Kulttuurialan kannanotto hallitusohjelman leikkauksia vastaan

#4: Seppo Lehikoinen - Re: Jo vain... 

 Ihan tavallisena ja vaatimattomana ihmisenä sanon, että taide ei taida olla vain eliitille tai sirkushupeja rakastaville.

Itselleni taide on ainakin tarjonnut elämänalueen, jolla saan olla hiljaa, keskittyä, löytää oleellisen. Siinä moni häiritsevä meteli kaikkoaa, myös omasta mielestä, kun tapaa sielua koskettavan taideteoksen. Olen kokenut tämän siten rikastuttavana, että tämän rinnalla esimerkiksi raha ei ole mitään. Ihmisen viesti toiselle, kerrottuna kuvan, sanan, musiikin keinoin - joskus tavoittaa, kun oikein kuuntelee. Ajattelen, että ihmiselle tekee hyvää olla hetki ilman oman egon mielivaltaista ja äänekästä päsmäröintiä, vain katsoa, kuulla, havainnoida, ymmärtää, eikö jos jotain uutta häivähtäisi mieleen siinä hissun kissun, olisi mitä kaunein lopputulos. ?

"Taide" voi kuulostaa pompöösiltä sanalta, ja vaikka olen itsekin siitä ammattiin opiskellut, en sittenkään oikein rohkene kutsua itseäni taiteilijaksi. Minut taide on tehnyt enempi nöyräksi. Sillä lailla, että käsitän; itse en ole paljoa mitään. Ei tee mieli isotella, mihinkään suuntaan. Taidetta en pysty kuitenkaan aliarvioimaan. Olen saanut mahdollisuuden tässä elämässä hetken olla ja koittaa tästä jotain käsittää, ja jostain syystä, kuvalliset kertomukset auttavat minua hahmottamaan jotain tästä paremmin, vapaammin, kauniimmin. Ilman taidetta olisin onnettomampi, maailma olisi minulle kylmempi, surisin enemmän ajan kulumista, en tietäisi paikkaani tässä kaikessa.