Kristitty ei tuomitse rakkautta: homokielteisyys ei kuulu kirkkoon

#8: kirkon ulkopuolella ihmettelevä - Onko raamattu pyhä kirja vai ei?

Olen yksi heistä vapaamielisistä kristityistä, jotka ovat lukeneet Raamattunsa ja käyneet jopa teologisessa, mutta joita yksi kirjoittaja ei uskonut löytävänsä yhden yhtäkään.  En silti allekirjoita adressia, koska minusta on tuhatvuotista kirkkoa alentavaa, miten yhden asian ympärille kietoutuu koko käsitys tästä ihmisten luomasta yhteisöstä. Voin yhtä hyvin rukoilla Itkumuurilla (jonka juuri tein) tai Heinäveden luostarissa, enkä koe Suomen valtiokirkon olevan seksuaalisen identiteettini määrittäjä. En tarvitse sen mielipidettä tai hyväksyntää, niinkuin kenenkään yksityisen ihmisenkään. Seksuaalisuuteni on yksin minun ja Jumalani välinen asia, jossa riittää painimista ja omantunnon herkkää punnitsemista. Ihmisten kirjoittama Raamattukin on, sanoi kuka mitä hyvänsä. Ei myöskään mikään lakiteksti, joista kaikki tulkinnat olisi poissuljettavissa ja sitten voimme taas iloisesti jatkaa elämäämme... Sitäkö näillä protesteilla haetaan? Minusta Raamattukin on osa tätä ihmiskunnan taistelua lähemmäksi itsemme ja Jumalamme, luojamme, ymmärtämistä aina kulloisessakin ajassa. On tervettä alkaa miettiä tässä ajassa, miksi juuri seksuaalisuus nostaa meissä jotkin näin voimakkaat tunteet pintaan. Onko siellä jotakin toteutumattomia haaveita, ja miksi niitä PELKÄÄMME? Vaikka aika pursuaa kaikenlaisia ärsykkeitä ja lietsoo pelkoja esim. pedofiliasta kirkossa? Onko tämä sittenkin meidän suomalaisten oma vastineemme katolisessa kirkossa nousseesta seksikohusta. Mutta kaikki tämähän on jo nykypäivän psykologiaa.... Sitä varten voi mennä vaikka ryhmäterapiaan! Tai ostaa parempaa luettavaa! Jos siitä haluaa puhua juuri tässäkin yhteydessä niin se toisi sitä mielenkiintoista vuoropuhelua yksittäisten sivallusten sijaan. Psyyken hoitaminen sinänsä taas nostaa itsetuntoamme, vaikka olisimme oikean VAINON alaisia. Ihmisinä silti pysymme kaikkine vajavaisuuksinemme, jotka on kohdattava.

Raamattu taas tuo ikuisen kuvan jostakin pyhästä, Jumalasta jonka nimeä emme Vanhan Testamentin aikana olisi olleet kelvollisia edes lausua. Hän, ja yksin Hän, on solminut ihmiskunnan kanssa liiton, Uuden Liiton , jossa saamme kokea jotakin Hänen armostaan KONKREETTISESTI. Tämä rekisteröity liitto on luettavissa ihmissanoilla linkistä ´Uusi Testamentti´. Jos olemme kokeneet tätä edes hitusen, se näkyy jokapäiväisessä elämässämme ja sanoissammekin. Tätä toivoisin kuulevan meiltä kaikilta eri rooleissa niin kirkonyhteisössä kuin sen ulkopuolellakin. Rakkautta se kaikki vaan kuitenkin on. Vain tätä kysytään meiltä siellä viimeisellä portilla. Onko näin?