Kuusamoon rautatie

Olen tässä ollut talvi- ja kesäunessa, mutta taas hereillä. Eilisessä Koillissanomat - lehdessä oli sinänsä hyvä Jorma Kanasen laatima juttu Kuusamon radan hankehistoriasta jota nyt on kestänyt n. 110 vuotta. Nyt Koillismaalla on tehty hankeselvitystä Naturpoliksen toimesta, jossa Ville Skinnari on ollut puuhamiehenä.
Hankeselvitys sinänsä on hyvä asia, mutta resurssit ja ajankäyttö aivan liian vähäisiä.
Mutta selvityksen tuloksena kuitenkin on, että alueelle tarvitaan suurta rahtiliikennettä, jotta asiaa edes voisi harkita. Olen hieman eri mieltä. Rahtiliikennettä mm. kaivannaisteollisuudesta tarvitaan, mutta nyt pitäisi kyllä pystyä visioimaan oikeasti tilannetta 10 -40 vuoden periodilla. Jos visionäärit kykenisivät hahmottamaan mahdollisuudet Koillismaan rajojen ulkopuolelle - eli olisimme vähän kuin läpikulkupaikkoja, mutta myös tärkeitä asemapaikkoja - niin asetelma on aivan toinen. MAHDOLLISUUDET OVAT VALTAVAT. Niin valtavat, ettei oikein äly riitä. Mahdollisuudet pitää kasata suuriin kansiin ja lähteä siitä purkamaan. Matkailuliikennettä vähätellään suotta, sillä sitä verrataan tämänhetkiseen liikenteeseen, joka perustuu harvoihin lentoaikatauluihin, kalliisiin lentolippuihin, huonosti palveleviin linja-autoyhteyksiin ja yksityisautoiluun.
Kun RAIDEYHTEYS alkaa Keski- tai eteläeuroopasta, kulkee Ruotsin kautta Ruotsin ja Suomen lappiin, käy Jäämerellä (ja miksei Murmanskissa) ja palaa Itä-Suomea pitkin Pietariin ja takaisin Etelä-Eurooppaan, on Euroopan kulttuurimatka paketissa. Ja siinä välissä kuljetetaan malmia ja muuta. Jos on välineet, ihmiset kyllä käyttävät niitä.

Rupian taas talviunille. On niin pimeä. Ja hiljaista. Kun juna ei kulje.