VANHAINKOTIEN PUOLESTA

- Omat vanhempani saivat elää elämänsä loppuun omasssa kodissaan ja olen siis lähes välttynyt hoitomurheilta. Sivusta olen seurannut erään iäkkään henkilön, vanhainkodissa asuneen, mutta tilapäisesti sairaalahoidossa olleen äkillistä siirtoa ns. tehostettuun palveluasumiseen. Yksityiseltä yritykseltä ostettuun siis. Yleisesti ottaen ikävä kokemus, mutta sen lisäksi tuli esille erinäisiä yksityiskohtia, jotka sitten painettiin villaisella. Olisi ollut kantelua edellyttävä tilanne, mutta siihen harva omainen uskaltaa lähteä.
- Sekä yksityisen että yhteiskunnan itse hoitaman hoidon laatu voi olla hyvää tai huonoa; en edellisellä tarkoita tätä. Sen sijaan syntyi kyllä sellainen ajatus, että ostopalvelun laadun valvonta oli aika olematonta. Eikä millään, mahdollisesti etukäteen sovitulla valvontakäynnillä tulisikaan edes esille sitä "koko totuutta".
- Puhutaan siitä, ettei ketään ajeta pois laitoksista, vaan homma hoidetaan niin, että vapautuviin paikkoihin ei oteta uusia. Olisi todella ihanaa, jos ihmiset lakkaisivat tulemasta sairaiksi tai raihnaisiksi ja pärjäisivät vähäisen kotiavun turvin kotonaan, mutta semmoiseen ihannemaailmaan ei oikein usko.
- Maailma on aaltoliikettä; laineet lyövät milloin mihinkin suuntaan. Aikoinaan vanhukset hoidettiin kotona ja jos jollakulla ei ollut tähän kykeneviä omaisia, heidät hoiti vaivaishoitoruotu tai heidän hoitonsa kilpailutettiin. Oli melkoista edistystä, kun kunnat alkoivat perustaa kunnalliskoteja. Nyt ollaan taas tässä kilpailutuskaudessa.
- En muuten ymmärrä vieläkään, mikä ero käytännössä on laitoshoidolla ja tehostetulla palveluasumisella - siis laskutustapaa lukuunottamatta. Ihan samat seinät ja vessat käytävällä, ja sama vanhainkodin huone kuin laitoksen aikaan.No, onhan tuo ero merkittävä kunnan maksuvelvoitteiden kannalta