Oikeuskanslerinkin vaatimus - Lastensuojelun päätökset on saatava laillisiksi
Lastensuojelun päätöksenteko on muutettava laillistetusta mielivallasta oikeuskanslerin määräämiin laillisiin työtapoihin!
Vuonna 2014 Suomen hallitus laati sosiaalihuoltolain soveltamisohjeen, johon lastensuojelun nykyinen rajaton itsevalta ja oikeudettomat toimet perustuvat. Käytännössä lain tulkintaohje on johtanut lastensuojelun oikeudettomien päätösten vyöryyn ja lastensuojelun alennustilaan.
Lastensuojeluvirkailijoiden rajattoman itsevallan seurauksena on ollut vakavia inhimillisiä kärsimyksiä ja jopa lastensuojelun asiakkaiden hengenmenetyksiä oman käden kautta. Seuraukset ovat niin mustia ja niin yleisiä, että harva ns. tavallinen ihminen, joka ei itse henkilökohtaisesti ole lastensuojelun tuhomyllyyn joutunut, voi uskoa niitä todeksi.
Kaikesta siitä Suomi vielä maksaa yli miljardi euroa vuodessa. Suurin osa siitä mennee suoraan lastensuojelun palveluntuottajille, etenkin huostaanottolaitoksille.
Lastensuojelun työtavat on palautettava mielivallasta Suomen lakien säätelemiin rajoihin.
Onneksi korkea lainvalvoja, oikeuskansleri, on antanut ”selvät pasmat”, miten lastensuojelun pitää toimia. Tämä käsky on ollut voimassa jo syyskuusta 2020 alkaen. Koko Suomen lastensuojelun se tavoittaa vastaa sitten, kun samat periaatteet saadaan kirjatuksi sosiaalihuoltolakiin ja lastensuojelulakiin.
Oikeuskanslerin päätösperiaatteiden kirjaaminen lastensuojelulakiin ja sosiaalihuoltolakiin on välttämätöntä, jotta lastensuojelun mielivaltaisten päätösten mukaisesti tehdyt perusteettomat huostaanotot saataisiin loppumaan.
Sosiaalialan toimijoiden yleinen laintuntemus on varsin heikko. Siten on epäuskottavaa, että he osaisivat tai edes suostuisivat noudattamaan ”vain” oikeuskanslerin kannanottoa, joka on kuitenkin vahva ennakkopäätös. Siksi tarvitaan laillisten työtapojen muotomääräysten kirjaamista suoraan asiaankuuluviin erityislakeihin.
Nyt meillä on samanaikaisesti voimassa kaksi lainvoimaista saman lain soveltamisohjetta, jotka ovat toisilleen täysin vastakkaisia ja toisensa poissulkevia. Tilanne on mahdoton.
Suomen lastensuojelun päätöksenteossa on mitä suurimmassa määrin perustuslaillinen ongelma. Tähän päädyttiin nykyistä edeltävän hallituksen huonon lainvalmistelun seurauksena ja välinpitämättömyydestä kansalaisten perustuslaillisia oikeuksia kohtaan.
VAATIMUS:
Oikeuskanslerin syyskuussa 2020 tekemä hyvä päätös lastensuojelun työtapojen palauttamiseksi laillisiksi on siirrettävä selkokielisenä sosiaalihuoltolain 36 §:ään ja lastensuojelulain 36 §:ään.
Nykymuodossaan nämä säädökset vaikuttavat perustuslain vastaisesti.
Yllä mainitut säädökset ovat perustuslain vastaisia, koska niiden perusteella perheet voidaan hajottaa ja lapset ”vangita” huostaanotetuiksi ilman mitään lakien edellyttämiä selvityksiä ja laillista päätöksentekojärjestystä.
Huostaanoton ja lastensuojelun asettamien pakkotoimien perusteeksi on 1.1.2015 alkaen riittänyt pelkkä sosiaalivirkailijan perustelematon halu ja henkilökohtainen mielipide.
► Oikeuskanslerin päätös Diaarinumero OKV 430/10/2020 lastensuojeluilmoitusten tutkimisesta, annettu syyskuussa 2020, on suoranainen kurinpalautus lastensuojeluvirkailijoille.
Päätös tekee tai ainakin pitäisi tehdä lopun lastensuojelun työntekijöiden omalle tulkinnalle hallituksen esityksestä 164/2014 (sivu 46, oikea palsta) ja siihen kirjatuista sosiaalityöntekijän valtaoikeuksista. Lastensuojelun työntekijöiden oman tulkinnan mukaan mikään laki taikka muu lainvoimainen säädös ja ohje ei koske Suomen lastensuojelun työntekijöitä eikä yleensäkään sosiaalityöntekijöitä, kun he laativat ja kirjaavat ”arvioitaan” lapsesta ja perheestä. He itse, heistä kukin yksin itse omalla harkinnallaan vastaa jopa lasten huostaanottojen lainvoimaisten päätösten asettamisesta ilman mitään Suomen lakien ohjausta.
Kuntien lastensuojeluvirkailijat ovat toimineet vain oman tahtonsa mukaan jo runsaat puolenkymmentä vuotta. Arvattavasti lastensuojelun asiakkaiden epäasiallisen kohtelun ongelmia on kasaantunut. Enimmäkseen ne ovat vakavia.
Oikeuskanslerin päätös kumoaa hallituksen esitykseen kirjatun sosiaalihuoltolain (ja lastensuojelulain) soveltamisohjeen! Tällaisena se on myös siirrettävä sosiaalihuoltolakiin ja lastensuojelulakiin.
Päätöksessä OKV 430/10/2020 sosiaalivirkailijoilta vaaditaan päätöksenteossaan yhtä tarkkaa asiaan perehtymistä ja oman alansa lakien soveltamista, kuin kaikilta muiltakin virkamiehiltä omalla sektorillaan.
Laillisen päätöksen muotoseikat on hallintolaissa määritelty. Ne kuuluvat myös lastensuojelun velvoitteisiin. Ikävä kyllä hallintolaki on lastensuojelun virkailijoille lähes tuntematon kautta Suomen. He eivät ole "tarvinneet" tietoa siitä, miten laillinen päätös tehdään!
Niin sanotun oikeudellisen analogiaperiaatteen vuoksi (samankaltaisuusperiaatteen vuoksi) oikeuskanslerin päätös on yleispätevä kaikessa muussakin sosiaalialan työssä kuin lastensuojeluilmoitusten tutkimisessa.
Sosiaalihuoltolaki 36 § (ote): ”Palvelutarpeen arvioinnista vastaa palvelutarpeen arvioimisen kannalta tarkoituksenmukainen […] sosiaalihuollon ammattihenkilö […) lasten ja muiden erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden palvelutarpeen arvioinnin tekemisestä vastaa virkasuhteessa oleva sosiaalityöntekijä.”
Lastensuojelulaki 36 § (ote): Lapsen terveyden tai kehityksen kannalta välttämättömät sosiaalihuollon palvelut ja lasten päivähoito on järjestettävä sen mukaisesti kuin lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä on arvioinut niiden tarpeen lapsen tai vanhemman asiakassuunnitelmassa.
Edellä oleviin säädöksiin on lisättävä selkeä ilmaus siitä, että näiden lakien tarkoittamat ”arviot” ja ”arvioinnit” on tehtävä niin, kuten oikeuskanslerin päätöksessä OKV 430/10/2020 edellytetään. Näin lastensuojelun ”minulla on huoli” -arvailujen mukaan ja ilman mitään selvityksiä laadittujen tekaistujen väitteiden perusteella toimeenpantuihin huostaanottoihin voitaisiin saada aikaan jotain oikeusturvaa lapsille ja heidän läheisilleen.
Nyt lastensuojelun mielivalta ilmenee niin, että etenkin yksinhuoltajien tai varattomien tai muuten puolustuskyvyttömien perheiden lapsia huostaanotetaan ilman mitään todellista syytä. Heille asetetaan myös rankkoja yhteydenpito- ja tapaamisrajoituksia, jotta KIINTYMYSSUHDE lasten biovanhempiin ja lasten omaan kotiin saataisiin poikki ja uusi kiintymyssuhde sijaisperheeseen saataisiin alusta alkaen tukemaan pysyvää huostaanottoa.
Koko kiintymyssuhdeteoria rikkoo lastensuojelulaissa luvattua perheen yhdistämistavoitetta.
Muun muassa Espoossa kiintymyssuhteen rakentaminen sijaisperheeseen ilmoitettiin prioriteetti ykköseksi, vaikka alun perinkään ko. lapsen pysyvän huostaanoton perusteita ei ollut olemassa, ei minkäänlaisia.
Näin tehdään, jotta lastensuojelun nykyinen todellinen tehtävä, lastensuojelun palveluntuottajien asiakashankinta, olisi mahdollisimman tehokasta. Perusteettomilla huostaanotoilla ja pikaisella, aggressiivisella ”kiintymyssuhteen” rakentamisella huostaanottolaitokseen yritetään pitää palveluntuottajien käyttökapasiteetti mahdollisimman lähellä 100 prosenttia. Se on pelkkää bisnestä.
Moitteenvaraisia työkäytäntöjä lastensuojelussa on. Olkoot niitä 20 prosenttia tai 80 prosenttia kaikista päätöksistä tai minkä verran tahansa, nykyisestä laillistetusta lastensuojelun mielivallasta on päästävä eroon. Siksi sosiaalihuoltolain ja lastensuojelulain tarkistukset ovat välttämättömiä.
Jotta voitaisiin puhua ”oikeusvaltio Suomesta”, oikeuskanslerin päätöksen OKV 430/10/2020 periaatteiden sisällyttäminen sosiaalihuoltolakiin ja lastensuojelulakiin on samoin välttämätöntä. Kaksi samanaikaista toisensa poissulkevaa saman lain tulkintaohjetta romuttaa koko lainsäädännön arvostuksen. Samoin käy hallintosektorille, jossa näitä vastakkaisia ohjeita sovelletaan tarkoitushakuisesti valikoiden, kuten nyt.
2021.10.28
Toimittaja
Esko Leipälä
Esko Leipälä Ota yhteyttä adressin tekijään