Psykiatrinen pakkohoito on lakkautettava

Psykiatrisen pakkohoidon keskellä käydään aina samaa keskustelua mystisistä vaaroista, sairauksista ja rikoksista.

Tilastokeskuksen mukaan poliisin tietoon on vuonna 2007 tullut 814547 rikosta. Kymmenessä vuodessa tuo tarkoittaa jotakunkin kahdeksan miljoonaa rikosta. Mikäli edelleen pidämme pakkohoidon lähtökohtaisena kriteerinä mielisairautta ja samalla katsotaan, että esim. skitsofreenikoita on n. 50000, niin kiirettä pitää skitsofreenikoilla mikäli kaikki nuo rikokset aikovat tehdä.

Mielenterveyden keskuliitto on 15.09.2007 todennut, että pakkokeinoja käytetään väärin kostoon, rangaistukseen, alistukseen ja nöyryytykseen ja että lain valvontaa pitäisi valvoa paremmin. Samaista keskustelua kun kävimme puolisen vuotta sitten valtionhallinnon foorumissa, niin osa ihmisistä pitivät itsestään selvänä, että esim. pahoinpitelystä annettu pieni sakko ei toimi niin hyvin kuin kunnon pakkohoito vapaudenriistoineen. Mikäli esim. kaikki väitetyt pahoinpitelyt tutkittaisiin poliisissa tavanomaisin keinoin, etsittäisiin uhri ja uhrista mahdolliset väkivallan merkit ja tämän jälkeen asia etenisi esitutkinan kautta oikeuteen, niin uskoisin ettei monessakaan tapauksessa varsinaista esitutkintaa edes käynnistettäisi, koska väitetty väkivalta saattaakin osottautua joksikin epäimiellyttäväksi tekstiviestiksi.
Pakkohoitoa siis käytetään melko julkisesti omankäden oikeuden jakamiseen.

Sairaalahoitojen kohdalla moni vapaaehtoisesti hoitoon hakeutuva jää ilman hoitopaikkaa, koska sairaalat ovat puolillaan turhaan pakkohoidettavia. Vapaaehtoistenkin hoidettavien kohdalla sairaalat ilmoittavat, että potilas sitoutuu suoljettuun hoitoon, joka käytännössä tarkoittaa pakkohoitoa. Laki nykymuodossaan toteaa siten, että potilas pitää kotiuttaa sitä vaatiessaan mikäli pakkohoidon kriteerit eivät täyty.

Avohoidoissa käytetään velvoitteisen avohoidon periaatetta jopa TEO:n kiristyneen mielipiteen turvin. Ajatushan on se, että mikäli ei suostu kaikkiin avohoidon pompotuksiin, niin ovat halukkaita riistämään vapauden mielisairaalassa pakkohoitona. Velvoitteista avohoitoa ei ole olemassakaan ja mahdolliset lakimuutosehdotukset esim. rikosvankeudesta vapautuvien velvoitteisesta avohoidosta ei ole toistaiseksi saanut lainvoimaa. Edelleen mielenterveyden keskusliitto on 12.09.2008 uutisoinut, ettei avohoitoon välttämättä pääse vapaaehtoisesti edes jonottamalla ja että 6-kuukauden hoitotakuu ei yllä mielenterveydenhoitoon asti.

Adressi on helppo allekirjoittaa, koska mielenterveyslaki ei toteudu siten kun kansa on sen lain muodossa hyväksinyt toteutuvaksi ja koska mielivaltaisia vapaudenriistoja ja muita kyseenalaisia hoitokeinoja on koko valtakunnan kattavasti. Pakkokeinojen kieltovaatimus on jotakuinkin ainut keino osoittaa vastavoimaa valittsevaan hoitokäytäntöön nähden.