Vetoomus Suomen kansalle ja erityisesti sen päättäjille

Historian tapahtumat todistavat, että Jumalan siunaus ja Hänen ohjauksensa ja huolenpitonsa on tullut niiden kansojen ja ihmisten osaksi, jotka kokosydämisesti haluavat elämänsä ylimpänä ohjeena pitää Raamatussa ilmoitettua Jumalan pyhää tahtoa. Ikuinen Jumalan Sana on ollut Suomen kansan tuki ja turva sen koettelemuksissa vuosisatojen ajan. Onko meillä nyt varaa menettää tätä elämämme lujinta ja parasta perustusta, johon kansamme ja sen johtajat ovat turvautuneet myös viime sotien ahdingoissa?

Vaikeiden olojen jo mentyä ihmisten turvaksi ja tavoitteeksi on muodostunut taloudellinen hyvinvointi ja sen mahdollistama elämysten ja nautintojen tavoittelu. Tälle epäjumalalle on uhrattu mm. sellaiset Raamatun Sanasta nousevat, kansallemme tärkeät ja pyhät arvot kuin lepopäivän pyhittäminen, raittius, rehellisyys, sukupuolinen siveellisyys ja uhrautuminen toisten hyväksi. Niitä eivät korvaa juhlapäivien ja - tilaisuuksien laulut ja puheet. Raamatussa ovat Jumalan sanat: "Tämä kansa lähestyy Minua suullansa ja kunnioittaa Minua huulillaan, mutta sen sydän on kaukana Minusta."

Elämämme todellisin sisältö on sydämen asenne, ei suinkaan hurskaat muotomenot, varallisuusasemamme taikka tietomme ja taitomme.

Syntiin langennutta ihmisluontoa ohjaavan paholaisen on onnistunut antaa uusi, maallinen ja juhlan alkuperäiselle sanomalle vieras sisältö Jeesuksen syntymän sekä Hänen kärsimisensä, kuolemansa ja ylösnousemuksensa muistoksi vietetyille juhla-ajoille. Niiden viettoa ja lisääntyneen vapaa-ajan käyttöä ohjaa yhä enemmän itsekäs lihallisten nautintojen ja elämysten tavoittelu. Kuitenkin ainoa viisas tapa käyttää meille annettua armonaikaa on oppia tuntemaan Jumala ja Hänen tahtonsa. Jumalan ja Jeesuksen nimen lausuminen koetaan häpeälliseksi ja kartettavaksi muutoin kuin kiroiltaessa. Kaiken tämän takana on harhaluulo, että syntiin langennut ihminen tietää, osaa ja rohkenee tehdä asiat paremmin kuin kaikkivaltias ja kaikkitietävä Jumala.

Kirkon virsikirjan virsi 590 ohjaa meitä takaisin ainoalle kestävälle elämän perustalle sanoessaan: "Rauha ei saavu, jos emme me taivu Luojamme tahtoa noudattamaan. Orvoiksi jäämme, jos hylkäämme itse ainoan turvamme melskeissä maan."

Tämä on vetoomus jokaiselle maamme asukkaalle ja erityisesti niille, jotka käyttävät täällä päätösvaltaa, että Jumalan Sana saisi tulevaisuudessakin säilyä tämän kansan todellisena turvana ja jokapäiväisen elämän ohjeena niin hyvin rauhan kuin koettelemustenkin aikana.