Susien vierailut asuintaajamissa loputtava

Koska sudella on luonnossa vain vähän vihollisia eli ainoana on ihminen, käyttäytyy se reviirillään rohkeasti ja tulee ajan myötä rohkeammaksi.

Väistämätöntä on sen vuoksi suden ja ihmisen yhteentörmäys. Toivokaamme, että siinä osuu vastapuoleksi aikuinen, puolustuskykyinen ihminen. Kenellekään lapselle,nuorelle tai aikuisellekaan en haluaisi loppuelämän traumoja viattoman luontokappaleen hyökkäyksen kohteena.

Uudenkaupungin Sanomissa oli 10.2.09 päätoimittaja Matti Jussilan kirjoitus, jossa osuvasti kuvattiin myös omia tuntojani. Häiriintyneet susiyksilöt on ilman muuta poistettava, mutta olisi myös sallittava tietty kannan rajoitus asutusalueilla, jolla taattaisiin myös meidän ihmisten reviirin säilyminen.

Näin susi oppisi uudelleen pelkäämään ihmistä. Nyt sudella ei tätä kokemusta ole, ja oman kokemuksen perusteella susiemokin pentujaan kouluttaa. Jos joku keksii toimivaksi pelotteeksi jonkin muunkin tavan kuin suden surmaamisen, niin puoltaisin ilman muuta yhteisten verovarojen käyttöä ko. asian tutkimiseen.

Mielestäni aitaukset tai koululaiskuljetukset eivät tule tuomaan toivottua tulosta, näillä keinoilla päädymme vain itse sinne "häkin" sisään suden jäädessä kulkemaan aidan ulkopuolella vapaana.

Täällä susien esiintyminen ei tosiaan ole mitään korvessa tai "metsässä" asujien kokemusta, vaan päivittäistä kylän tai kirkonkylän katuvalaistuksen piirissä asuvien huomioita piha-alueillaan. On niin helppo heitellä, ettei ole sutta näkynyt meidän kadulla -huutoja, mutta pistää tosiaan miettimään iltalenkkiä tai töistä tuloa katuvalojen sammutuksen jälkeen, kun pihalla on yhdenkin kerran näkynyt suora juoksurivi jalanjälkiä.

Myös kehoitukset: muuta tänne Helsinkiin, jos sua pelottaa - ovat lapsellista uhoa. Suomi on vapaa maa, ja ainakin toistaiseksi, meillä kaikilla on vapaus valita oma asuinpaikkamme ja odottaa yhteiskunnan tukea ja turvaa tasapuolisesti paikkakunnasta riippumatta. Ilomielin minäkin suon pääkaupunkiseudun asukkaille yhteiskunnan kukkarosta kustannetut kulttuuripalvelut, vaikka en itse niitä pääse koskaan hyödyntämään. Vastapalvelukseksi odotan siellä asuvilta myös empatiaa ja vastaantuloa oman asuinalueeni ongelmakohtiin.

Missään tapauksessa en halua tuhota susikantaa kokonaan. Mielestäni vain toimet, joilla susi saadaan uudestaan pelkäämään ihmistä takaisivat sudelle juuri sen oman reviirin. Tällöin vältyttäisiin ikäviltä ylilyönneiltä, jota ei kukaan pysty takaaman ensimmäisen suden ja lapsen epätoivottavan kohtaamisen jälkeen.