Aikoinaan joku oli vienyt pukkilalaisen koiran Salosen tarhalla Ruotsinkylään. Hänellä ei ollut sopimusta Pukkilan löytöeläimistä. - Koiralla ei ollut enää kovin paljon "aikaa" mutta kun satuin käymään siellä ja kuulin mistä koira on, silloisena pukkilalaisena lunastin sen ja vein mukanani. Salonen ei antanut maksuaikaa! - Koiran omistaja oli selvillä siihen mennessä kun päästiin Pukkilaan, muistaakseni sain nimen Mäntsälästä löytöeläintalolta mihin silloin Pukkilan eläimet vietiinkin.

Otin yhteyttä kaikkiin kuntiin joiden kanssa Salosella oli löytöeläinsopimus. Pukkilassa ihmeteltiin kovasti, muista kunnista ei tullut vastausta. Paitsi Porvoosta, josta sanottiin että ei ole laitonta ottaa hoitoon löytöeläimiä toisistakaan kunnista kuin mitä sopimuksessa on.

En saanut vastausta siihen, kuka maksoi koiran pidosta Saloselle. Pukkila ei niin ainakaan tehnyt. Salonen ei käsittääkseni ollut ilmoitellut koirasta missään.

Jos tuo Porvoon vastaus (tuli muistaakseni kaupungineläinlääkäriltä) on totta, silloinhan kuka tahansa voisi ottaa huostaansa löytöeläimen ilmoittamatta siitä minnekään!

#56: Elisa -  

Huomasin pari kirjoitusvirhettä, joten tässä poistamani kommentti nro 57 korjattuna:

Jos talteenottaja on kertonut, mistä koira löytyi, olisi kyseisen Salosen kuulunut ilmoittaa asia Mäntsälän löytöeläintarhalle, joka silloin hoiti myös Pukkilan löytökoirat.  Jos Porvoon eläinlääkäri on päinvastaista väittänyt, on hän väärässä.  Kaikki eivät ole perillä löytöeläimiin liittyvistä asioista.

Muistan vuosien takaa Varsinais-Suomesta tapauksen, kun lk collieuros karkasi hoitopaikasta.  Kun omistajat palasivat ulkomailta, he soittelivat läpi lähes kaikki Suomen löytöeläintarhat, mutta jättivät soittamatta Loimaan silloiseen tarhaan, jossa lankanumero oli muuttunut kännykkänumeroksi. Tieto numeromuutosesta sanottiin vanhassa numerossa, mutta he eivät ottanee uutta numeroa selville.  Sen olisi voinut kysyä Loimaan kunnan vaihteesta.

Ko. koira oli ollut jo 13 päivää kateissa, kun muuan Vahtolainen huomasi sen katoamisilmoituksen  paikallislehdessä ja otti yhteyttä.  Ilmoituksen huomanneen henkilön tuttu oli käynyt Vahdossa  ja löytänyt lk collien 75 km päässä ollessaan kotimatkalla.  Löytäjä oli kuskannut koiran Loimaan talteenottopaikkaan, koska asui itse Loimaalla.   Jos oikein muistan, matkaa tuli kaikkiaan 150 km sieltä, missä koira karkasi. 

Kaiken lisäksi talteenottaja tykästyi koiraan ja varasi sen itselleen, ellei omistaja hakisi sitä kotiin.  Viime tingassa oikeat omistajat saivat tiedon koiransa olipaikasta ja saivat sen kotiin.  

Jokaisen kannattaisi siruttaa koiransa ja kissansa.  Huono puoli on se, ettei löytöeläintarhoilla ole pakko olla sirunlukijaa.  Toivottavasti sirunlukija tulee pakolliseksi, kun eläinsuojelulakia parhaillaan uusitaan. Ja pitäisi olla myös sanktio sille, joka menee luovuttamaan sirutetun eläimen muulle kuin sille, jonka nimiin eläin on sirutettu!!!