Vastustamme Turun kolmen lastenkodin lakkauttamista

Pyydän adressin vastaanottajia pysähtymään ja miettimään sitä, että on kyse lapsista ja nuorista jotka ovat menettäneet omat perheensä. Harvassa ovat ne äidit ja isät, jotka silmän kyyneltymättä pystyvät visioimaan tilannetta, jossa menettäisivät oman lapsensa. Sitä ei uskalleta edes ajatella. Lapset ovat lojaaleja vanhemmilleen ja kaipaavat heitä olivatpa he millaisia tahansa. Saatuaan korvaavia ihmissuhteita lastensuojelulaitoksissa, heidän elämässään on jo toivoa. Heissä on sittenkin jotain hyvää, koska heistä pidetään huolta. Heitä tuetaan ja kannustetaan. Luottamus vie pitkän ajan, mutta se on saavutettu. Kenellä on valta ja miksi särkeä sydämiä? Heidän repäisynsä pois lastenkodista eli nykyisin omasta kodista, vie luottamuksen elämään ja se jatkuu heidän kauttaan uusille sukupolville. Kuka kantaa siitä vastuun?