Adressi Vantaan erityisluokkakeskittymien purkamista vastaan

Katsokaa tosiaan ihmiset nuo turpo-jutut ihan omin silmin ja ihmetelkää niistä tehtyä myönteistä yhteenvetoa! Onkohan johtoporras lukutaidon opetuksen tarpeessa?

Tässä vielä tällainen postaus:


Vantaan perusopetuksen johto tahtoo ajaa lävitse lähikouluperiaatteen ja purkaa erityisopetuksen keskittymät. Kyseessä on ”pedagoginen” hanke, joka pohjaa yhteiskunnan muuttuviin tarpeisiin. Pedagoginen peruste on inkluusio eli erityistukea tarvitsevien opiskelijoiden opettaminen osana yleisopetusta. Päättäjille inkluusioajattelu on kätevä työkalu, sillä se siirtää suurelta osin sivuun ajatukset erityisopetuksesta.

Inkluusioajattelu turvaa opetuksen suunnittelun suoraviivaistamisen byrokratian ylätasolla – koulujen käytäntöjä se monimutkaistaa, säästöjä se ei luo.

Inkluusio ja oikeus lähikouluun ovat hyviä pedagogisia lähtökohtia, mutta ne eivät vastaa ongelmitta kaikkiin tarpeisiin. Tällä hetkellä yli tuhat vantaalaista lasta tarvitsee erityisopetusta. Onnistunut erityisopetus on tarjonnut mahdollisuuden yleisopetukseen siirtymiseen eli integraatioon ja peruskoulun jälkeiseen koulutukseen.

Läpileikkaavana periaatteena inkluusion vika on, ettei se ota kylliksi huomioon ihmisten välisiä eroja. Eroja ei ole vain oppimisessa vaan neurologisella, psykologisella ja psykiatrisella tasolla. Se, että erilaiset lapset saavat tasaveroisen ja tasa-arvoisen koulutien, ei ratkea sillä, että kaikki tasapäistetään lähikouluun. Päinvastoin inkluusio merkitsee usein eriarvoistumista ja oppilaiden välisten erojen kasvamista eli oppimisvaikeuksia, kiusaamista ja syrjäytymistä.

Yhteiskunnallisissa kysymyksissä tarvitaan herkkyyttä eroille. Siksi tarvitaan inkluusio-ideologeille kirosanoiksi muodostuneita erityisopetusta ja integraatiota. Tämä herkkyys on syytä ulottaa etenkin sille laajalle alueelle, jossa liikutaan normaalioppilaiden ja hankalimpien tapausten välimaastossa. Lapset jotka kärsivät vuorovaikutuksen ongelmista, keskittymisen sekä toiminnanohjuksen ja tarkkaavuuden häiriöistä voivat tulevaisuudessa rakentaa ja tukea yhteiskuntaa – mikäli nyt taataan heille kuuluva tuki. Erityislapsille tarvitaan vaihtoehtoja, sillä niitä on tarjolla tavallisillekin oppilaille heidän lahjakkuutensa tai harrastuneisuutensa mukaan.

Realiteettien tilannekohtainen arviointi tuntuu vaativalta perusopetuksen johdolle. He eivät hae jatkuvuutta vaan muutosta. Jokainen, joka on seurannut keskustelua uudistuksista ja palveluiden tehostamisesta, tietää, että hankkeissa on varaa uusiin aluepäälliköihin, niin nytkin. Melkoista inkluusiota ja tasa-arvoa on sekin, että Vantaan suomenkielisiltä erityisoppilailta ollaan riistämässä ne koulumahdollisuudet ja -palvelut, joita kaupungin ruotsinkielisille erityisoppilaille perustetaan suurella hyväksynnällä.

Vantaan erityisopetuksen keskittymien purkamista vastustavan adressin nimimäärä lisääntyy nopeasti. Asiaan kiinnitetään huomiota läpi Suomen, sillä kyse on uudesta ennakkotapauksesta - Tampereella vastaava hirviö tyrmätiin. Nyt on oikea aika vastata siihen, että Vantaan perusopetuksen johto on tehnyt oman tulkintansa perusopetuksen uudistuksesta. Laki ei määrää, että erityisluokkakeskittymät olisi purettava. Positiivinen tulkinta laista ja opiskelijan oikeuksista on, että kaikille taataan sopiva opetus. Onnistuessaan hanke tukee vaihtoehdottomia ja lasten oikeuksia polkevia suunnitelmia koko maassa. Tuskin tahdomme erityislapsia ja itseämme tällaisten ideapajojen maksajiksi?

Vesa H.