Kansanäänestys sukupuolineutraalin lakiehdotuksen kumoamiseksi

Itsenäisyyspäivän ekumeenista jumalanpalvelusta seuratessani koin jo nyt itseni ulkopuoliseksi. Askolan jopa vihaisuuttakin huokunut puhe ei ollut ekumeeninen. Vaikuttaa siltä, että liberaali papisto on aloittanut tietoisen mieliä muokkaavan taistelunsa kirkossa. Askolaa kuunnellessa tuntui siltä, ettei perinteistä avioliittoa itseisarvona pitää enää suvaita. Miltähän tuntui jumalanpalveluksessa kirkossa mukana olleilta. Juhlamieli ja kiitollisuus isänmaasta jäivät kakkosasiaksi. 

Suomen poliittisissa piireissä on parisuhteesta hyvinkin radikaalisti ajattelvia. On moniavioisuutta toivovia. Heitähän nyt ainakin syrjitään. Entä he, jotka eivät voi rakastua toiseen ihmiseen, vaan tunteiden kohde onkin esim. hevonen. Nyt julkisuudessa esitetyillä argumenteilla on vaikea kieltää parisuhde tai ns. monikkosuhde näiltäkään vähemmistöiltä. Pitääkö heidänkin tunteitaan ymmärtää ja toiveensa toteuttaa. Edessä on kauhea, sekava, irvokas, anarkistinen aika, mitä tulee seksuaalikäyttäytymiseen, jos luonnon antamat rajat ylitetään. Lainsäätäjien pitää vastuullisesti mediaa uhmaten ja äänien menettämisen uhalla säilyttää hyväksi havaittu, yksi länsimaisen sivistyneen yhteiskunnan kulmakivi. Ei ole järjellä ajatellen tervettä, jos lapsella on monta isää tai äitiä monikkosuhteessa tai mies tai nainen menee naimisiin hevosensa kanssa, kuten antiikin aikana. Olisi hyvä, että nyt keskusteluun tulisivat mukaan myös ne, jotka haluavat laventaa parisuhteen käsitettä edellä kuvaamalleni tasolle. #1: Ei homolakia kiitos! - Homolain seuraamukset kauheat