Suomen markka takaisin

Markan palauttamisen sijasta ehdotan muita toimenpiteitä. Hinnoittelua tulisi oikaista siten, että hinnat vastaavat todella sitä mitä valuuttakurssin 1 e = 5,94573 mk nojalla voisi odottaa ja hinnoittelijoiden olisi syytä hintoja määrittäessään ajatella hinta myös markkoina, vaikka markka onkin poistunut käytöstä kahdeksan vuotta sitten.

Pidän kuitenkin sitä vääryytenä, että Suomessa ei muiden pohjoismaiden, jotka päätyivät kansanäänestysten nojalla kruunujensa säilyttämiseen ja joissa rahayksikkö on yhä tänäkin päivänä kruunu eikä euro, tavoin järjestetty lainkaan kansanäänestystä vaan poliitikot päättivät rahayksikön vaihdon kansalta asiaa kysymättä. Samoin pidän sitä vääryytenä, että Suomessa on säädetty muista samoja euroja käyttävistä maista poiketen laki, jonka nojalla yhden ja kahden sentin kolikkoja jätettiin lyömättä ja käteisellä maksettaessa loppusummat pyöristetään viiden sentin tarkkuuteen, kun muualla käteiselläkin maksetaan yhden sentin tarkkuudella. Itselläni on tästä Espanjasta kokemusta. Heillä maksutarkkuus ennen euroon siirtymistä oli yhden pesetan tarkkuus ja pienin kolikko oli yksi peseta, joka oli noin kaksi kolmasosaa nykyistä senttiä. Suomen ennen euroaikaa pienin kolikko puolestaan oli kymmenen pennin kolikko, joka oli hieman alle kaksi senttiä. Pienin nykyisessä rahasarjassa todella käytössä Suomessa oleva kolikko viisi senttiä vastaa vanhassa rahassamme hieman vajaata kolmeakymmentä penniä. Lapsuuteni ajan Suomessa pienin käytössä oleva kolikko oli yksi penni, ja se oli kooltaan isompi kuin viimeisen markkasarjan kymmenen pennin kolikko.

Yksi sellainen asia, jonka hinnat ovat nousseet euron tultua huolestuttavaa vauhtia, ovat konserttiliput. Tästä asiasta olen kirjoittanut Helsingin Sanomissakin silloin kun Celine Dionin halvimmat liput olivat yli sadan euron hintaiset. Tuossa kirjoituksessa vertailin Backstreet Boys nimisen yhtyeen siihenastisten Suomen konserttien (3 kpl, joista olin vain ensimmäisessä läsnä) lippujen hintoja (kaksi ensimmäistä markka-aikana ja halvimman hintaluokan lipun sai 175 markalla, viimeisin 50 euroa eli 297,29 markkaa) toisiinsa ihmetellen hinnan hurjaa nousuvauhtia. Liput hinnoitellut ohjelmatoimisto lienee ottanut tästä yleisönosastokirjoituksesta opikseen ja seuraavat kaksi saman yhtyeen keikkaa, joilla molemmilla olen ollut läsnä, olivat halvemmat (46 euroa eli 273,51 markkaa).

Ilahduttava poikkeus tähän konserttilippujen hintojen erittäin jyrkkään hinnannousuun on myös ensi elokuussa Helsinkiin saapuva ja Olympiastadionilla kaksi konserttia järjestävä irkkubändi nimeltä U2. Heidän konserttiinsa pääsee 30 eurolla (178,37 markkaa). Kun edellisen kerran olin kesäkuussa 1992 heidän konsertissaan, joka silloin oli Tukholmassa (kyseinen kiertue ei Helsinkiin yltänyt), maksoin lipustani huomattavasti tuota summaa enemmän - muistan hinnan olleen joka tapauksessa yli 200 markan, mihin lisäksi päälle tuli 920 markan suuruinen lauttamaksu ja 70 kruunun suuruinen retkeilymajamaksu ja näiden päälle vielä muita saman matkan muihin tarkoituksiin liittyviä mutta suoranaisesti konserttiin liittymättömiä kuluja runsaasti.

Yli 20 prosentin arvonlisäveroja ei moni EU-maa kanna, mutta pohjoismaissa arvonlisäverot ovat maasta riippuen 22-25 prosenttia ja tuo 22 prosenttia soveltava maa on kiristämässä verokantaansa 23 prosenttiin. Direktiivin mukaan tämä vero saa olla mitä tahansa kunhan se on vähintään 15 prosenttia. Minusta oikeampi arvonlisäverokanta Suomelle olisi 19 prosenttia ja jos minulla olisi vaikutusvaltaa (so. jos olisin kansanedustaja tai valtiovarainministeri), työskentelisin varmasti sen eteen että arvonlisävero saataisiin pudotettua 23 prosentista 19 prosenttiin.

Lisäksi EU:lta on arvonlisäverodirektiiviä säädettäessä jäänyt huomaamatta se tosiasia, jonka USA on huomannut, että vaatteet ovat yhtä välttämättömät kuin ruoka. USA on vapauttanut kokonaan sikäläisestä arvonlisäveroa vastaavasta myyntiverosta, joka on osavaltiosta riippuen 6-8 prosenttia eli huomattavasti meikäläistä arvonlisäveroa kevyempi, sekä kaupasta ostettavan ruoan että alle 75 dollarin yksikköhintaiset vaatteet. EU perii ruoasta alennettua mutta vaatteista täyttä arvonlisäveroa. Suomessa ruoan arvonlisävero on 13 ja vaatteiden 23 prosenttia. Tästä syystä vaatteet ovat Suomessa erittäin kalliita.

Lisäksi monissa hinnoissa on muutenkin Suomi-lisää, josta tulisi hankkiutua eroon. Tässä asiassa euro on hyvä väline. Vertailkaapa toisiinsa Suomen ja muiden EU-maiden hintoja niin huomaatte!