Adressi Vantaan erityisluokkakeskittymien purkamista vastaan

Olkaa hyvä ja ennen päätöstä katsokaa Ylen Areenasta Uudenmaan uutiset maanantailta 31.10.

Siinä Veromäen koulun opettaja, vanhempi ja oppilas ovat eri mieltä suunnitelman
toteuttamisesta: http://areena.yle.fi/video/1320081653956

Netistä löytyy aiheesta haastattelut:
http://yle.fi/alueet/helsinki/2011/10/erityisopetuksesta_syntyi_aanekas_kiista_vantaalla_2961036.html

Myös Radio Suomessa oli maanantaina 31.10. pidempi haastattelu.

Näette mikä valtava laadullinen ja kokemuksellinen kuilu on perusopetuksen johtajan Ilkka
Kalon ja neljäsluokkalaisen erittäin asiantuntevan, fiksusti asiansa jäsentävän ja
esittävän lapsen välillä.

Kalo ei ole julkisuudessa pystynyt esittämään tähän mennessä yhtään asian ytimeen eli
lasten tukemiseen ja kiusaamisen vähentämiseen liittyvää argumenttia. Ainoa idea on ollut
koulumatkan lyhentäminen ja täysin tunteellinen ja epärealistinen ajatus
yhteisöllisyydestä.

Kalo puhui itsensä pussiin haastattelussa. Hän totesi, että jos on liikaa erityislapsia
yhdessä, se ei tue sosiaalistumista. Juuri näin tulee käymään käytännössä lähikouluissa.
Nykyisellään erityisryhmät ovat hallittuja. Luulisi Kalon sen verran olevan asioista
selvillä. Lähikouluissa tällaiseen ei ole käytännössä mahdollisuutta eikä varoja, sillä
kriteeriksi nousee tilanteen jäsentämisen kannalta erittäin hankala ja loogisesti
ajatellen täysin sattumanvarainen asuinpaikka. Tämä on aivan järjetön kriteeri, jos
ajatellaan mitä asiaa sillä ajetaan. Tutkimusten mukaan esimerkiksi adhd-lapset ja
asperger-lapset muodostavat yhdessä suuren riskiryhmän konfliktien syntyyn ja
luokkatilanteen hajoamiseen. Tämän riskinoton seuraukset maksavat koulut, opettajat, muut
oppilaat ja perheet. Ilkka Kalo ei ole niitä maksamassa, ja sen kyllä huomaa.

Haastattelussa erityislapsi, joka oli nyt löytänyt erityiskoulussa osaamisensa ja
paikkansa yhteisössä (hänen ikäisensä mukainen yhteiskunnallinen haaste), sanoi erittäin
selvästi: EN KUULUNUT LÄHIKOULUSSA MIHINKÄÄN RYHMÄÄN, EN FIKSUJEN ENKÄ TYHMIEN. MINUA
KIUSATTIIN.

Lasten saamat emotionaaliset jäljet tulevat vaikuttamaan heidän koko myöhempään koulu- ja
työelämäänsä, muusta sosiaalisesta elämästä puhumattakaan. Yksikään opettaja ei voi estää
näiden negatiivisten jälkien syntymistä mahdollisesti tulevassa tilanteessa.

Katsoin kyynelet silmissä sitä, miten vallankäyttäjä eli Ilkka Kalo ja mahdollinen uhri
eli erityisoppilas kohtasivat toisensa uutisklipissä.

Olkaa hyviä ja yrittäkää kumota tämä hanke, joka ei todellakaan auta yli tuhatta
vantaalaista lasta. Säästöillä tätä hanketta ei ole perusteltu. Pedagogisesti tämä ei ole
kestävällä pohjalla. Unohtakaa puoluepolitiikka ja tehkää päätös järjen ja sydämen
varassa Vantaan tulevaisuutta ajatellen.

Ystävällisin terveisin,

Vesa Haapala
--