Suomenmaan nettilehdessä oli juttua tästä samasta aiheesta, vaikka Tyrnävää ei tässä mainitakaan. Linkkiä en pysty tähän laittamaan, joten kopioin jutun kokonaisuudessaan! 

”Kolmas sektori kilpailutetaan hengiltä”

19.11.2014 10:54

Palveluiden hankinta on mennyt osaksi aivan villiksi, Vanhustyön keskusliiton toiminnanjohtaja Satu Helin harmittelee.

Hänen mukaansa koneita ja laitteita hankittaessa kriteerit ovat kyllä tarkat, mutta vanhuspalveluita ostetaan jopa tuntemattomilta virtuaalitoimijoilta ilman referenssejä.

– Eurokriteeri on hirveän helppo. Siinä joutuvat lapset, vammaiset ihmiset ja vanhukset huutolaisten asemaan. 

Helinin edustaman järjestökentän monet toimijat samoin kuin pienet yksityiset yritykset ovat ajautuneet vaikeaan tilanteeseen.

Jopa vuosikymmeniä palveluita tuottaneet järjestöt ovat hävinneet kilpailutuksia usein isoille yrityksille, joista osa on kansainvälisiä.

Tarjousten kokonaisloppusummien erot ovat saattaneet olla mitättömiä. Silti pitkäaikainen luotettava palveluntuottaja on heitetty syrjään ja tilalle otettu uusia tekijöitä asiakkaiden ja omaisten vastustuksesta huolimatta.

YKSI esimerkki on Tornion kaupungin alueella Karungissa lähes 50 vuotta vanhusten asumispalveluita tuottanut Karungin Palvelukoti Ry.

Vuonna 2011 kaupunki kilpailutti palvelut neuvottelematta ennen kilpailuttamispäätöstä pitkäaikaisen sopimuskumppanin kanssa.

Kilpailutuksen voitti iso yritys. Ikänsä maaseudulla asuneet vanhukset siirrettiin kerrostaloon Tornion keskustaan, osa jopa poliisin avulla.

Yhdistyksen kunnan kanssa yhteistyössä rakentama ja 1990-luvulla täysin remontoima palvelutalo jäi tyhjilleen.

– Omaiset taistelivat yli puoli vuotta, jotta vanhukset olisivat saaneet jäädä kotiinsa. Turhaan, toiminnanjohtaja Outi Keinänen kertoo.

Suomessa hankintalaki nostetaan perusteettomasti muun lainsäädännön yläpuolelle.

 

HANKINTALAKIA tilanteesta ei voi syyttää.

Se antaa mahdollisuuden sosiaali- ja terveyspalveluissa myös yksilöllisin perustein tehtävään suorahankintaan. 

– Lakia tulisi soveltaa asiakkaan edun mukaisesti.

Tähän suorastaan velvoittaa ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta annetun lain 14 pykälä, jossa edellytetään pitkäaikaista hoitoa järjestettäessä turvaamaan sen pysyvyys.

Vastaavia säännöksiä on myös sosiaalihuoltolaissa ja laissa asiakkaan edusta ja oikeuksista.

– Erityisesti muistisairailla vanhuksilla palveluasunnon vaihto voi aiheuttaa terveydellistä haittaa. Suomessa hankintalaki nostetaan perusteettomasti muun lainsäädännön yläpuolelle, Keinänen toteaa.

Muualla Euroopassa sosiaali- ja terveyspalveluita kilpailutetaan hänen mukaansa selvästi vähemmän. EU-lainsäädäntöön kilpailuttamishinku ei siis perustu.

– Palvelusetelin laajempi käyttäminen olisi yksi vaihtoehto. Asiakas saa valita itse palveluntuottajan, jolloin laatu ratkaisee ja vältytään pakkosiirroilta, Keinänen toteaa.

SATU HELININ mukaan palvelunhankinnasta jopa 95 prosenttia saattaa määräytyä hinnan mukaan tai halvin hinta voi olla ainut kriteeri.

– Laatutekijät eivät tällöin juuri erota toimijoita toisistaan. Kilpailutus itsessään on kallis ja aikaa vievä prosessi. Nekin resurssit kannattaisi satsata itse palvelun tuottamiseen.

Oma lukunsa on, miten kilpailutuksen voittaneen toimintaa jatkossa valvotaan laatukriteerien täyttymisen suhteen.

– Mikään valvontakoneisto ei siihen riitä, Helin epäilee.

Kilpailutus itsessään on kallis ja aikaa vievä prosessi. Nekin resurssit kannattaisi satsata itse palvelun tuottamiseen.

 

NIIN Helin kuin Keinänenkin pohtivat esimerkiksi henkilöstömitoituksen toteutumista.

Henkilöstökustannukset käsittävät noin 80 prosenttia hankinnan arvosta.

Usein ne on heidän mukaansa laskettu tarjouksissa niin alas, ettei luvatulla mitoituksella pystytä maksamaan asianmukaisia viikonloppu- ja iltatyökorvauksia.

Ammattijärjestöt tietävät kertoa myös, että hoitajilla saatetaan teettää kaikkea siivouksesta vaate- ja ruokahuoltoon.

– Henkilöstömitoitus ei toteudu, jos koulutetut hoitajat tekevät muuta kuin hoitotyötä, Keinänen huomauttaa.

Hän hämmästelee myös sitä, että palveluntuottajan tarjous voidaan hyväksyä, vaikkei olisi edes tietoa tontista, jolle tarvittavat tilat aiotaan rakentaa.

– Miten silloin tarkistetaan tiloille asetettujen kriteerien täyttyminen?

VOITTOA tavoittelemattomalla kolmannella sektorilla on asumispalveluiden tuotannossa ollut Suomessa vahva asema.

Se on tarjonnut viivan alle jääneellä tuloksellaan ostopalveluiden ohella yleishyödyllistä toimintaa, josta kuntien ei ole tarvinnut maksaa. 

Tärkeä merkitys on myös sen koordinoimalla vapaaehtoistyöllä.

– Näillä on ehkäisty kalliimpien palveluiden tarvetta. Yhden palvelun hintaa tarkasteltaessa oheistoiminta unohtuu, mutta sen loppuminen tulee kunnalle kalliiksi, Keinänen toteaa.

Torniossa järjestöjen häviäminen vanhus- ja päihdehuollosta sekä päivähoidosta näkyy hänen mukaansa talousarviossa.

– Käyttömenot ovat kasvaneet 0,5–1 miljoona euroa vuodessa. Lisäksi tulevat investointitarpeet. Esimerkiksi uuden päiväkodin rakentamista suunnitellaan, Keinänen kertoo.

SEKIN Keinästä harmittaa, että valtio myönsi kilpailutuksessa toiseksi tulleelle yritykselle korkotukilainaa asumispalveluyksikön rakentamiseen, vaikka samaan aikaan oli jäämässä yksikkö tyhjilleen.

– Uusikin yksikkö jäi tyhjilleen, kun asiakkaita ei riittänytkään. Onko se verovaroin ylläpidetyn rahoitusjärjestelmän oikeaa käyttöä? Keinänen ihmettelee.

Hän toivookin, että uutta hankintalakia säädettäessä kolmannen sektorin ja paikallisen palvelutuotannon arvo ymmärretään ja niille jää mahdollisuus toimia voittoa tavoittelevien isojen yritysten rinnalla.

Meri Alaranta-Saukko

Suomenmaa