vapaan ammattiteatterikentän rahasummat kolminkertaistettava
Arvoisa kulttuuri- ja urheiluministeri Wallin,
Vaadimme, että vapaan ammattiteatterikentän rahasummat ja ruohonjuuritasolta nousevien perusteltujen kulttuurihankkeiden rahasummat kolminkertaistetaan. Vaadimme, että valtion teatterilain piiriin otetaan vuosittain ainakin kaksi uutta ryhmää.
Maamme teatterin selkäranka on 60-luvulla perustetuissa laitosteattereissa. Ne vetävät väkeä, erityisesti perustamisensa aikaan teatterin löytäneitä suuria ikäluokkia.
70-luvun vaihteessa perustettiin maahan kaksi ryhmäteatteria: KOM-teatteri ja Ryhmäteatteri, vaihtoehdoksi laitosteattereille. Niistä on tullut merkittäviä sukupolvensa tulkkeja ja teatterikielen kehittäjiä, kuten sen jälkeen myös Q-teatterista tai Viirus-teatterista. Vuoden 1998 jälkeen ei kuitenkaan yksikään ryhmä tai pienteatteri – joita ovat esim. Takomo (perustettu -96), Circus Maximus (-97), Koko-teatteri (-97), Myllyteatteri (-03), Helsingin taiteellinen teatteri (-05) jne jne. – ole päässyt teatteri- ja orkesterilain piiriin. Suuri osa 60-70 -luvulla syntyneiden teatterin ammattilaisten joukosta ei voi suunnitella toimintaansa pitkäjänteisesti eikä olettaa, että ammattilaiset saavat koulutuksensa ja liittojensa sopimat palkat.
Kuitenkin teatterin vapaa kenttä valmistaa 26% maan ensi-illoista. Niitä käy katsomassa 15% maan teatterissakävijöistä.
Ryhmät pyrkivät lähestymään oman sukupolvensa yleisöä ja luomaan muotoa ja teatterikieltä niille kokemuksille jotka ovat meidän.
Koska osa Suomen kulttuurillista identiteettiä on myös taiteilijoiden käsissä, ja teatteri taidemuotona luo ihmisille paikkoja tulla yhteen, on Suomelle haitaksi sekä vaaraksi olla turvaamatta sukupolvemme teatterintekijöiden ammattimaista toimintaa vapaalla kentällä.
Helsingissä 23.9.2008
Allekirjoitukset
Vaadimme, että vapaan ammattiteatterikentän rahasummat ja ruohonjuuritasolta nousevien perusteltujen kulttuurihankkeiden rahasummat kolminkertaistetaan. Vaadimme, että valtion teatterilain piiriin otetaan vuosittain ainakin kaksi uutta ryhmää.
Maamme teatterin selkäranka on 60-luvulla perustetuissa laitosteattereissa. Ne vetävät väkeä, erityisesti perustamisensa aikaan teatterin löytäneitä suuria ikäluokkia.
70-luvun vaihteessa perustettiin maahan kaksi ryhmäteatteria: KOM-teatteri ja Ryhmäteatteri, vaihtoehdoksi laitosteattereille. Niistä on tullut merkittäviä sukupolvensa tulkkeja ja teatterikielen kehittäjiä, kuten sen jälkeen myös Q-teatterista tai Viirus-teatterista. Vuoden 1998 jälkeen ei kuitenkaan yksikään ryhmä tai pienteatteri – joita ovat esim. Takomo (perustettu -96), Circus Maximus (-97), Koko-teatteri (-97), Myllyteatteri (-03), Helsingin taiteellinen teatteri (-05) jne jne. – ole päässyt teatteri- ja orkesterilain piiriin. Suuri osa 60-70 -luvulla syntyneiden teatterin ammattilaisten joukosta ei voi suunnitella toimintaansa pitkäjänteisesti eikä olettaa, että ammattilaiset saavat koulutuksensa ja liittojensa sopimat palkat.
Kuitenkin teatterin vapaa kenttä valmistaa 26% maan ensi-illoista. Niitä käy katsomassa 15% maan teatterissakävijöistä.
Ryhmät pyrkivät lähestymään oman sukupolvensa yleisöä ja luomaan muotoa ja teatterikieltä niille kokemuksille jotka ovat meidän.
Koska osa Suomen kulttuurillista identiteettiä on myös taiteilijoiden käsissä, ja teatteri taidemuotona luo ihmisille paikkoja tulla yhteen, on Suomelle haitaksi sekä vaaraksi olla turvaamatta sukupolvemme teatterintekijöiden ammattimaista toimintaa vapaalla kentällä.
Helsingissä 23.9.2008
Allekirjoitukset
Miira Sippola Ota yhteyttä adressin tekijään