Oamkin tanssinopettajakoulutus säilytettävä

Tunnetun flow-teorian kehittäjä Mihály Csíkszentmihályi kertoo kirjassaan "Flow - elämän virta: tutkimuksia onnesta, siitä kun kaikki sujuu" pygmiyhteisöstä, jossa hänen mukaansa on luotu ympäristö, jossa onnellisuus on helppo saavuttaa. Antropologi Colin Turnbullin kuvauksiin viitaten hän toteaa, että kyseisen yhteisön jäsenten elämän täyttää metsästyksen ja rakentamisen lisäksi laulu, tanssi, soitto ja tarinankerronta. Csíkszentmihályin mukaan monissa meidän mielestämme "primitiivisissä" kulttuureissa ihmisen odotetaan olevan yhtä lailla taiteilija kui työntekijäkin. Vastaavia esimerkkejä löytyy paljon kaikkialta maailmasta ja Suomestakin, jos vain osaamme katsoa historiaamme ja kulttuuriamme oikeasta näkökulmasta. Vaikka meillä protestanttisen etiikan hengessä onkin korostettu työntekoa "otsasi hiessä" ja vaikka ilo ja huumori onkin helposti ajateltu turmion alkulähteinä ("ennemmin mies tulee räkänokasta kuin tyhjän naurajasta"), elämän keskipisteitä ovat aina olleet juhlat ja ilonpito. Niitä on odotettu, niihin on valmistauduttu pitkään ja niiden eteen on nähty vaivaa, tehty töitä. Tanssi on niissä usein keskeisenä osana yhdessä musiikin kanssa, mikä on täysin luonnollista, koska tanssimisen kautta ihmisruumis pääsee heittäytymään toiminnan virtaan, flow'hon, joka Csíkszentmihályin mukaan on onnellisuuden edellytys.

Mikä tahansa liikkuminen ei kuitenkaan tuota tanssin flow'ta, vaan sen edellytyksenä on haasteiden ja taitojen välinen tasapaino. Muussa tapauksessa tuloksena on apatiaa tai turhautumista. Tanssinopetus tarjoaa välineitä oman ruumiillisen tekniikan ja ilmaisun kehittämiseen ja sitä kautta parantaa mahdollisuuksia flow'n saavuttamiseen. Toki tanssia pystyy opettelemaan itsekin samalla tavoin kuin matematiikkaa, puutarhanhoitoa, keihäänheittoa tai aivokirurgiaa (en tosin kovin herkästi suostuisi itseoppineen aivokirurgin operoitavaksi), mutta ehkä kuitenkin voimme myöntää, että ammattiopettajan tietotaito mahdollistaa huomattavasti laajemman ja syvemmän oppimisen mahdollisuuden kuin itseopiskelu: ainakin siinä tapauksessa, että haluamme kehittää itseämme kohti yhä haastavampia toimintoja.

Tanssinharrastajia on Suomessa kymmeniätuhansia, eli kyse ei suinkaan ole mistään marginaalisesta ryhmästä. Tanssi houkuttelee aina yhä uusia ihmisiä, niin nuoria kuin vanhempiakin, huolimatta siitä, että eri harrastusmuotojen kirjo on laajentunut räjähdysmäisesti viimeisten vuosikymmenten aikana. Tämä kertoo tanssin syvästä inhimillisestä luonteesta: siitä, että se vetoaa meidän olemassaolomme syvimpään perustaan. Me haluamme liikkua muutenkin kuin siirtyäksemme paikasta toiseen, suorittaaksemme jotain työtehtävää tai kilpaillaksemme voimasta tai nopeudesta muiden kanssa. Me haluamme liikuttaa itseämme eri tavoin, eri ruumiinosia hyödyntäen, liikeratoja laajentaaksemme, vain liikkumisen itsensä takia: me haluamme tanssia!

Tanssi ei kuitenkaan ole mikään yksi ainoa monoliittinen liikkumismuoto, vaan tanssilajienkin kirjo kasvaa koko ajan, mikä tuo tanssinopettajille yhä enemmän haasteita. Oulun ammattikorkeakoulun tanssinopettajakoulutus on koko toimintansa ajan pyrkinyt vastaamaan näihin haasteisiin tarjoamalla sellaista koulutusta, jota ei ole missään muualla Suomessa. Koulutuksesta valmistuneet ovat opettajia, jotka ovat pystyneet tarjoamaan suomalaisille flow-elämyksiä mitä erilaisimpien tanssimuotojen, -tapahtumien ja -esitysten kautta. He ovat todellisia onnellisuuden lähettiläitä, eivätkä mitään tuomiopäivänsaarnaajia. He auttavat ihmisiä löytämään oman ruumiinsa ulottuvuuksia, joista nämä eivät ole usein millään tavoin tietoisia. Csíkszentmihályi sanoo, että flow'n voi saavuttaa monella eri tavoin - tanssi ei siis toki ole ainoa mahdollisuus - , mutta passiivisesti, esimerkiksi televisiota katsellen, se ei tapahdu. Nykyään meitä halutaan aktivoida mitä erilaisimpien härpäkkäiden avulla, ja aina toki on hyvä asia, kun ihmiset saadaan liikkumaan, mutta me emme loppujen lopuksi tarvitse mitään uusia koneita tai sovelluksia siihen, koska onneen riittää oman itsemme aktivointi. Tanssinopettajat tietävät, miten se tapahtuu: hyvin kestävästi ja ekologisesti. Siksi me tarvitsemme tanssinopettajia. Siksi me tarvitsemme tanssinopettajakoulutusta.

Petri Hoppu

Yliopettaja, Oamk

Tanssintutkimuksen dosentti, Tampereen yliopisto

Congress on Research in Dance -järjestön hallituksen varapuheenjohtaja