Miina Äkkijyrkän työlle ja taiteelle

NÄIN PEKKA TIAINEN KAUPPALEHDESSÄ
Yhteenvetoa Skatan tilan ja Miinan asiasta tähän astisesta oikeudelliselta kannalta sekä kysymyksiä jatkosta
1) Tuomion tulkinta siitä, että laidunsopimus päättyisi 30.11.2008 on virheellinen, koska irtisanomista ei suoritettu eikä ilmoitusta ollut annettu lokakuun 2007 loppuun mennessä. Siksi laidunsopimuksen perusteella sopimus jatkui vuoden kerrallaan 31.12.2007 lukien eli 31.12.2008 saakka.
2) Se, jatkuuko sopimus 31.12.2008 saakka, on riippuvainen siitä, oliko sopimus irtisanottu lokakuun 2008 loppuun mennessä. Jos sitä ei ollut irtisanottu, sopimus jatkuu 31.12.2009 saakka ja sen jälkeen, ellei sitä ole irtisanottu vuoden 2009 lokakuun loppuun mennessä.
3) Tuomion mukaan 17.11.2007 toimitettu haaste oli irtisanomisilmoitus. Se ei kuitenkaan ole sama asia kuin irtisanominen, koska haaste ja irtisanomisilmoitus edellyttävät irtisanomispäätöstä.
4) Haasteen allekirjoittaneella kaupungin lakimiehellä oli yleisvaltakirja kaupungin lakiasioiden hoitamiseen, mutta ei valtakirjaa, josta ilmenisi, että hänellä on valtuutus hoitaa Miina Äkkijyrkän irtisanominen.
5) Kaupungin lakimies ei ole esittänyt oikeudelle asiakirjaa siitä, että irtisanominen olisi tapahtunut, vaan hän haki ainoastaan irtisanomisen toimeenpanoa. Tuomio on virheellinen, koska sen perusteella irtisanomisen toimeenpanon hakeminen tulee tulkituksi irtisanomiseksi. 28.8.2008 olleessa valmisteluistunnossa ilmeni, että tuomari oli tietoinen tästä puutteesta kaupungin hakemuksessa. Tuomiossa tätä asiaa ei ole otettu perusteeksi kaupungin lakimiehen vaatimuksen hylkäämiseen, vaan on rajauduttu toteamaan, että irtisanomisilmoitus on tapahtunut ja
-asia on ratkaistu ikään kuin irtisanominen olisi tapahtunut vaikka tuomarille oli toimitettu materiaalia, joka osoitti, että näin ei ole, ja vaikka tällaista materiaalia ei olisikaan toimitettu, tuomarin olisi kuulunut tarkistaa, onko irtisanominen tapahtunut, ja
-tuomarin olisi tullut ottaa huomioon, että kaupungin lakimies ei esittänyt valtuutusta, josta olisi ilmennyt irtisanomisen tapahtuneen ja että hänellä on oikeus tapahtuneen irtisanomisen hoitamiseen.

6) Se, että ei esitetty irtisanomisen tapahtuneen eikä valtakirjaa, joka oikeuttaisi asian hoitamisen tapahtuneen irtisanomisen perusteella, tekee tuomion irtisanomisen toimeenpanosta virheelliseksi ja oli peruste kaupungin lakimiehen vaatimuksen hylkäämiseen.
7) Tuomiossa ilmoitetaan otetuksi huomioon myös se, että ”vuokrasopimusten irtisanomiset on yhdistyksen käyttämän lakimiehen toimesta jo valmistelussa myönnetty tapahtuneen asianmukaisesti, vaikkakin myöntäminen on sittemmin peruutettu”. Asia on esitetty tuomiossa virheellisesti. Kyse oli siitä, että 17.11.2007 tapahtuneen haasteen jättämisen jälkeen silloin asiaa asiamiehenä hoitanut lakimies päämiehensä (Miinan) tahdon mukaisesti oli valmis hyväksymään irtisanomisen,
-jotta asiaa ei tulisi käräjäoikeuteen ja haittaisi Miinan Marimekko-sopimusta.
-Samalla olisi välttynyt haitoilta muissa asioissa ja taiteellisessa työssä.
-Tämä olisi samalla mahdollistanut oikeudenkäyntikulujen välttämisen kaupungin (veronmaksajien) ja Miinan itsensä osalta.
-Sopiminen tuolloin olisi mahdollistanut myös käytännön asioiden hoitamisen ja olisi voitu tehdä asianmukainen katselmus ja siinä yhteydessä oli mahdollista keskustella korvausasiat.
Kaupungin lakimies ei kuitenkaan ollut kiinnostunut sopimisesta tai hänelle ei annettu siihen valtuutusta.
Siten irtisanomista ei ole myönnetty tapahtuneen, vaan kyse on ollut yrityksestä ratkaista asia sopimalla, mutta se on tullut torjutuksi.
Silloinen asiamies joutui luopumaan tehtävästä osittain tai keskeisesti sen takia, että kaupungin lakimies alkoi vaatia häneltä vahingon korvauksia prosessin pitkittämisestä (mikä tuomiossa on todettu perusteettomaksi).
Mikäli tuomiossa tarkoitetaan, että uusia asiamies olisi hyväksynyt irtisanomisen valmisteluistunnossa 28.8.2008, sellaista hyväksyntää ei ollut, vaan aiemman em. asian toteamisesta, joka ei ollut hyväksyntä, koska puuttui sopimus, jonka osana hyväksyntä olisi voinut olla. Myöskään päämiehen (Miinan) puolelta ei hyväksyntää ollut, joten ei voinut olla hyväksynnän peruutusta.

8) Valmisteluistunnossa 28.8.2008 tuomari lähti sopimisesta siten, että Miina saa tilalta poistumiseen jatkoaikaa 31.7.2009 asti, jos tulee sopimus, tai muuten karjan on lumihangessa 1.1.2009. Asia esitettiin sitten lehdissä, että sopimus oli syntynyt, mutta se ei pitänyt paikkaansa. Kaupungin lakimies kaatoi sopimisen kirjoittamalla sopimukseksi otsakoidun paperin, jossa kaupungille oli jätetty mahdollisuus korvausten vaatimiseen Miinalta ja Miinan olisi ollut pakko allekirjoittaa hyväksyminen irtisanomiselle (mitä hän ei ollut aiemmin tehnyt) ja hyväksyminen häädän uhalla poistua tilalta 31.7.2009 mennessä. Tarjouduin välittäjäksi asiaan ja laadin vaihtoehtoisen ehdotuksen, jossa
-vuokrasopimus olisi jatkunut toistaiseksi kunnes kaupunki ratkaisee, mitä tilalla tekee,
-irtisanomisaika oli jätetty avoimeksi ajatuksella, että sopimisen vastapainoksi se olisi voitu lyhentää
-sanamuodot eivät olisi olleet tylyjä ja nöyryyttäviä Miinaa kohtaan, vaan sen henkisiä, että olemme sopineet että jne. siten, että sopiminen olisi mahdollistanut kasvojen säilyttämisen puolin ja toisin. Asia olisi voitu käsitellä vuokrasopimuksen päättymisasiana eikä irtisanomisasiana.
Kaupungin luottamuselimille (lautakunta, kaupunginhallitus, valtuusto) olisi jäänyt päätösvalta kaupungin puolelta siitä, miten Uutelaa kehitetään ja minkälainen osuus kyytöillä ja Miinalla on asiassa, jos niin päätetään.
Otin yhteyttä kaupungin edustajiin. Ilmeni, että lakimiehen jättämä paperi oli ota tai jätä-paperi, josta ei keskustella. Kaupungin edustajan/edustajien taholta siis kaadettiin sopiminen. Siten toistui sama kuin aiemmin, että kaupungin edustajan/edustajien taholta aiheutettiin, että asiaa ei voitu hoitaa ilman käräjäoikeutta.
Otin asiassa vielä yhteyttä kaupunginjohtaja Jussi Pajuseen, joka delegoi asian hallintopäällikölle, jonka alainen kaupungin oikeuspalvelu on. Hallintopäällikkö kertoi ensin, ettei tunne asiaa ja selvittää. Sitten tuli viesti, että kaupungin oikeuspalvelu hoitaa.

9) Tuomiossa on sivuutettu se, että Miina on ollut valmis ja halukas yhteistoimintaan ja sitten sopimusteitse hoitamaan vuokrasopimuksen päättymiseen jos on niin, että kaupungin päättävät elimet haluavat näin tehdä ja jopa vaikka kaupungin päättävät elimet olisi sivuutettu, kuten tässä on tapahtunut. Tämä sivuuttamisasia olisi voitu myös jättää sanomatta ja sopia siitä, että sopimusta ei moitita, kuten asiakirjaan kirjoitin.
10) Sopimusehdotus Miinan puolelta oli toimitettu käräjäoikeuden tuomarin tietoon, että syntyisi virheellistä käsitystä, että Miina on kaatanut sopimuksen.
11) Siten irtisanomispäätöstä ei ole edelleenkään esitetty ja asian selvittäminen osoittaa, että päätöstä ei ole tehty, vaan on vain päätös irtisanomisen toimeenpanosta. Tämä on törkeä lähtökohta hovioikeuskäsittelyssä ja hallinto-oikeusasia siltä osin, että kunnallislakia ei ole noudatettu päätöksenteossa. Toinen asia on, onko Miinalle vielä voimia jatkaa tätä, kun häntä on kohdeltu tällä tavoin ja väärin, ja raskaat prosessit ovat luhistaneet talouden. Oikeusvaltioperiaatteita ei asiassa ole noudatettu ja asia on kansalaisoikeuskysymys ja monella muullakin tavalla periaatteellinen.
12) Ottamalla huomioon edellä sanotun, oikeudellinen ratkaisu olisi voitu aivan hyvin tehdä Miinaa puoltavaksi johtuen irtisanomismenettelyn virheellisyydestä lain kannalta sekä tavasta hoitaa asia vuokranantajan puolelta. Lisäksi irtisanomisperusteet ovat olleet kyseenalaisia yksityiskohtien osalta (en kertaa tässä aiemmin sanottua enkä muilta osin käy tätä asiaa läpi tässä). Olennaista on, että asiaa olisi irtisanomisen osalta tullut käsitellä siltä kannalta, että kyseessä on ollut luonteeltaan yhteistoimintasopimus, jolla on haettu mahdollisuutta kehittää tätä asiaa pysyväisluonteiselle pohjalle. Kaupungin puolelta asiaan ei ole investoitu. Kohtuutonta on ollut vaatia, että vuokralainen käyttäisi tilan kunnostamiseen vieläkin enemmän varoja, koska työn tulokset ja vuokralaisen kunnostamat rakennukset jäisivät kaupungille, jos sopimussuhde päättyy. Tästäkin huolimatta vuokralainen on käyttänyt varoja runsaasti uskoen, että tästä ollaan kehittämässä perinnetilaa. Myhöskin kaava on valmisteltu siinä hengessä, että tämä on mahdillista, ja ongelmakysymykset on kaavassa pitkälti ratkaistu. Asia ei kuitenkaan ole edennyt toimenpiteissä. Väistämättä syntyy käsitys, että kiireellisiä ongelma-asioitakaan ei ole hoidettu siksi, että kaupungin puolelta asiaa ei ole tarpeellisessa määrin panostettu ja voi kysyä, onko syy myös se, että tilan on annettu olla sellaisessa kunnossa, että tätä kuntoa voidaan käyttää irtisanomisperusteena, ja sen jälkeen varoja alkaa löytyä, kun häätö on tapahtunut.
13) Oikeudessa omassa kuulemisessa kuvasin vaikeutta tilan hoidossa ja jos epäkohtia on ollut, tilannetta, jossa Miina on ollut. Halusin sanoa, että jos eläinten kohdalla on ollut jokin puute, niin ne ovat normaaleja hoidettavia asioita ja siitä, jos Miina saa apua työhönsä, sillä helpotetaan esim. lannan luontia. Tuomari kuitenkin keskeytti kesken sanomisen ja vaati vastausta siihen, ovatko eläimet hyvinvoivia. Sanoin, että eläimet ovat hyvinvoivia, mitä olen koko ajan tuonut esille. Tuomari oli tuomion kansliaversioon kuitenkin kirjoittanut sanomakseni virheellisesti, että eläimet eivät ole hyvinvoivia, mikä ei pidä paikkaansa, ja jos asiaa ei oikaista, vaadin siihen korjauksen.
14) Asiassa on edelleen tarpeen tuoda esiin se, että kaupungin lakimies teki rikosilmoituksen ylimkomisario Tuomo Lotasta syytöksenä, että tämä ei ollut vienyt Miinaa syytteeseen. Syyttäjä oli tehnyt Lotan syyttämättäjättämispäätöksen. Tämä tuomiossa todetaan sekä, että Lotta ”oli pyynnöstä tavannut Äkkijyrkän … ja tällöin oli sovittu, että todistaja toimii välittäjänä viranomaisiin päin”. Tässä ei ilmene, kenen pyynnöstä, mutta Lotta toimi näin, koska hän lähti siitä, että asioita tulee hoitaa sovittelemalla, ja käsitykseni mukaan hänelle oli annettu tehtävä poliisilaitoksen toimesta. Lotta todisti tuomion mukaan, että ”vuonna 2007 lehmät olivat karkailleet, koska koiratarhan kohdalta oli 10-15 metrin matkalta kaadettu todistajan havaintojen mukaan aitaa. Todistaja oli tehnyt saman havainnon ainakin kaksi kertaa.”
15) Tuomion mukaan ”liikehuoneiston vuokrauksesta annetun lain 44 §:n mukaan tuomioistuimen on vuokralaisen vaatimuksesta julistettava vuokranantajan suorittama irtisanominen tehottomaksi, jos irtisanomista on vuokralaisen olosuhteet huomioon ottaen pidettävä muutoin kohtuuttomana eikä irtisanomiseen ole hyväksyttävää syytä”. Vaatimus julistamisesta tehottomaksi on pantava vireille viimeistään kuuden kuukauden kuluttua irtisanomisen tiedoksisaamisesta. Tuomion mukaan vaatimus tehottomaksi julistamisesta on tehty aikaisintaan 4.6.2008 eli joka tapauksessa liian myöhään, kun ”irtisanominen on tapahtunut viimeistään 23.11.2007”. Perustelu on keskeisiltä osin kyseenalainen ja virheellinen:
-Jos ei ole irtisanomista, vaan pelkkä ilmoitus irtisanomisesta, jota ei ole tapahtunut, ei tehottamaksi julistaminen ole tapahtunut liian myöhään. Tässä tapauksessa tuomiossa sivuutetaan se, että vuokranantaja on Helsingin kaupunki lautakunnan päätöksellä, eikä ole lautakunnan eikä sitä ylempien elinten päätöstä irtisanomisesta, eikä muutakaan koskien huoneistoa, vaan on vain lakimiehen eli kaupungin palkansaajan haasteena toimittama ilmoitus. Vuokranantaja, Helsingin kaupunki, on syrjäytetty irtisanomisasiassa.
-Laidunaluesopimus ei ole liikekiinteistösopimus, eikä sen nojalla voida laidunalueen osalta esittää väitettä, että tehottomuusvaatimusta ei olisi pantu ajoissa vireille. Maanvuokralaissa ovat korvausmenettelyt vuokralaiselle eikä tätä voi sopimuksella ohittaa.
-Päärakennus on pääasiassa asuinkäytössä eikä se siten ole liikekiinteistö eikä siihen voida soveltaa liikekiinteistön vuokraamista koskevaa lakia, vaikka haasteessa niin väitetään. Huoneiston vuokralaissa ovat irtisanomisesta omat säädöksensä eikä niissä ole 6 kk:n tehottomuusrajaa.

16) Tuomiossa suljetaan pois myös maanvuokralain 4 §:n 2 momentin kohta, jonka mukaan jos vuokrasopimusehdon soveltamisen katsotaan olevan kohtuutonta, voidaan ehtoa sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Tuomion mukaan ”riidassa ei ole kyse vuokrasopimuksen ehtojen kohtuullistamisesta, vaan sopimuksen irtinsanomisesta, minkä vuoksi lainkohtaa ei tule sovellettavaksi.” Kyllä tässä on kyse myös soveltamisen kohtuuttomuudesta sekä sopimuksen tarkoituksen rikkomisesta vuokranantajan puolelta, kun vuokralainen ajetaan ahdinkoon.

Verrattuna siihen, että Miina olisi joutunut allekirjoittamaan kaupungin lakimiehen sopimukseksi tarjoama paperi (ota tai jätä paperi), jolla pääkäsittely olisi vältetty, tässä on muutama seikka parempaan suuntaan:
1) Tuomion mukaan ”täten asia on ratkaistu, vaatimukset enemmälti hyläten, tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla”. Tämä merkitsee, että kaupunki ei voi vaatia korvauksia Miinalta, mikä kaupungin lakimiehen toimittamassa vaatimuksessa sopimukseksi (ota tai jätä paperi) oli tehty mahdolliseksi, ja oli vaara uudesta oikeudenkäynnistä.
2) Kaupunki ei voi periä oikeudenkäyntikuluja Miinalta, minkä em. ota tai jätä paperi ei sulkenut yksiselitteisesti pois.
3) Tuomion mukaan ”Helsingin kaupungin Helvi Tossavaisen Karja ry:n asiamiehenä toimineeseen Risto Airikkalaan kohdistama oikeudenkäyntikuluvaatimus hylätään” ja Helsingin kaupunki velvoitteen korvaamaan Airikkalan kohtuulliset oikeudenkäyntikulut 1 000 euroa. Summa on pieni, koska Miinalle tuli kaupungin edustajien sopimushaluttomuuden takia oikeudenkäyntikulut, jotka ovat aivan eri kertaluokkaa.
4) Miina ei pakotettuna ole joutunut allekirjoittamaan irtisanomisen hyväksyntää.
5) Asia käsittely pääkäsittelyssä on karsinut pois suuren määrän Miinaan kohdistettuja aiheettomia ja perusteettomia syytöksiä ja se on ollut omiaan puhdistamaan hänen mainettaan vääriltä syytöksiltä.

Silti perusteettomia asioita on edelleen runsaasti ja niitä joudutaan jatkossa käsittelemään, jotta Miian maine puhdistetaan. Toiseksi tuomiossa ei ole annettu periksi irtisanomisasiassa, vaikka painavat perusteet osoittavat, että kaupungin lakimiehen toimesta ajettu vaatimus tekemättömän irtisanomisen toimeenpanosta olisi tullut hylätä. Huonoa asiassa on, että vuokralainen on kärsinyt asiassa suuret menetykset sekä taloudellisina uhrauksina tilaan ja remonttiin rakennuksiin sekä työnä ja elämän työn keskeinen osa on perustunut ajatukseen saada tästä perinnetila. Menetyksiä on tullut oikeudenkäyntikuluista. Kaupunki puolestaan on hyödyntänyt vuokralaista, joka on kunnostanut rakennuksia ja päärakennus on välttynyt tuhoutumiselta (siihen on laitettu yläkerta paneloiden vintti, sauna ja peseytymistila, ikkunat pokineen (niitä ei ollut vuokralaisen tullessa vaan ikkunat oli naulattu), alue on raivattu laitumeksi. Jos kaupunki olisi panostanut tilan kehittämiseen, olisi samalla kyetty turvaamaan asioiden toimivuus muiltakin osin eikä asia olisi tullut käräjille.

Vuokranantajan puolelta on käytetty vedätystä sillä tavoin, että sopimusmahdollisuuteen eri yhteyksissä ei ole tartuttu viivyttämällä ja asettamalla kohtuuttomia ehtoja (yllättävä haaste varoittamatta 17.11.2007, asiaa ei saatu hoidettua ilman käräjiä, 3.9.2008 tehty ota tai jätä-paperi, joka sisälsi kohtuuttomuutta).

Irtisanomisen siirtoasia on jätetty vuokranantajan ns. hyvän tahdon varaan ellei tuomioistuin eri hakemuksesta vahvista siirtoa. Ns. hyvä tahdon soveltamista hankaloittaa se, että kun asiassa ei ole ota tai jätä-paperiin sisältyneitä ehtoja ja vuokranantajalla on turvanaan tuomio, se vähentää kiinnostusta tähän. Toisaalta kun on tuomio irtisanomisesta, vuokranantajalla ei ole siirrossa menetettävää eikä tilalle ole esitetty muutakaan käyttöä eikä hankesuunnitelmaa olla tekemässä viiteen vuoteen kaupungin edustajan ilmoituksen perusteella. Kyse on olennaisesti siitä, että vuokranantajan puolelta halutaan asia saada näyttämään siltä, että vuokranantaja oli oikeassa ja vuokralainen väärässä ja vuokranantaja voi esittää asian niin, että osoittaa hyvää tahtoa. Juuri tällaisesta asetelmasta olisi sopimuksella voitu päästä eroon siten, että sopimuksen purkamisesta olisi sovittu molempien kasvot säilyttäen jollei vuokrasopimusta olisi jatkettu toistaiseksi. Asia olisi ollut helpompi, jos tuomiossa olisi suoraan käytetty lain antamia mahdollisuuksia muuttopäivän siirtoon, jolloin se olisi Miinan kannalta ollut parempi kuin allekirjoittamalla ota tai jätä-paperi, joka mm. sisälsi jatko-oikeusprosessien uhkan.

En ole sitä mieltä, etteikö asia voisi kääntyä hovioikeudessa ja irtisanomisen toimeenpano tulla kumotuksi. Myöskin asian käsittelyssä hallinto-oikeudessa on mahdollisuus, että vuokranantajan edustajien menettely todetaan kunnallislain vastaiseksi kuten myös hallintolain vastaiseksi.

Siten on kyse myös siitä, että jos tuomion sisältämä vuokrasopimuksen päättyminen laitumen osalta 30.11.2008 ja huoneiston ja sitä koskevan kiinteistön osalta 31.12.2008 toimeenpannaan heti pahimpana seurauksenaan karjan teurastaminen, sillä mitätöidään päätöksen muuttumisen mahdollisuus. Siksi kaupungin tulee vapaaehtoisesti hyväksyä muuttopäivän siirto tapahtuvaksi sisällyttämällä tähän kohtuuttomia uusi vaatimuksia ja toinen mahdollisuus on asian ratkaiseminen tuomioistuimessa hakemus- tai valitusteitse.

Mahdollinen ratkaisu olisi edelleen haettavissa siten, että kaupungin hallitus alistaisi asian käsittelyynsä ja vuokrasopimusta jatkettaisiin toistaiseksi, kunnes tilan jatkosuunnitelmista olisi selvyys, ja sopimus jatkuisi voimassa toistaiseksi kaupungin niin halutessa vuotta lyhemmällä irtisanomisajalla kuitenkin ottaen huomioon karjan hoidosta aiheutuvat tilanteet, ettei siihen tule ongelmaa. Kaupunki tekisi samalla tilan kunnon kannalta välttämättömät vuokranantajalle kuuluvat toimenpiteet. Tämä oli Miinan tarjoaman sopimusehdotuksen ajatus 5.9.2008. Harmittavana asiana Miinan kannalta ovat oikeudenkäyntikulut. Kaupungille on asiasta aiheutunut tarpeettomia oikeudenkäyntikustannuksia siksi, että asiaa ei ole hoidettu ilman haastetta käräjille ja käräjäprosessia, mitä Miinan asiamies alun pitäen vuoden 2007 lopulla päämiehensä tahdon mukaisesti haki ratkaisuksi. Tämä sovintohalukkuus vain käännettiin häntä vastaan väitteeksi irtisanomisen hyväksymisestä, vaikka hyväksymisen lähtökohta oli, ettei mennä käräjille.

Asia on olennaisesti kansalaisoikeus- ja ihmisoikeusasia, jossa vahvempi osapuoli (tässä vuokranantaja) käyttää vahvuuttaan heikompaa vastaan. Kaupungin olisi etunsa vuoksi ollut järkevää edetä asiassa toisin. Nyt pitäisi aiheutetut haitat voida korjata enempää vahinkoa kaupungille aiheuttamatta ja etsiä kunniallinen ulospääsy huonon hallinnon aiheuttamista seurauksista. Kansalais- ja ihmisoikeusasiana asialla on syvällinen ulottuvuus, sillä se osaltaan antaa aiheen syvään huolestuneisuuteen siitä, ollaanko rakkaassa Suomessamme todella menty
asioiden hoidossa näin huonoon suuntaan. Voidaanko elämäntyö tällä tavoin panna vaakalaudalle? Mikä on Suomen imago-työryhmän merkitys tällaisten asioiden jälkeen?

Tällaiset asiat pitäisi hoitaa sovinnolla ja sovitellen ja eri osapuolten näkökunnat huomioon ottaen. Kaupungilla on tällaisessa erityinen vastuu, koska kaupungin kuuluu edustaa hyvää hallintokulttuuria. Kyseessä on sentään Suomen tasavallan pääkaupunki Helsinki, jonka hyvä maine on meille kaikille suomalaisille tärkeä.

Olen edelle laittanut asian oikeudellisia puolia. Jos teillä, lukijat, on huomioita, joilla argumentaatiota voi parantaa, laitatteko kommenttejanne. Jonkun oikeustieteen opiskelijan kannattaisi tehdä aiheesta opinnäytetyö, kuten pro gradu. Iso asia on, miten Miinan taloudelliset uhraukset Uutelaan tulevat katetuiksi.

Laitan nämä asiat tänne ja vielä tarpeen mukaan, jotta ne ovat ainakin edes historian dokumenttina, kun surraan ja ihmetellään, että näin on tapahtunut.

Nyt olisi Miinan ja hänen karjansa tilanne pelastettava. Vetoan kaikkiin, joilla on mahdollisuus asiaan vaikuttaa helpottamalla hänen tilannettaan taloudellisesti ja auttamalla uuden elämän aloittamista karjan kanssa uudessa paikassa, jollei oikeutta tässä Uutela-asiassa saada toteutumaan eikä toimintaa jatkettua Uutelassa niin kuin olisi järkevintä.

26.11.2008 klo 17 on Helsingin kaupungintalolla senaatintorin puolella mielenilmaus Miinan ja hänen asiansa ja kaikkien tällä tavoin kohdeltujen puolesta kaupungin valtuuston kokouspäivänä. Laittakaa sana kiertämään.