Suomen HALLITUKSEN pyydettävä anteeksi Israelilta!

Ajatuksia Israelin matkalta ja Lähi-idän konfliktista
7.2.2012 15:19 Simon Elo (Ulkomaat, puoluepolitiikka, nuoret, lähi-itä, ulkopolitiikka)

http://simonelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/sites/default/files/imagecache/width-25...

Elon isä oli evankelisluterilaisen kirkon pastori Tapani Elo ja äiti on kuvaamataidon opettaja Liisa Elo (o.s. Rautiola). Elolla on kuusi sisarusta. Elo on asunut Lapinjärvellä, Nilsiässä, Lohjalla ja Helsingissä, kunnes vuonna 2008 muutti Espooseen. Hän on naimisissa. Elo valmistui valtiotieteiden kandidaatiksi Turun yliopistosta pääaineena poliittinen historia ja jatkaa maisteriopintoja Helsingin yliopistossa. Kandidaatin tutkielma käsitteli Israelin itsenäisyyssodan israelilaista historiantulkintaa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Simon_Elo

Osallistuin viime viikolla Perussuomalaisten Nuorten edustajana viisipäiväiselle delegaatiomatkalle Israeliin. Mukana oli edustajat myös Kokoomuksesta, Kristillisdemokraateista, Keskustasta ja Sosialidemokraateista.

Matkan järjestivät Israelin ulkoministeriö ja kansalaisjärjestö B'nai B'rith, josta erityiskiitos Cata Mansikka-aholle ja Alan M. Schneiderille.

Kyseessä oli hieno mahdollisuus tutustua paremmin Israelin poliittiseen järjestelmään, puolueisiin ja muuhun yhteiskuntaan sekä tietysti Lähi-idän konfliktiin.

Jerusalemissa tapasimme kaupunginvaltuutetun Yakir Segevin, joka kertoi kaupungin monenkirjavista haasteista. Hän kiinnitti huomiota siihen, että Jerusalemissa asuvat arabit, joista koostuu päälle 30 prosenttia asukkaista, eivät ole Israelin kansalaisia, vaan kaupungin pysyviä asukkaita. Heillä on kaikki kaupungin asukkaan oikeudet ja velvollisuudet, mutta äänestysinto on erittäin laimeaa. Segevin mukaan Jerusalemin arabit eivät yksinkertaisesti ole ainakaan vielä halunneet kuulua virallisesti osaksi Israelia.

Toinen mielenkiintoinen ryhmä Jerusalemissa on ultraortodoksijuutalaiset, joita on 22 prosenttia asukkaista. Ryhmästä 90 prosenttia ei käy töissä, vaan elää sosiaaliturvan varassa. Ultraortodoksien ei silti tarvitse maksaa veroja. Kun perheissä on vielä keskimäärin 5-6 lasta, ei ihme, että maalliset juutalaiset ovat sosiaaliturvan hyväksikäytöstä käärmeissään. Pahaa verta lisää se, että ultraortodoksit eivät suorita asepalvelusta, joka on kova taakka muulle väestölle.

Keskimääräinen palkka Jerusalemissa on 2000 dollaria, mikä saa useat maalliset juutalaiset muuttamaan muualle. Tämä lisää entisestään kaupungin ääriuskonnollisen väestön painoarvoa ja siten lisää konfliktin riskiä eri väestöryhmien välillä.

Seuraavana päivänä tapasimme Jerusalemin vanhan kaupungin kierroksen jäkeen Israelin ulkoministeriössä Pohjois-Euroopan asioista vastaavan Mordechai Amihain ja Iran-asiantuntija Ariel Shafranskyn. He esittivät huolensa siitä, että ns. arabikevät muuttuu pian arabitalveksi, jolloin islamistit nousevat valtaan Tunisiassa, Libyassa, Egyptissä ja mahdollisesti Syyriassa, jonka al-Assadin hallinnon he uskovat romahtavan.

Kun Syyrian nykyhallinto kaatuu, se luo Libanonissa valtaa pitävästä terroristijärjestö Hizbollahista suoran ja vakavan uhan Israelin turvallisuudelle. Puhetta oli myös Turkin ja Israelin viilentyneistä väleistä. Shafransky katsoo, että Turkki on lainsäädännöllisesti avautunut, mutta poliittisesti kääntynyt sisäänpäin ja haluaa tulla kohdelluksi merkittävänä alueellisena tekijänä. Tämän hän näkee luoneen kitkaa maiden välille.

Shafransky pitää Iranin ydinaseohjelmaa todellisena uhkana. Hänen mukaansa YK:n turvallisuusneuvoston resoluutio 1929 sai Iranin ymmärtämään, että heillä on ongelma. Ylin uskonnollinen johtaja Ajatollah Ali Khamenei tekee strategiset päätökset, mikä huolettaa Israelia, kun ottaa huomioon, että Khamenei haluaa tuhota Israelin ja hävittää juutalaiset, koska he ovat uhka islamille.

Irania vastaan on suunnattava tiukempia pakotteita ja diplomaattista painostusta, mutta samalla pitää keskusteluyhteys Teheraniin. Iranin lukuisista ihmisoikeusrikkomuksista täytyy kertoa laajemmin, jotta kaikki ymmärtävät millaisen hirmuhallinnon kanssa ollaan tekemisissä.

Vierailimme Israelin parlamentissa Knessetissä, jossa tapasimme kansanedustaja Einat Wilfin lisäksi Iranin suurimman oppositioliikkeen Iranilaisten opiskelijoiden konfederaation edustajia. Kysyin ryhmän johtajalta Amir Abbas Fakhravarilta, että voisiko Iranin nykyjohto todella käyttää ydinasetta Israelia tai muita naapureitaan vastaan.

Fakhravarin vastaus oli lyhyt ja ytimekäs - kyllä.

Pidän häntä Iranin hallinnon asiantuntijana, sillä hän vietti yli viisi vuotta maan vankiloissa vuoden 1999 opiskelijamielenosoitusten jälkeen.

Juutalaisvaltio ei ole ainoa asia, jota vastaan kohdistuu vihaa Lähi-idässä. Pastori Petra Heldt ja varhais-kristillisyyden asiantuntija Malcolm Lowe kertoivat meille kristittyjen kohtaamasta vainosta esimerkiksi Syyriassa ja Egyptissä. Heldt huomautti, että Israel on ollut syrjityille kristityille ainoa Lähi-idän maa, josta he ovat voineet hakea turvaa. Eurooppalainen media ja älymystö ei ole kuitenkaan kovin kiinnostunut kristittyihin kohdistuneista vainoista.

Tohtori Manfred Gerstenfeld, joka on kirjoittanut kirjan Behind the Humanitarian Mask: The Nordic Countries, Israel and the Jews, syytti Norjaa ja Ruotsia antisemitistisiksi maiksi. Hänen mukaansa se näkyy erityisesti siinä miten juutalaisia kohdellaan esimerkiksi Oslossa tai Malmössä.