Muovissa siirryttävä käyttämään biohajoavia materiaaleja!

Vaatimus:

Suomessa on lakisääteisesti siirryttävä käyttämään muovipusseina ainoastaan ekologisista materiaaleista
valmistetusta biohajoavasta muovista valmistettuja muovikasseja. Myös kaikki pakkausmuovi on lain määräyksellä vaihdettava
ekologisista materiaaleista valmistetusta biohajoavasta muovista valmistetuksi, myös elintarvikepakkauksissa sekä
juomapulloissa.

Mikromuovin käyttö kosmetiikassa on kiellettävä lailla kokonaan tai mikrorakeet on valmistettava vain ekologisista
materiaaleista valmistetusta biohajoavasta muovista.
Kertakäyttöastiat on lakisääteisesti vaihdettava ekologisista materiaaleista valmistetusta biohajoavasta materiaalista
valmistetuiksi.

Muovikuidut vaatteissa (mm. urheiluvaatteet ja fleece) on vaihdettava ekologisista materiaaleista valmistetusta
biohajoavasta materiaalista valmistetuiksi.

Autonrenkaat ja tienpinnoitteet, jotka ovat tutkimusten mukaan pahimpia mikromuovin lähteitä on alettava valmistaa
ekologisista materiaaleista valmistetuista biohajoavista materiaaleista.

Myös erilaiset maalit, pinnoitteet ja muut tutkimuksissa mikromuovin lähteiksi todetut aineet on alettava valmistaa
ekologisista materiaaleista valmistetuista biohajoavista materiaaleista.

Siirtyminen ekologisista materiaaleista valmistetun biohajoavan muovin käyttöön vaadituissa asioissa voidaan toteuttaa myös
asteittain porrastetusti.
Näin Suomi voi näyttää hienoa esimerkkiä muulle maailmalle ja auttaa osaltaan suojelemaan luontoa.

 

Vaihtoehto:

Vaaralliselle muoville on hyviä, biohajoavia vaihtoehtoja. Elintarvikepakkauksiin voitaisiin siirtyä käyttämään
kaseiinista kelmua, joka on Peggy Tomasulan kollegoineen Yhdysvaltain maatalousministeriöstä kehittämä innovaatio.
Kaseiinit ovat maidon sisältämiä proteiineja. Niistä valmistettu suojakalvo on ympäristöystävällinen. Sitä voi vaikka
syödä. Kaseiininen kelmu säilyttää elintarvikkeet paremmin kuin muovi. Ero muoviin on jopa 500-kertainen.

Ekologista, biohajoavaa muovia pakkauskäyttöön voidaan valmistaa tärkkelyksestä ja selluloosasta. Raaka-aineina käytetään
sokeriruokoa, perunaa, viljatuotteita, maissia, riisiä, maitoa, risiiniöljyä, hamppua, levää sekä soijaa.
Biohajoavaa, ekologisista materiaaleista valmistettua muovia voidaan siirtyä käyttämään kaikessa, missä muovia nykyisin
käytetään kuten autonrenkaissa, maaleissa ja vaatekuiduissa. 

 

Perustelut:

Maailmassa käytetään 50 miljardista triljoonaan muovipussia joka vuosi. Maailmassa tuotetaan vuodessa yli 90 miljardia
kiloa muovia, ja näistä 10% päätyy meriin.

Maailman meriin päätyy muovijätettä samaan tahtiin kuin jos niihin kipattaisiin jäteautollinen muovia vuorokauden jokainen
minuutti ympäri vuoden, eli vuosittain ainakin 8 miljoonaa tonnia.
Muovijätteen määrä, jota merissä on jo miljoonia tonneja, ylittää kalojen määrän jo lähivuosikymmeninä, todennäköisesti
nopeamminkin, sillä muovin määrä kasvaa, kun taas kalakannat heikkenevät, ennustaa Davosin talousfoorumissa julkaistu Ellen
MacArthur Foundationin hyytävä raportti.
Arviolta nykymenolla merissä tulee olemaan vuoteen 2025 mennessä kilo muovia jokaista kalakiloa kohti, ja vuoteen 2050
mennessä enemmän muovia kuin kalaa, arvioi Maailman talousfoorumin raportti

Tämä muoviroska aiheuttaa vuosittain yli 100 000 merieläimen kuoleman tukehtumisen, muoviroskaan sotkeutumisen tai
muovijätteen syömisen takia.
Tähän muoviroskan vuotuiseen 100 000 merieläimen uhrilukuun kuuluu muunmuassa hylkeitä, merileijonia, merikilpikonnia,
valaita, kaloja ja delfiinejä.
Uhrilukuun voi vielä lisätä 1000 000 muovijätteen takia kuolevaa merilintua. Eläimet luulevat muoviroskaa ruoaksi ja syövät
sitä. On löytynyt runsaasti kuolleita eläimiä, joiden vatsoissa on ollut suuret määrät muovijätettä.

Muoviroska aiheuttaa myös joka vuosi 13 miljardin US-dollarin tappiot merenkululle, kalastusalalle ja matkailubisnekselle.

70 prosenttia mereen päätyneestä muovijätteestä uppoaa ja tuhoaa merenpohjan elämää, ja loput kelluvat kerääntyen maailmaan
meriin jättimäisiksi lautoiksi. Pieni osa muovista ajautuu myös rannikoille.

Maailman merissä on ainakin viisi massiivista muovijätepyörrettä. Niistä suurimmaksi on arvioitu pohjoisella
Tyynellämerellä sijaitseva jätepyörre. Tämä 1 600 kilometrin päässä Kalifornian rannikosta kelluva jättimäinen, yli kolme
miljoonaa tonnia painava muovijätteiden massa on niin valtava, että sillä peittäisi koko Australian 3 metrin
muovijätekerroksella.
Jotkut tutkijat pitävät jätepyörteen aluetta kaksi kertaa suurempana kuin Texasia ja toiset peräti kaksi kertaa
Yhdysvaltojen kokoisena.
Tämäkin arvio on kuitenkin mitä todennäköisimmin vain jäävuoren huippu, sillä aallot saattavat painaa jätettä jopa 20
metrin syvyyteen pinnan alle -tai syvemmällekin.

Kelluvan roskan muodostamat lautat kertyvät pyörteisten merivirtojen keskustoihin. Pohjoisen Tyynenmeren roskalautta
koostuu kahdesta suuresta pyörteestä, joka ylettyvät Japanista Kalifornian edustalle asti.
Tämä Tyynenmeren jätepyörre (engl. Great Pacific Garbage Patch), jota merivirrat pyörittävät Havaijin saariryhmän
pohjoispuolella Tyynellä valtamerellä, alkoi muodostua jo 1950-luvulla ja sen koko on kasvanut hämmästyttävän nopeasti.
Sitä on luonnehdittu maailman suurimmaksi kaatopaikaksi.
On arvioitu, että tämä Tyynen valtameren jätesaari tuplaa tämänhetkisen kokonsa jo seuraavan vuosikymmenen aikana, jos
roskien kulkeutuminen mereen jatkuu nykytahdillaan.
On arvioitu, että 80% alueelle kulkeutuvasta jätteestä lähtee maalta tuulen ja sateen mukana.


Pieniksi hiukkasiksi merissä jauhautuva muovi eli mikromuovi päätyy lopulta ravintoketjuun, jossa se rikastuu ja se päätyy
kalojen kautta ihmiseen.
Mikromuovit ovat pieniä, alle viiden millimetrin kokoisia muovihitusia, joita on myös monissa kosmetiikkatuotteissa,
muunmuassa kuorintavoiteissa, puhdistusaineissa ja hammastahnoissa, jotka sisältävät pienenpieniä muovirakeita. Näitä
mikromuovirakeita ei yleensä voida suodattaa pois jäteveden puhdistuksen aikana, vaan ne päätyvät vesiin viemäriverkoston
kautta.

Mikromuovia syntyy myös, kun isommat muovinpalat hajoavat ja jauhautuvat pieniksi hiukkasiksi.
Joiltakin rannoilta on alettu jo löytää hiekanjyvien seasta hiekanjyvien kokoiseksi jauhautunutta mikromuovia. Milloin saamme nähdä "muovihiekkarantoja?"

 

Pahimpia mikromuovin lähteitä on liikenne. Autonrenkaista ja tienpinnoitteista hioituu suurin osa luontoon päätyvästä
mikromuovista. Autonrenkaat hioutuvat ajon aikana. Ilmiön voi huomata renkaanvaihdon yhteydessä, kun renkaiden urasyvyydet ovat kuluneet ja vaot ovat madaltuneet. Renkaat ovat jauhautuneet hienonhienoiksi hippusiksi eli mikromuoviksi, joka on levinnyt ympäristöön saasteeksi.

Myös monet maalit sisältävät muovia. Mikromuovia irtoaa liikennevälineiden maaleista sekä runkomateriaaleista, esimerkiksi
lentokoneista ja veneistä. Muovisia veneitä hiotaan ennen maalausta, mikä tuottaa mikromuovisaastetta.

Rakennusteollisuus käyttää valtavia määriä muovipohjaisia rakennusmateriaaleja. Muovia on lukuisissa rakennusmateriaaleissa, jopa "kivisiltä" näyttävissä tasoitteissa. Rakennusmateriaaleista irtoaa mikromuovia sekä rakennus-, käyttö- että purkuvaiheessa.

 

Keinokuituvaatteet ovat myös yksi pahimmista mikromuovin lähteistä. Niistä irtoaa jokaisella pesukerralla vaarallisia
mikrokuituja pesuveteen. Pahimpia mikrokuitujen lähteitä ovat polyester, akryyli, polypropeeni ja polyamidi.
Erityisesti fleece ja urheiluvaatteet ovat tutkimusten mukaan pahimpia mikrokuidun lähteitä. Joka pesukerralla
fleecevaatteesta irtoaa 1900 mikromuovikuitua. Nämä kuidut ovat niin pieniä, että osa niistä päätyy aina vedenpuhdistamoiden lävitse vesistöihin.

Mikrokuitujen epäillään olevan eliöille jopa vieläkin vaarallisempia kuin mikromuovi ja ne ovat erityisen hanakoita
leviämään ympäristöön.

Kilometrien syvyydestä pyydystettyjen merenpohjan eliöiden elimistöstä löydetyt mikromuovit olivat tuoreessa selvityksessä
kaikki nimenomaan mikromuovikuituja.

Mikrokuituja löytyy paitsi valtameristä myös sisävesistä.
Kallaveden vedestä, jäästä ja pohjasedimentistä on löytynyt mikromuovia, josta reilusti yli puolet oli kuituja Itä-Suomen
yliopiston tekemässä tutkimuksessa.

Mikrokuituja on löytynyt hautautuneena pohjoisnavan jäähän ja lumeen. Mikrokuitu ei saastuta vain vesistöjä, vaan mikrokuituja leijailee kaupunki-ilmassa huomattavia määriä pariisilaistutkimuksen mukaan, ja niitä on löydetty vastasataneesta lumesta ja jopa sadepisaroista.

Tämä mikromuovien vaikutus ilmassa ja vesistöissä voi olla kumulatiivinen. Kun niiden määrä kasvaa tarpeeksi suureksi - ja
se kasvaa koko ajan - ne voivat aiheuttaa vakavia terveyshaittoja ihmisillekin. Ehkä aiheuttavat jo, vaikka asiaa ja syy-
yhteyttä ei ole vielä ymmärretty? Ainakin kalanpoikasille mikromuovin tiedetään jo aiheuttavan vakavia terveyshaittoja.

Uppsalan yliopiston tutkimuksissa on havaittu, että kalanpoikaset käyttävät mikromuovia mieluummin ravinnokseen kuin
luontaista ravintoaan eläinplanktonia.
-Tämä on huolestuttavaa, sanoo Peter Eklöv, Uppsalan yliopistossa Ruotsissa mikromuovien vaikutusta kaloihin selvittäneen
tutkimusryhmän jäsen.
Mikromuovien syömisen ja niiden kyllästämässä vedessä elämisen epäillään olevan osasyy tiettyjen kalakantojan määrän
laskuun.

Tutkimus osoitti, että muovit vaikuttavat kaloihin fyysisesti ja kemiallisesti.
Luontaisen ravintonsa hylkimisen lisäksi mikromuovisessa vedessä elävät ahvenenpoikaset eivät olleet yhtä aktiivisia kuin
muovittomassa vedessä elävät kalat.

Ahvenet lisääntyivät huonommin ja niiden syntyvyys väheni 15%
Ne jäivät pienikokoisemmiksi kuin muovittoman veden yksilöt.
Muovin keskellä elävät kalat eivät myöskään enää tunnistaneet petokalojen tuoksua normaalisti. Tämä ominaisuus on
kalanpoikasille olennainen henkiinjäämisen kannalta. Se on ominaisuus, joka kalanpoikasilla on normaalisti syntyessään,
kertoo tutkimusryhmän johtaja Oona Lönnstedt Uppsalan yliopiston tiedotteessa, jonka välitti EurekAlert!-uutispalvelu.
Kun mikromuoville altistetut ahvenet sijoitettiin samaan veteen haukien kanssa, hauet söivät ne neljä kertaa nopeammin kuin
verrokkikaloja, jotka eivät olleet altistuneet muoveille.

Tutkijoiden mielestä tutkimus kertoo siitä, millainen muutos muovista saastuvissa merissä on parhaillaan käynnissä.

Lönnstedt arvelee, että tutkimus saattaa selittää osaltaan sitä, miksi Itämeren rannikkoalueilla avainlajien, kuten ahvenen
ja hauen määrä on havaintojen mukaan ollut laskussa.

– Tutkimus viittaa siihen, että muoveilla saattaa olla hyvin suuri vaikutus merten ekosysteemeihin, Oona Lönnstedt sanoo.

Muoviroska sitoo itseensä myrkyllisiä ja hyvin vaarallisia kemikaaleja, kuten PCB:tä ja DDT:tä. Muovista liukenee
merivesiin esimerkiksi muovin pehmentimiä ja palonestoaineita. Muovihiukkaset sitovat itseensä myös hiilivetyä ja
torjunta-aineita, jotka ovat haitallisia ihmisen terveydelle.

Kalojen syömänä muovijäte kulkeutuu ihmisten lautasille.
- Kaikki mitä päästämme mereen kulkeutuu eläimiin ja sitä kautta ruokalautasillemme, toteaa Marcus Eriksen, Algalita
merentutkimussäätiön tutkimusjohtaja.


Meret tuottavat 60-80% maailman käyttämästä hapesta. Nykyiset tapamme ovat tappamassa meret hiljalleen tai ehkä pikemminkin
yllättävänkin nopeasti.

Suomen Ympäristökeskuksen SYKEn erikoistutkija Outi Setälä kertoo, että meristä kerätyistä simpukoista löydetään jatkuvasti
pieniä muovinkappaleita ja mahdollisesti vaatteista lähtöisin olevia kuituja.

”Sitä emme tiedä, syövätkö kalat muovia vahingossa vai tuleeko se ruoan mukana. Kaloihin muovi ei kerry kovin tehokkaasti
ravintoketjun mukana, mutta simpukat keräävät muovia tehokkaasti. Niiden kautta sitä voivat saada elimistöönsä myös
ihmiset”, Setälä sanoo.

Pienten hiukkasten, niin sanotun mikromuovin pahin ongelma on Setälän mukaan se, että sitä ei saada merestä koskaan pois.
Meriin kertynyt mikromuovi saattaa olla ympäristön aikapommi, jonka vaikutuksia ei vielä tiedetä.