VR junaliikenteen lopetus Tampere-Keuruu välillä

Jos valtiolla ei ole rahaa ostaa junapalvelua syrjäalueille ja yksinoikeusyritys kieltäytyy itse ajamasta siellä omalla riskillään, niin silloin on kolme vaihtoehtoa:

1. Valtio avaa junien ostoliikennettä koskevan kilpailun ja kilpailuttaa lopetettavat reitit. Kilpailuun voi osallistua kuka tahansa liikennöitsijä, joka on suorittanut/haluaa suorittaa rautatieliikennöintiluvan. Jos ja yleensä kun kilpailun kautta saadaan palvelua ostettua 15-35 % halvempaan hintaan, niin voidaan säästää moni lopetettavaksi aiottu juna. Tampere on esimerkki: kun TKL:n linjoja alettiin laittamaan kilpailutuksen alle, niin Tampere sai ostettua saman palvelun 10-15 % halvemmalla kuin ennen. Nyt linjastolla ajaa entisen TKL:n yksinoikeuden sijaan sekä TKL, Paunu, Länsilinjat, Pirkanmaan Tilausliikenne, Möttö jne. Junaliikenteessä säästö tulee olemaan isompi, koska VR on erittäin tehoton yhtiö tällä hetkellä, eikä siellä ole enää liikennöintiin liittyvää osaamista (koska kaikki johtajat ovat muita kuin liikennealan ihmisiä).

2. Valtio avaa täysin vapaan kilpailun, jossa jokainen, jolla on rautatieliikennöintilupa, voi aloittaa omalla riskillään liikennöinnin valtion rataverkon ylläpitäjän antamissa aikataulupuitteissa. Aivan varmasti esim. Fenniarail, Onnirail, Transdev tai jopa joku nykyinen bussiyhtiö kokeilisi osan lopetettujen reittien aloittamista. Jotta bussiyhtiöt lähtevät junaliikennöintiä tarjoamaan, niin se vaatii kalustoyhtiön (ks. loppu). Kilpailu olisi kuitenkin sallittava koko rataverkolla, koska isoin "pihvi" tehdään runkolinjajunilla, joita lopetettavat reitit syöttävät. Ei olisi kovin reilua, että syöttölinjat ovat vapaasti kilpailtavissa, mutta ison rahan runkolinjat vain VR:llä.

3. Maakunta ja kunnat ostavat lähijunaliikennettä samoin kuin Tampereen seudun joukkoliikenteessä nyt tehdään. Eli yksittäiset alueelliset reitit kilpailutetaan ja halvin/laadukkain tarjoaja voittaa liikenteen määräajaksi, jolta ajalta voittanut liikennöitsijä saa tasasuuruisen kuukausikorvauksen, jonka on tarjouksessaan ilmoittanut palkkiokseen. Lipputulot ja subventioriskin – ja jopa mahdollisen lipputulovoiton – tässä mallissa kerää viranomainen eli maakunta ja kunnat. Ostajana voi olla useampikin maakunta (esim. Pirkanmaa ja Keski-Suomi kilpailluttavat/ostavat taajamajunaliikenteen liikennöinnin reitille Tampere–Oriveden keskusta–Haapamäki–Keuruu–Jyväskylä. Tai Pirkanmaa, Kanta-Häme ja Päijät-Häme kilpailluttavat/ostavat taajamajunaliikenteen liikennöinnin reitille Nokia–Tampere–Toijala–Hämeenlinna–Lahti-Nastola).

Kaikkien kolmen edellytys on, että valtio (ja/tai mahdollisesti maakunnat sekä kunnat) perustaa kalustoyhtiön (vrt. Pk-seudun Junakalusto Oy), johon otetaan aikanaan VR-yhtiölle lahjoitetut junat, jotka nyt seisovat käyttämättöminä Ilmalan varikolla (mm. SM2-junat ja lopetettavilta reiteiltä vapautuvat DM12-junat). Silloin kaikki liikennöitsijät ovat samalla viivalla – mukaanlukien VR – lähtiessään tarjoamaan liikennöintiä. Kenenkään ei tarvitse tehdä kymmenien miljoonien investointeja uuteen kalustoon, vaan voittaessaan kilpailun jokainen saa vuokrata kalustoa samaan hintaan kalustoyhtiöstä.

Kalustoyhtiö estäisi myös sen, että VR:n johto ei voisi enää omalla päätöksellään romuttaa kansalaisten omistamaa ja edelleen täysin käyttökelpoa junakalustoa ja siten estää sen päätymistä jonkun kilpailijan haltuun. Yhteisen omaisuuden romuttaminen yksinoikeusyhtiön omalla päätöksellä on nyt rikos, johon ei ole kukaan edes ymmärtänyt puuttua (tai ei ole halunnut puuttua esim. korruption tai muiden intressien vuoksi).

On myös täysin vastuutonta, että juuri kunnostetut rataosuudet ja seisakkeet jätetään hyödyntämättä ja rappiolle vain sen vuoksi, että yksinoikeusmalli estää muita liikenneyhtiötä ja alueellisia viranomaisia kokeilemasta palvelun tarjoamista kansalle. Absurdia, mutta koska kukaan päätöksenteossa tai mediassa ei ymmärrä aihepiiristä juuri yhtään mitään, niin vedätys vain jatkuu vuosikymmenestä toiseen. Ja ne harvat päättäjät jotka ymmärtävät, ovat jollain tapaa hyödynsaajina nykymallista – joko korrpution, vaalitukien tai yksityisen liiketoiminnan kautta.