Espoon kaupunkiin tehokkuutta ja tuottavuutta meidän lastemme kustannuksella?

Olemme tuore espoolaisperhe, asuneet viimeiset neljä vuotta ulkomailla ja "rinta rottingilla" seuranneet kotimaamme menestystä Pisa-testeissä, suuria tulevaisuudensuunnitelmia korkeatasoisen terveydenhuolto- ja koulujärjestelmän sekä hyvinvointivaltiomallin markkinoinnista ulkomaille.

Paluu takaisin Suomeen on ollut karu. On ollut surullista sekä samalla surkuhupaisaa nähdä näiden suunnitelmien vastakohdat todellisuudessa. Nykytekniikka ja talouden kasvu eivät ole tuoneet Suomeen elämänlaatua, väittävät tutkimukset sitten mitä hyvänsä. Kehitystä eivät ole tyhjät, kalsat neuvolat vailla vastaanottohenkilökuntaa - terveydenhoidon aikavaraus yhden tunnin ajan päivässä, jona aikana linjojen tietää olevan tukossa. Lasten ja nuorten osalta vuosikausia on puhuttu kasvavista lasten huostaanotoista, ongelmaisten lasten määristä, vanhempien työtaakan ja kotielämän yhteensovittamisen ongelmista, mutta siitä huolimatta päivittäin luemme aivan järjettömiltä tuntuvia päätöksiä jättikouluista ja -päiväkodeista, yksinäisistä lapsista kotona vailla iltapäivätoimintaa, opettaja- ja lastenhoitajamäärien vähennyksistä. Sääliksi käy henkilökuntaa, joka venyy, venyy ja venyy eikä voi kuin odottaa, että edes heidän asiakkaansa älähtäisivät tästä kestämättömästä tilanteesta ylemmille tahoille. Toivoisi, että päättäjillä olisi hetki aikaa pysähtyä ja miettiä, tätäkö me todella haluamme? Tätäkö on kehitys?

Ennakkokäsityksemme Espoosta varakkaiden asukkaiden kaupunkina on valitettavasti vain vahvistunut. Vaikka Espoon asukasrakenne on selvästi muuttunut ja monipuolistunut virkistävällä tavalla, niin näiden uusien asukkaiden ääni ei Espoossa kuulu. Päälinjaukset tehdään edelleen varakkaiden näkökulmasta yksityistämällä, kilpailuttamalla ja markkinatalouden säännöin.

Espoo on moneen muuhun kaupunkiin ja kuntaan verrattuna kadehdittavassa asemassa: asukasmäärä kasvaa jatkuvasti. Kaupunki houkuttelee lapsiperheitä, hyvätuloisia työsskäyviä asukkaita. Kukaan ei varmaan väitä vastaan, että Espoonkin tulevaisuus on lapsissa ja heidän hyvinvoinnissaan. Eikö Espoolla todellakaan ole varaa panostaa tulevaisuuteen?