Ei sikatehdasta Nousiaisiin

#12: Lannan hajua maalla nami nami. - Kaupunkilainen maaseudulla! 

 Adressin luoja on maidontuottaja sikalan naapurissa ja sonnan kanssa päivittäin tekemisissä.  Kyse ei todellakaan ole mistään kaupunkilaisesta. Ensimmäinen allekirjoittaja on maidontuottaja ja entinen possunhoitaja ja ikänsä maalla asunut. Adressin aloittajina tiedämme, kuinka suuri haitan kasvu tulee olemaan, koska meillä on vertailupohjaa ajalta, jolloin Alituvalla oli vain muutama hassu lihasika. Maatalousyrittäjinä tunnemme ehkä parhaiten lannan kuormituksesta tulevat haitat. Paikallisesti kuormitus tulee yksinkertaisesti liian suureksi tehdasmaisessa yksikössä. Alituvan ensimmäiseen emakkosikalaan emme antaneet huomautusta, koska se oli mielestämme vielä perheviljelmäpohjaisen tuotannon rajoilla. Kuitenkin 2-3 vuotta sitten toteutettua laajennusta vastustimme ympäristöherkkyyden ja hajuhaittojen takia. Nyt ympäristön muuttuminen on selkeästi nähtävissä. Sikalan hajut houkuttavat satamäärin lokkeja, jotka surutta syövät suihinsa muiden lintulajien poikasia jokirannasta. Samalla lokit aiheuttavat hygieniariskin lehmien rehuntekoaikaan saastuttamalla lokin sonnalla rehua sekä syömällä maan rakennetta ylläpitäviä lieroja pois.

Täällä kuntakeskuksissa ja niiden liepeillä on paljon asukkaita, joilla on arvokkaita kiinteitöjä ja tonttimaata. Emme voi suvaita näin mittavaa haitan lisäystä, joka tulee vaikuttamaan kiinteistöjen arvoon alentavasti. Emme todellakaan ole tunkeneet tänne, vaan tilamme on ollut suvulla yli 150 vuotta ja tämä tila mainitaan historiankirjoissa 1300-luvulla. Myös meillä maalaisilla on oikeus valittaa näistä jättiyksiköistä. Olemme olleet täällä ennen Alituvan ensimmäistä emakkosikalaa ja todennäköisesti perheviljelmäpohjaisena jatkamme myös sen jälkeen, kun tämän maakunnan jättiyksiköt kaatuvat omaan mahdottomuuteensa.