Kevyen liikenteen väylä välille Sasi-Mihari-Mahnala

Erikoiseni syntyi kaksi vuotta sitten syksyllä ja muistan, kun lähdin vaunujen kanssa kävelemään maisematielle. Liikenne oli silloin niinkuin edelleenkin vilkasta ja ajettiin lujaa. Koska pientareita ei ole missä olisi turvallisesti voinut vaunujen kanssa kulkea, oli ajatuksissa koko ajan; mitä jos tulee tilanne, että nopeasti täytyy väistää työnnänkö vaunut ojaan vai mitä teen? Siksi monesti pysähdyin autojen vastaantuliessa pihan liittymään tai bussipysäkille, mikäli sellainen sattui lähellä olemaan. Tuli talvi ja lunta oli sinä talvena paljon. Ja tunnetusti maisematiellä talvikunnossapito ei juurikaan kehuja ansaitse, oli tie kaventuneet entisestään ja hirmuiset auravallit olivat tien molemmin puolin. Enää ei ollut edes niitä ojia, mihin tarvittaessa vaunut voisi työntää. Tämän vuoksi kuljin enää omaa 1km:n mittaista yksityistietä. Entäs sitten, kun lapseni pitäisi alkaa kulkea koulumatkaansa tuolla turvattomalla tiellä, missä itseänikin arveluttaa kulkea? Tuo kallein aarteeni! Jokainen lapsi on korvaamaton! Miksi aina pitää oppia kantapään kautta? Jos jotain tapahtuu, niin päättäjät väittävät "että kyllä kannatin hanketta!", koska kukaan ei halua kantaa vastuuta. Ja eikö tämä kevyenliikenteenväylä onnistuisi samalla, kun tämä viemärilinja vedetään?