#276: Manselainen - Re:

hyvä ihminen. Kuka haluaa olla uhri ja valehdella että on hyväksikäytetty. Asiaa on hirmuharvoin ollut todistamassa muut kuin tekijä ja uhri.

Kuka lapsi valehtelisi moista? Lapsi on vilpitön toisin kuin monet aikuiset.

Ja vielä: on typerää verrata itseä muihin. Ja sillä oikeuttaa jotain suojaikärajaa etc. Menee sarjaan: Jukka otti Pekan omenan. Jukka voi tehdä niin. Niin Minäkin voin ottaa Laurilta omenan.Suojaikäräjan tarkoitus on suojella ihmistä. Ja se miten muut tekee; ei välttämättä ole sen oikeammin. Kun se vertauskohta ei ole muut, vaan ihmisen henkinen kasvu. Miten vaurioittaa ihmisen minäkuvaa ja suhdetta muihin etc.

#289: Sydän Kuolio - Re: Re: Ihmisen kipua ei pidä vähätellä. Sinäkin olet ihminen.

"Kuka haluaa olla uhri ja valehdella että on hyväksikäytetty"

Oletko lukenut tätä ketjua läpi? Jo täälläkin on esitetty tapauksia, joissa "uhri" on valehdellut. Näitä on vähän väliä lehdissä, ja poliisikin uutisoi tuon tuosta kuinka erilaiset seksuaalirikosväitteet kaatuvat jo tutkinnassa ennen kuin edes oikeuteen päästään.

Itse olen ollut järjestyksenvalvojana festareilla, jossa poliisin ja JV:en voimin tutkittiin epäiltyä raiskausta. Tarina osoittautui lopulta olevan se tyypillinen. Nainen oli festarilemmenyön jälkeen morkkiksessa ja poikaystävänsä pelossa sepittänyt tarinan. Onneksi sillä kertaa asia selvisi jo paikanpäällä eikä kukaan joutunut edes pakkokeinojen kohteeksi. Päinvastaisia esimerkkejäkin on kuten tälläkin lainattu suuseksitapaus, jossa nainen oli itse vielä tekstaillut aiheesta täysin normaaleja miehen kanssa ennen kuin sitten keksi rahastuskeinon alimman oikeusasteen kautta. Onneksi hovissa asia lopulta muuttui.

On täysin naiivia sinisilmäisyyttä elää siinä uskossa, että seksuaalirikoksissa ei valehdella siinä missä missä tahansa muussa rikoksessa. Erityisen helppoa siitä tekee se, että, kuten mainitsit, "asiaa on hirmuharvoin ollut kukaan todistamassa". Siitä huolimatta meillä on lukuisia seksuaalirikostuomioita, joissa vain uhrin sanaa on pidetty uskottavana, vaikka länsimaisessa oikeudenkäytössä siinä tilanteessa pitäisi tuomita (mikä onkin ainoa looginen ja oikea ratkaisu oikeusvaltiossa) syytetyn eduksi.

Lapsetkaan eivät tässä ole mikään automaattinen totuuden torvi. Ensiksikin pienten lasten mieltä on aikuisen helppo manipuloida. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun eroisää on syytetty lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä oikein lapsen tarinan tukemana. Kun asiaa sitten on pöyhäisty esimerkiksi tarkastelemalla lasta ja tarinaa lastenpsykiatrian keinoin, onkin paljastunut, että tarina on pikkuhiljaa ujutettu lapsen mieleen, joka herkkänä on alkanut taipua aikuisen antamaan tarinaan. Tästä muuten ihan mielenkiintoinen blogi:

http://niinaberg.com/kirjasto/suomela-lapsen-seksuaalisen-hyvaksikayton-epailyt-tutkittava-kriittisesti/

Mitä taas tulee vanhempiin "lapsiin" eli murrosikäisiin, niin on vallan hyvin tiedossa kuinka manipulatiivisia he voivat olla. Kyllä se lapsen viattomuus on karissut jo aikaa sitten. Ainoa asia mikä vielä on pielessä (aiemmin mainitun käänteisen todistustaakan lisäksi) on se, että tekaistessaan tai liioitellessaan juttua ensimmäisen kerran, teini ei  välttämättä edes tajua minkälaisen prosessin hän tulee käynnistäneeksi, ja mitä seurauksia on kun valheessa onkin vaikea pysyä.

"Ja vielä: on typerää verrata itseä muihin" jne.

Öh, miksi? Siksikö, että me suomalaiset olemme tässä asiassa "oikeassa"? Meilläkö on absoluuttisesti oikea niin seksuaalinen suojaikäraja kuin rikosoikeudellisen vastuun ikärajakin? Mihinköhän tällainen ylimielisyys perustuu?

Se, että jossain muussa maassa ikäraja on toinen ei ole sama asia kuin rikoksen oikeuttaminen toisella rikoksella. Se on viite siitä, että asiaa olisi mahdollisesti tässäkin maassa syytä tarkastella aika ajoin uudestaan tutkitun tiedon valossa, hakien tietoa esimerkiksi näistä muista maista. Joku tällä palstalla kertoi näiden ikärajojen olevan "hyvän tutkimuksen" tulosta. Ehkä joku vihdoin täälläkin onnistuu viittaamaan johonkin tutkimukseen. Itse kun en sellaisia ole löytänyt.

Itse mainitset ihmisen henkisen kasvun mittariksi tässä asiassa. Kysyn sinultakin siis sen saman kysymyksen kuin yleisesti aiemmin. Kasvavatko siis pohjoismaisen hyvinvointivaltion lapset rikosvastuun osalta hitaammin Suomessa kuin esimerkiksi Iso-Britanniassa (ikäraja 10) tai Saksassa (14) tai seksuaaliasioissa hitaammin kuin Tanskassa tai Ranskassa (15 molemmissa)?

Vai oletko sitä mieltä, että noita henkisen kasvun asioita ei näissä maissa ole tutkittu niin hyvin kuin Suomessa, ja että näissä maissa asia on huonommin kuin Suomessa? Siinä tapauksessa ehkä viittaat johonkin tutkittuun tietoon mutun sijaan.

Mitä tuohon vaurioitumiseen tulee niin siitäkin antaa ihan mielenkiintoista näkemystä edellä mainittu blogi. Ja valveutunut kansalainen tietysti löytää lisääkin tietoa tunteen sijaan kun viitsii etsiä.