Voimavararajaus pois uudesta vammaispalvelulaista

Allekirjoitukset, joissa on kommentti mukana

#3646

Myös vammaisella oikeus omannäköiseen elämään, sen voi mahdollistaa henkilökohtainenavustaja.

Tarja Suoninen (Kitee, 09.11.2020)

#3666

Kehittynyt, sivistynyt ja vauraus Suomi 2020-luvulla ei lainsäädännöllä saa rajoittaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevien Ihmisten oikeutta elää ihmisarvoista elämää.

Pauliina Luukkonen (Espoo, 09.11.2020)

#3690

Henkilökohtaisena avustajana näen työssäni, miten tärkeä asia avustaja on vaikeavammaisten ihmisten elämässä. Ei ole ongelma, jos työhön osallistuu kolmaskin osapuoli, kuten avustajafirma työnantajana tai esim. vammaisen lapsen vanhempi. Henkilökohtaista apua ei saa rajata pois miltään sairaus - tai vammaryhmiltä!

Annika Antinjuntti (Nurmijärvi, 10.11.2020)

#3733

Onko mielestänne oikein, että kaikkein heikoimassa asemassa olevia syrjitään ja pyritään vielä huonontamaan heidän sairautensa vaikeuttavaa elämäänsä entisestään? Eikö heikompia tulisi puolustaa ja auttaa heitä parempaan elämään? Nautitteko vallastanne tehdä päätöksiä sellaisten ihmisten elämästä, joista ette tiedä mitään?
Entä jos teille syntyisi vammainen lapsi, tai sellainen olisi lähipiirissänne? Koskisiko häntä samat päätökset? Teidät on valittu virkaanne. Olkaa siis sen arvoisia.

Päivikki Viitala (Helsinki, 10.11.2020)

#3756

Pitää ajatella, jos itse olisi kyseessä ja olisi samassa tilanteessa. Niin voi käydä kelle vaan.

Maigret Peltoniemi (Vantaa, 11.11.2020)

#3780

Kaikista eniten apua tarvitsevat eivät sitä sitä saa voimavararajauksen vuoksi. Kommunikoida voi monella tavalla, ja jos ei mitenkään, niin pitää luottaa lähihenkilöihin, että he tietävät mitä autettava tarvitsee.

Annika Lemola (Vantaa, 12.11.2020)

#3783

Olen pyörätuolissa olevan puhumattoman ja täysin avustettavan 16v pojan äiti. Jotta perheemme toimeentulo olisi turvattu tarvitsemme pojalle työaikanani henkilökohtaisen avustajan, koska pojan isä nostorajoitteinen ja poika ei selviä mistään ilman toisen ihmisen apua. Kunnassamme on ollut linjaus antaa avustajia vain aikuisille ei lapsille ja nuorille, vaikka hekin apua tarvitsisivat.

Kati Peltoniemi (Honkajoki, 12.11.2020)

#3790

Pienluokat ja rauhallinen, tuettu oppimisympäristö ja vertaistuki tukevat erityisten mielenterveyttä. Integrointi isoihin luokkiin taas nimenomaan vaarantaa niin heidän psyykkisen hyvinvointinsa, oppimisensa kuin tunteen hyväksytyksitulemisesta ja kuulumisesta johonkin. Tämä erityisesti neurokirjon oppilaiden kohdalla mutta toki myös monilla muilla erityisryhmillä.
Olen tulevana terapeuttina, sosionomina neuropsykiatrisena valmentajana ja mielenterveyshoitajana todella huolissani vallitsevasta tilanteesta.

Hannele Lehmusketo-Ahola (SOMERO , 13.11.2020)

#3795

Ihan naurettavaa purkaa pienluokat tällaiseen hulluuteen. Ruotsissa paikallaan nyt samaa villitystä sermein ja väliseinin. Onko pakko tehdä sama moka Suomen kuin Ruotsin? T. Kypsähtänyt äiti

Kiiveri Hanne (Helsinki, 13.11.2020)

#3800

Minulla on kolme vuotias keskivaikea kehitysvammainen poika. En jaksa tapella aina kaikesta. Se on niin sääli, ettei ymmärretä vammaisia ja heidän läheisiään. Kunnat saavat päättää liikaa itse mihin on varaa ja kelle hyväksytään mitäkin. Jos on "jo tämä tuki", niin ei hän enempää tarvitse. VÄÄRIN. Eriarvoisuutta esiintyy liikaa. Niin kaupungin sisällä, kaupunkien välillä että eri kehitysvamma asteisilla ihmisen välillä. Se on väärin. Pitäisi olla kaikille yksi ja sama käytäntö. Sekä lapsille määritellä erikseen omat pykälät! Lapset arvioidaan aikuisen kehitysvammaisille tarkoitetulla kaaviolla. Se oli yksi syy miksi omaishoitajuus evättiin kun poikani oli 2- vuotias.

Suvi Lomu (Raahe, 13.11.2020)