MELTAUKSEN LAPSI- JA PERHETUKIKESKUSTA EI SAA LAKKAUTTAA

On marraskuu 2011. Pieni tyttö muuttaa äitinsä kanssa Rovaniemelle. Äidillä on takanaan lyhyt, mutta sitäkin vaikeampi ja raskas liitto ulkomaalaisen miehen kanssa. Äiti haluaa antaa pienelle tytölleen uuden alun. Turvallisen ja onnellisen arjen. Äiti on valmis jättämään taakseen kaiken vanhan, ystävät, sukulaiset ja työpaikan. Kaiken mikä on tuttua ja turvallista pienelle tytölle ja tämän äidille.

Pieni tyttö ja äiti löytävät oman, yhteisen kodin. Paikan jossa tehdään mukavia asioita, tyttöjen juttuja. Leikitään, laitetaan ruokaa, lakataan varpaankynsiä tai vaikka tanssitaan. Yhdessä perheenä - pieni tyttö ja äiti.

Pienen tytön uusi asuinseutu on rauhatonta. Pieni tyttö pelkää rappukäytävästä kantautuvia outoja ja kovia ääniä. Onneksi kuitenkin äidin lämmin syli on tuttu ja turvallinen.

Marraskuu vaihtuu joulukuuksi. On pimeää. Äidillä ei ole työpaikkaa. Rahahuolet painavat mieltä. Mennyt ahdistaa ja tuleva huolettaa. Äiti tuntee itsensä voimattomaksi. Pientä tyttöä kummastuttaa kun äiti ei enää jaksa leikkiä.

Pieni tyttö on vielä pieni, mutta pippurinen. Oikea tulisielu. Pienellä tytöllä on oma tahto. Pienellä tytöllä on tuhmaa uhmaa. Äiti ei saa enää otetta pieneen tyttöön. Pieni tyttö on selättänyt äidin.

Tulee joulu. Sukulaiset kokoontuvat yhteen. Pieni tyttö on onnellinen. Äitiäkin naurattaa. Kaikki on taas hetken hyvin.

Joulu menee ohi. Äiti soittaa siskolleen, pienen tytön tädille. Äiti ei enää jaksa. Pieni tyttö ja äiti tarvitsevat apua. Täti tarjoaa pienelle tytölle ja äidille yöpaikkaa. Täti sanoo ettei halustaan huolimatta kykene antamaan pienelle tytölle ja äidille sitä apua jota he nyt todella tarvitsevat. Täti kehottaa äitiä soittamaan ensi- ja turvakotiin. Äiti on rohkea ja soittaa. Äiti pyytää apua pienelle tytölle, ja itselleen. Pieni tyttö ja äiti saavat apua, turvapaikan seuraavaksi kahdeksi viikoksi.

On uudenvuoden aatto. Pieni tyttö ja äiti viettävät sitä yhdessä pienen tytön tädin luona. Pieni tyttö ja äiti ovat uskaltautuneet hetkeksi pois ensi- ja turvakodilta. Ilmassa on iloa, onnea ja rakkautta. Äiti jaksaa taas vähän leikkiä.

Pieni tyttö ja äiti ovat tutustuneet ensi- ja turvakodilla toisiin pieniin tyttöihin ja tyttöjen äitiin. Pienet tytöt saavat toisistaan seuraa leikkeihin ja äidit juttelevat keskenään - saavat vertaistukea. Ystävystyvät.

Vuoden 2012 alussa pieni tyttö ja äiti pääsevät yhdessä Meltauksen lapsi- ja perhetukikeskukseen. Kodissa on hyvä olla. Siellä on lämmin. Siellä on elämää ja välillä vilinääkin. Kodissa pidetään hyvää huolta sen asukkaista. Välitetään oikeasti. Pieni tyttö ja äiti keskittyvät toisiinsa. Siihen mikä elämässä loppujen lopuksi on kaikkein tärkeintä.

Meltaus tuntuu kodilta. Päivät kuluvat, viikot vierivät. Paikka tuntuu turvalliselta. Pienen tytön ja äidin pihapiiri on kaunis ja rauhallinen. Siellä voi hengittää, olla vapaa turhista murheista. Olla onnellinen. Aurinko pilkahtaa puiden lomasta. Pienen tytön äidin suupielille pilkahtaa hymy joka ei hellitä. Hyvä niin.

Meltauksen kodissa syntyy uusia ystävyyssuhteita. Nyt nämä ystävykset yhdessä taistelevat sen puolesta mikä on heille ja monille muille perheille ensiarvoisen tärkeää!

Pienen tytön täti haluaa tällä tositarinalla kantaa oman kortensa kekoon. Meltauksen koti toimi tämänkin pienen tytön tukiperheenä. Pienen tytön äiti tarvitsee joskus myös omaa aikaa. Tällä varmistetaan se että arkisten asioiden tekeminen jatkuu tässäkin perheessä. Ennaltaehkäisevän työn merkitystä ei tämänkään asian kohdalla voi liikaa korostaa! Lapsista ja heidän vanhemmistaan on pidettävä hyvää huolta ennenkuin tapahtuu jotain peruuttamatonta.

Joku ehkä ihmettelee miksi täti ei auta tätä pientä tyttöä. Täti kyllä auttaa, sen minkä pystyy. Tädillä on itselläänkin pieniä poikia. Tädin ainoat sukulaiset samalla paikkakunnalla ovat tämä pieni tyttö ja hänen äitinsä. Meltauksen lapsi- ja perhetukikeskuksen lakkauttamisella on siis suuri merkitys myös tädin perheelle.