Kulttuurialan kannanotto hallitusohjelman leikkauksia vastaan

#3: -  

 Jos köyhältä leipä puuttuukin, niin onhan se lohdullista, että eliitillä on sirkushuvinsa.

Gyldyyriä, gyldyyriä, gyldyyriväelle yhä enemmän gyldyyriä.

Ja eurot, joita ei saada gyldyyriin sijoitettua, ovat omiaan musulmaanimamutukseen...

#1: -  

 asia on elintärkeä

Toivottavasti mahdollisimman moni allekirjoittaneista pääsee lauantaina mielenosoitukseen. Pelkkä adressi on päättäjien helppo unohtaa.

Tässä julkilausumassa ryhdytään tulkitsemaan hallituksen kirjoittamaa ohjelmaa. Ehkä kannattaisi kysyä ensin ministeriltä mitä nuo kirjaukset oikeasti tarkoittavat. Ensin kannattaisi varmaan käydä dialogia ennen kuin lyö kantojaa lukkoon tällaisella helppohintaisella monologilla.

Kannanotosta puuttuu kokonaan pohdiskelu mitä mahdollisuuksia nuo kirjaukset saattavat merkitä. Jos vaikka ajatelleen tuota lakien vapaaehtoista toteuttamista. Se tuo esille missä ollaan aidosti kulttuurihenkisiä. Ehkä se antaa jollekin kunnalle mahdollisuuden keskittyä museoihin ja toisella teatteriin, ehkä voidaan yhdistää vapaata sivistystyötä ja kulttuurilaitoksia. Kansalais- ja työväenopiston jo nyt vastaavat suurimmasta osasta kansalaisten kulttuuripalveluja. Kun kunnat päättävät itse niin kuntalaiset päättävät. Onko se huono asia? Kuntalaisten pitää ottaa kulttuurikysymyksiin tiukemmin kantaa. Sehän on vain hyvä asia.

Hyvinvointitaiteen vastustamista en ollenkaan ymmärrä. Tiedämme, että sote-sektorin kulttuurihankinnat ovat tällä hetkellä noin 10 miljoonaan euroa vuodessa. Jos kärkihankkeessa mainittu %-periaate sidotaan vaikkapa soten käyttötalouteen tuo se lisää rahaa tuohon pottiin ja työmahdollisuuksia taiteilijoille. Soten käyttötalous on yhteen laskettuna noin 25 miljardia. Jos siitä vaikka promille käytettäisiin kulttuuriin se yli kaksinkertaisi em. taidehankinnat. Ja nyt puhutaan kaikista taiteenaloista - myös esittävistä taiteista.

Ei kai tässä nyt eletä niin omassa pienessä piirissä, että ei nähdä mitä tässä maassa on tapahtumassa? Suomella on edessä pitkä ja kivinen tie saada talous taas toimimaan. Parhaassa tapauksessa kyse on kymmenestä vuodesta. Se vaatii rakenteellisia muutoksia kaikkialla. Taide voi pitää kynsin hampain kiinni omista ns. eduistaan tai lähteä ensimmäisten mukana viemään muutoksia eteenpäin. Uusilla innovaatioilla, luovalla osallistumisella se on mahdollista - ei kaiken vastustamisella.

"Monet sanovat tämä ei käy minun ja luulevat sillä sen ratkaistun." - Goethe

Kokkarit vie Suomen lopulliseen tuhoon !

Miksi  nämä konnat otettiin hallitukseen vaikka kärsivät selvän vaalitappion ?

Kova Euro ei ole käytössä missään Pohjoismaassa.

Sauli Niinistö sekä Mooses Lipponen päättivät viedä Suomen Euroon

Ilman kansan äänestystä.

Nyt tämä ylimielinen kaksikko joutuu vastuuseeen tekosistaan

jonka seurauksena on tullut Suomeen vähintään 200.000 työtöntä.

Sekä tiuhonnut valtion  talouden.

#4: Seppo Lehikoinen - Re: Jo vain... 

 Ihan tavallisena ja vaatimattomana ihmisenä sanon, että taide ei taida olla vain eliitille tai sirkushupeja rakastaville.

Itselleni taide on ainakin tarjonnut elämänalueen, jolla saan olla hiljaa, keskittyä, löytää oleellisen. Siinä moni häiritsevä meteli kaikkoaa, myös omasta mielestä, kun tapaa sielua koskettavan taideteoksen. Olen kokenut tämän siten rikastuttavana, että tämän rinnalla esimerkiksi raha ei ole mitään. Ihmisen viesti toiselle, kerrottuna kuvan, sanan, musiikin keinoin - joskus tavoittaa, kun oikein kuuntelee. Ajattelen, että ihmiselle tekee hyvää olla hetki ilman oman egon mielivaltaista ja äänekästä päsmäröintiä, vain katsoa, kuulla, havainnoida, ymmärtää, eikö jos jotain uutta häivähtäisi mieleen siinä hissun kissun, olisi mitä kaunein lopputulos. ?

"Taide" voi kuulostaa pompöösiltä sanalta, ja vaikka olen itsekin siitä ammattiin opiskellut, en sittenkään oikein rohkene kutsua itseäni taiteilijaksi. Minut taide on tehnyt enempi nöyräksi. Sillä lailla, että käsitän; itse en ole paljoa mitään. Ei tee mieli isotella, mihinkään suuntaan. Taidetta en pysty kuitenkaan aliarvioimaan. Olen saanut mahdollisuuden tässä elämässä hetken olla ja koittaa tästä jotain käsittää, ja jostain syystä, kuvalliset kertomukset auttavat minua hahmottamaan jotain tästä paremmin, vapaammin, kauniimmin. Ilman taidetta olisin onnettomampi, maailma olisi minulle kylmempi, surisin enemmän ajan kulumista, en tietäisi paikkaani tässä kaikessa.