina on ollut valmis ja halukas yhteistoimintaan ja sitten sopimusteitse hoitamaan vuokrasopimuksen päättymiseen jos on niin, että kaupungin päättävät elimet haluavat näin tehdä ja jopa vaikka kaupungin päättävät elimet olisi sivuutettu, kuten tässä on tapahtunut. Tämä sivuuttamisasia olisi voitu myös jättää sanomatta ja sopia siitä, että sopimusta ei moitita, kuten asiakirjaan kirjoitin.
10) Sopimusehdotus Miinan puolelta oli toimitettu käräjäoikeuden tuomarin tietoon, että syntyisi virheellistä käsitystä, että Miina on kaatanut sopimuksen.
11) Siten irtisanomispäätöstä ei ole edelleenkään esitetty ja asian selvittäminen osoittaa, että päätöstä ei ole tehty, vaan on vain päätös irtisanomisen toimeenpanosta. Tämä on törkeä lähtökohta hovioikeuskäsittelyssä ja hallinto-oikeusasia siltä osin, että kunnallislakia ei ole noudatettu päätöksenteossa. Toinen asia on, onko Miinalle vielä voimia jatkaa tätä, kun häntä on kohdeltu tällä tavoin ja väärin, ja raskaat prosessit ovat luhistaneet talouden. Oikeusvaltioperiaatteita ei asiassa ole noudatettu ja asia on kansalaisoikeuskysymys ja monella muullakin tavalla periaatteellinen.
12) Ottamalla huomioon edellä sanotun, oikeudellinen ratkaisu olisi voitu aivan hyvin tehdä Miinaa puoltavaksi johtuen irtisanomismenettelyn virheellisyydestä lain kannalta sekä tavasta hoitaa asia vuokranantajan puolelta. Lisäksi irtisanomisperusteet ovat olleet kyseenalaisia yksityiskohtien osalta (en kertaa tässä aiemmin sanottua enkä muilta osin käy tätä asiaa läpi tässä). Olennaista on, että asiaa olisi irtisanomisen osalta tullut käsitellä siltä kannalta, että kyseessä on ollut luonteeltaan yhteistoimintasopimus, jolla on haettu mahdollisuutta kehittää tätä asiaa pysyväisluonteiselle pohjalle. Kaupungin puolelta asiaan ei ole investoitu. Kohtuutonta on ollut vaatia, että vuokralainen käyttäisi tilan kunnostamiseen vieläkin enemmän varoja, koska työn tulokset ja vuokralaisen kunnostamat rakennukset jäisivät kaupungille, jos sopimussuhde päättyy. Tästäkin huolimatta vuokralainen on käyttänyt varoja runsaasti uskoen, että tästä ollaan kehittämässä perinnetilaa. Myhöskin kaava on valmisteltu siinä hengessä, että tämä on mahdillista, ja ongelmakysymykset on kaavassa pitkälti ratkaistu. Asia ei kuitenkaan ole edennyt toimenpiteissä. Väistämättä syntyy käsitys, että kiireellisiä ongelma-asioitakaan ei ole hoidettu siksi, että kaupungin puolelta asiaa ei ole tarpeellisessa määrin panostettu ja voi kysyä, onko syy myös se, että tilan on annettu olla sellaisessa kunnossa, että tätä kuntoa voidaan käyttää irtisanomisperusteena, ja sen jälkeen varoja alkaa löytyä, kun häätö on tapahtunut.
13) Oikeudessa omassa kuulemisessa kuvasin vaikeutta tilan hoidossa ja jos epäkohtia on ollut, tilannetta, jossa Miina on ollut. Halusin sanoa, että jos eläinten kohdalla on ollut jokin puute, niin ne ovat normaaleja hoidettavia asioita ja siitä, jos Miina saa apua työhönsä, sillä helpotetaan esim. lannan luontia. Tuomari kuitenkin keskeytti kesken sanomisen ja vaati vastausta siihen, ovatko eläimet hyvinvoivia. Sanoin, että eläimet ovat hyvinvoivia, mitä olen koko ajan tuonut esille. Tuomari oli tuomion kansliaversioon kuitenkin kirjoittanut sanomakseni virheellisesti, että eläimet eivät ole hyvinvoivia, mikä ei pidä paikkaansa, ja jos asiaa ei oikaista, vaadin siihen korjauksen.
14) Asiassa on edelleen tarpeen tuoda esiin se, että kaupungin lakimies teki rikosilmoituksen ylimkomisario Tuomo Lotasta syytöksenä, että tämä ei ollut vienyt Miinaa syytteeseen. Syyttäjä oli tehnyt Lotan syyttämättäjättämispäätöksen. Tämä tuomiossa todetaan sekä, että Lotta ”oli pyynnöstä tavannut Äkkijyrkän … ja tällöin oli sovittu, että todistaja toimii välittäjänä viranomaisiin päin”. Tässä ei ilmene, kenen pyynnöstä, mutta Lotta toimi näin, koska hän lähti siitä, että asioita tulee hoitaa sovittelemalla, ja käsitykseni mukaan hänelle oli annettu tehtävä poliisilaitoksen toimesta. Lotta todisti tuomion mukaan, että ”vuonna 2007 lehmät olivat karkailleet, koska koiratarhan kohdalta oli 10-15 metrin matkalta kaadettu todistajan havaintojen mukaan aitaa. Todistaja oli tehnyt saman havainnon ainakin kaksi kertaa.”
15) Tuomion mukaan ”liikehuoneiston vuokrauksesta annetun lain 44 §:n mukaan tuomioistuimen on vuokralaisen vaatimuksesta julistettava vuokranantajan suorittama irtisanominen tehottomaksi, jos irtisanomista on vuokralaisen olosuhteet huomioon ottaen pidettävä muutoin kohtuuttomana eikä irtisanomiseen ole hyväksyttävää syytä”. Vaatimus julistamisesta tehottomaksi on pantava vireille viimeistään kuuden kuukauden kuluttua irtisanomisen tiedoksisaamisesta. Tuomion mukaan vaatimus tehottomaksi julistamisesta on tehty aikaisintaan 4.6.2008 eli joka tapauksessa liian myöhään, kun ”irtisanominen on tapahtunut viimeistään 23.11.2007”. Perustelu on keskeisiltä osin kyseenalainen ja virheellinen:
-Jos ei ole irtisanomista, vaan pelkkä ilmoitus irtisanomisesta, jota ei ole tapahtunut, ei tehottamaksi julistaminen ole tapahtunut liian myöhään. Tässä tapauksessa tuomiossa sivuutetaan se, että vuokranantaja on Helsingin kaupunki lautakunnan päätöksellä, eikä ole lautakunnan eikä sitä ylempien elinten päätöstä irtisanomisesta, eikä muutakaan koskien huoneistoa, vaan on vain lakimiehen eli kaupungin palkansaajan haasteena toimittama ilmoitus. Vuokranantaja, Helsingin kaupunki, on syrjäytetty irtisanomisasiassa.
-Laidunaluesopimus ei ole liikekiinteistösopimus, eikä sen nojalla voida laidunalueen osalta esittää väitettä, että tehottomuusvaatimusta ei olisi pantu ajoissa vireille. Maanvuokralaissa ovat korvausmenettelyt vuokralaiselle eikä tätä voi sopimuksella ohittaa.
-Päärakennus on pääasiassa asuinkäytössä eikä se siten ole liikekiinteistö eikä siihen voida soveltaa liikekiinteistön vuokraamista koskevaa lakia, vaikka haasteessa niin väitetään. Huoneiston vuokralaissa ovat irtisanomisesta omat säädöksensä eikä niissä ole 6 kk:n tehottomuusrajaa.

16) Tuomiossa suljetaan pois myös maanvuokralain 4 §:n 2 momentin kohta, jonka mukaan jos vuokrasopimusehdon soveltamisen katsotaan olevan kohtuutonta, voidaan ehtoa sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Tuomion mukaan ”riidassa ei ole kyse vuokrasopimuksen ehtojen kohtuullistamisesta, vaan sopimuksen irtinsanomisesta, minkä vuoksi lainkohtaa ei tule sovellettavaksi.” Kyllä tässä on kyse myös soveltamisen kohtuuttomuudesta sekä sopimuksen tarkoituksen rikkomisesta vuokranantajan puolelta, kun vuokralainen ajetaan ahdinkoon.

Verrattuna siihen, että Miina olisi joutunut allekirjoittamaan kaupungin lakimiehen sopimukseksi tarjoama paperi (ota tai jätä paperi), jolla pääkäsittely olisi vältetty, tässä on muutama seikka parempaan suuntaan:
1) Tuomion mukaan ”täten asia on ratkaistu, vaatimukset enemmälti hyläten, tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla”. Tämä merkitsee, että kaupunki ei voi vaatia korvauksia Miinalta, mikä kaupungin lakimiehen toimittamassa vaatimuksessa sopimukseksi (ota tai jätä paperi) oli tehty mahdolliseksi, ja oli vaara uudesta oikeudenkäynnistä.
2) Kaupunki ei voi periä oikeudenkäyntikuluja Miinalta, minkä em. ota tai jätä paperi ei sulkenut yksiselitteisesti pois.
3) Tuomion mukaan ”Helsingin kaupungin Helvi Tossavaisen Karja ry:n asiamiehenä toimineeseen Risto Airikkalaan kohdistama oikeudenkäyntikuluvaatimus hylätään” ja Helsingin kaupunki velvoitteen korvaamaan Airikkalan kohtuulliset oikeudenkäyntikulut 1 000 euroa. Summa on pieni, koska Miinalle tuli kaupungin edustajien sopimushaluttomuuden takia oikeudenkäyntikulut, jotka ovat aivan eri kertaluokkaa.
4) Miina ei pakotettuna ole joutunut allekirjoittamaan irtisanomisen hyväksyntää.
5) Asia käsittely pääkäsittelyssä on karsinut pois suuren määrän Miinaan kohdistettuja aiheettomia ja perusteettomia syytöksiä ja se on ollut omiaan puhdistamaan hänen mainettaan vääriltä syytöksiltä.

Silti perusteettomia asioita on edelleen runsaasti ja niitä joudutaan jatkossa käsittelemään, jotta Miian maine puhdistetaan. Toiseksi tuomiossa ei ole annettu periksi irtisanomisasiassa, vaikka painavat perusteet osoittavat, että kaupungin lakimiehen toimesta ajettu vaatimus tekemättömän irtisanomisen toimeenpanosta olisi tullut hylätä. Huonoa asiassa on, että vuokralainen on kärsinyt asiassa suuret menetykset sekä taloudellisina uhrauksina tilaan ja remonttiin rakennuksiin sekä työnä ja elämän työn keskeinen osa on perustunut ajatukseen saada tästä perinnetila. Menetyksiä on tullut oikeudenkäyntikuluista. Kaupunki puolestaan on hyödyntänyt vuokralaista, joka on kunnostanut rakennuksia ja päärakennus on välttynyt tuhoutumiselta (siihen on laitettu yläkerta paneloiden vintti, sauna ja peseytymistila, ikkunat pokineen (niitä ei ollut vuokralaisen tullessa vaan ikkunat oli naulattu), alue on raivattu laitumeksi. Jos kaupunki olisi panostanut tilan kehittämiseen, olisi samalla kyetty turvaamaan asioiden toimivuus muiltakin osin eikä asia olisi tullut käräjille.

Vuokranantajan puolelta on käytetty vedätystä sillä tavoin, että sopimusmahdollisuuteen eri yhteyksissä ei ole tartuttu viivyttämällä ja asettamalla kohtuuttomia ehtoja (yllättävä haaste varoittamatta 17.11.2007, asiaa ei saatu hoidettua ilman käräjiä, 3.9.2008 tehty ota tai jätä-paperi, joka sisälsi kohtuuttomuutta).

Irtisanomisen siirtoasia on jätetty vuokranantajan ns. hyvän tahdon varaan ellei tuomioistuin eri hakemuksesta vahvista siirtoa. Ns. hyvä tahdon soveltamista hankaloittaa se, että kun asiassa ei ole ota tai jätä-paperiin sisältyneitä ehtoja ja vuokranantajalla on turvanaan tuomio, se vähentää kiinnostusta tähän. Toisaalta kun on tuomio irtisanomisesta, vuokranantajalla ei ole siirrossa menetettävää eikä tilalle ole esitetty muutakaan käyttöä eikä hankesuunnitelmaa olla tekemässä viiteen vuoteen kaupungin edustajan ilmoituksen perusteella. Kyse on olennaisesti siitä, että vuokranantajan puolelta halutaan asia saada näyttämään siltä, että vuokranantaja oli oikeassa ja vuokralainen väärässä ja vuokranantaja voi esittää asian niin, että osoittaa hyvää tahtoa. Juuri tällaisesta asetelmasta olisi sopimuksella voitu päästä eroon siten, että sopimuksen purkamisesta olisi sovittu molempien kasvot säilyttäen jollei vuokrasopimusta olisi jatkettu toistaiseksi. Asia olisi ollut helpompi, jos tuomiossa olisi suoraan käytetty lain antamia mahdollisuuksia muuttopäivän siirtoon, jolloin se olisi Miinan kannalta ollut parempi kuin allekirjoittamalla ota tai jätä-paperi, joka mm. sisälsi jatko-oikeusprosessien uhkan.

En ole sitä mieltä, etteikö asia voisi kääntyä hovioikeudessa ja irtisanomisen toimeenpano tulla kumotuksi. Myöskin asian käsittelyssä hallinto-oikeudessa on mahdollisuus, että vuokranantajan edustajien menettely todetaan kunnallislain vastaiseksi kuten myös hallintolain vastaiseksi.

Siten on kyse myös siitä, että jos tuomion sisältämä vuokrasopimuksen päättyminen laitumen osalta 30.11.2008 ja huoneiston ja sitä koskevan kiinteistön osalta 31.12.2008 toimeenpannaan heti pahimpana seurauksenaan karjan teurastaminen, sillä mitätöidään päätöksen muuttumisen mahdollisuus. Siksi kaupungin tulee vapaaehtoisesti hyväksyä muuttopäivän siirto tapahtuvaksi sisällyttämällä tähän kohtuuttomia uusi vaatimuksia ja toinen mahdollisuus on asian ratkaiseminen tuomioistuimessa hakemus- tai valitusteitse.

Mahdollinen ratkaisu olisi edelleen haettavissa siten, että kaupungin hallitus alistaisi asian käsittelyynsä ja vuokrasopimusta jatkettaisiin toistaiseksi, kunnes tilan jatkosuunnitelmista olisi selvyys, ja sopimus jatkuisi voimassa toistaiseksi kaupungin niin halutessa vuotta lyhemmällä irtisanomisajalla kuitenkin ottaen huomioon karjan hoidosta aiheutuvat tilanteet, ettei siihen tule ongelmaa. Kaupunki tekisi samalla tilan kunnon kannalta välttämättömät vuokranantajalle kuuluvat toimenpiteet. Tämä oli Miinan tarjoaman sopimusehdotuksen ajatus 5.9.2008. Harmittavana asiana Miinan kannalta ovat oikeudenkäyntikulut. Kaupungille on asiasta aiheutunut tarpeettomia oikeudenkäyntikustannuksia siksi, että asiaa ei ole hoidettu ilman haastetta käräjille ja käräjäprosessia, mitä Miinan asiamies alun pitäen vuoden 2007 lopulla päämiehensä tahdon mukaisesti haki ratkaisuksi. Tämä sovintohalukkuus vain käännettiin häntä vastaan väitteeksi irtisanomisen hyväksymisestä, vaikka hyväksymisen lähtökohta oli, ettei mennä käräjille.

Asia on olennaisesti kansalaisoikeus- ja ihmisoikeusasia, jossa vahvempi osapuoli (tässä vuokranantaja) käyttää vahvuuttaan heikompaa vastaan. Kaupungin olisi etunsa vuoksi ollut järkevää edetä asiassa toisin. Nyt pitäisi aiheutetut haitat voida korjata enempää vahinkoa kaupungille aiheuttamatta ja etsiä kunniallinen ulospääsy huonon hallinnon aiheuttamista seurauksista. Kansalais- ja ihmisoikeusasiana asialla on syvällinen ulottuvuus, sillä se osaltaan antaa aiheen syvään huolestuneisuuteen siitä, ollaanko rakkaassa Suomessamme todella menty
asioiden hoidossa näin huonoon suuntaan. Voidaanko elämäntyö tällä tavoin panna vaakalaudalle? Mikä on Suomen imago-työryhmän merkitys tällaisten asioiden jälkeen?

Tällaiset asiat pitäisi hoitaa sovinnolla ja sovitellen ja eri osapuolten näkökunnat huomioon ottaen. Kaupungilla on tällaisessa erityinen vastuu, koska kaupungin kuuluu edustaa hyvää hallintokulttuuria. Kyseessä on sentään Suomen tasavallan pääkaupunki Helsinki, jonka hyvä maine on meille kaikille suomalaisille tärkeä.

Olen edelle laittanut asian oikeudellisia puolia. Jos teillä, lukijat, on huomioita, joilla argumentaatiota voi parantaa, laitatteko kommenttejanne. Jonkun oikeustieteen opiskelijan kannattaisi tehdä aiheesta opinnäytetyö, kuten pro gradu. Iso asia on, miten Miinan taloudelliset uhraukset Uutelaan tulevat katetuiksi.

Laitan nämä asiat tänne ja vielä tarpeen mukaan, jotta ne ovat ainakin edes historian dokumenttina, kun surraan ja ihmetellään, että näin on tapahtunut.

Nyt olisi Miinan ja hänen karjansa tilanne pelastettava. Vetoan kaikkiin, joilla on mahdollisuus asiaan vaikuttaa helpottamalla hänen tilannettaan taloudellisesti ja auttamalla uuden elämän aloittamista karjan kanssa uudessa paikassa, jollei oikeutta tässä Uutela-asiassa saada toteutumaan eikä toimintaa jatkettua Uutelassa niin kuin olisi järkevintä.

26.11.2008 klo 17 on Helsingin kaupungintalolla senaatintorin puolella mielenilmaus Miinan ja hänen asiansa ja kaikkien tällä tavoin kohdeltujen puolesta kaupungin valtuuston kokouspäivänä. Laittakaa sana kiertämään.