Helsingin joukkoliikenteen heikentäminen

#68: paviljonki purkuun, minä en sitä tarvitse - Adressinne on parasta viihdettä

Ettei tarvitsisi puhua paloautoista niin puhutaan perusasioista. Pyöräilyn edistämiseen on sitouduttu niin EU:ssa kuin Suomessa. Yksityisautoilusta on ilmaston takia päästävä, ainakin taajamissa. Siksi Helsinkiinkin rakennetaan kattavaa pyörätieverkostoa, eikä kukaan varmaan niin hyvää asiaa vastusta. Suunnittelijoiden aatos kulkee niin, että kun pyörätiestö on sujuva ja nopea, niin sille ilmestyy käyttäjiä. Ja kun vieressä ajavat autoilijat huomaavat, että kas, tuo on ihan järkevä vaihtoehto lyhyillä matkoilla, hekin hyppäävät pyörän selkään ja sillä tavoin lumipalloefekti etenee.

Mutta kun Oulussa, joka on erinomainen pyöräilykaupunki, alettiin pyöräilyyn panostaa jo 60-luvulla, niin Helsingissä panostettiin yksityisautoilun helpottamiseen. Nyt sitten yritetään äkkiä paikata kymmenien vuosien synnit laskemalla katuverkon päälle tehokas pyörätieverkko ja odotetaan, että lumipalloefekti siivoaa autot kaduilta. Siinä voi kyllä kurki kuolla ennenkuin suo sulaa. Kun Helsingin asuntojen puute ja hinnat ovat ajaneet väen ympäristökuntiin, niin sieltä ei käydä täällä töissä pyörillä. Tarvittaisiin myös autoilun rajoituksia ja joukkoliikenteen tehostamista.

Eikä voi olla niin, että pyörätiet ovat äkkiä se juttu, joka menee kaiken muun edelle joka ikisessä paikassa mistään muista tarpeista ja arvoista välittämättä, kun ei pyöräily ilmastonmuutosta yksin estä. Jos vakuuttavasti todistetaan, että maailma pelastuu jos Mechelininkadun puistotie pilataan, niin pilattakoon sitten.

Ei Helsinki nytkään enää mikään pyöräilyn takapajula ole, jossa sotatilaan verrattava rynniminen olisi tarpeen. Kun EU:n komissio vuosituhannen alkupuolella tutkitutti 28 Euroopan kaupunkia, niin Helsinkiä ja Kööpenhaminaa parempi pyörätietilanne (polkupyöräverkoston osuus liikenneteiden pituudesta) oli vain neljässä, niistä yksi Oulu. Ja sen jälkeen pyöräteitä on tullut paljon lisää.