#292: v ronski - sannavain, biologinen peruste on todellinen,

”On evättävä, koska muuten lakia ei saada läpi.”

Kyllä. Viittaan aiempaan kommenttiisi, jonka mukaan hyväksyt oikeustilan muutokset vain silloin, jos muutokset ulotetaan yhtäaikaisesti koskemaan mahdollisimman suurta joukkoa; vaihtoehtoina ovat siten status quon pysyttäminen tai kokonaisvaltaisen reformin läpiajaminen. Ajatteluasi seuraten lapsilisiä ei olisi nyt toteutuneella tavalla sidottu elinkustannusindeksiin, koska opintotuen osalta liitosta ei toteutettu. Itse kannatin lapsilisien, kotihoidon ja tiettyjen päivärahojen hintatasoa seuraavia automaattisia korotuksia, vaikka muutosten jälkeen opintotuki jäi ainoaksi ei-indeksisidonnaiseksi vähimmäisetuudeksi.

”On evättävä, koska veljesavioliitot antaisivat virallisen hyväksynnän insestille, vaikka rikoslaki kieltää veljesten keskisen sukupuoliyhdynnän.”

”Ensinnäkin se viittaa insestiin ja siis sukupuoliyhdyntään, vaikka veljesten parisuhteella/avioliitolla ei oikeasti tarvitse olla mitään tekemistä sukupuoliyhdynnän tai seksuaalisuuden kanssa; tämä antaa ymmärtää, että avioliitolla muka pitäisi olla tekemistä seksuaalisuuden toteuttamisen kanssa, mille ei ole esitetty mitään perustetta.”

Alkuun toteaisin, että samalla logiikalla tuloverotuksen alaisiksi voitaisiin säätää uhkapelivelkojen perimisestä saadut korkotulot tai tulot, jotka syntyvät verovelvollisen parittaman, ihmiskaupalla maahan tulleen prostituoidun tilityksistä, vaikka muualla lainsäädännössä tällaiset tulonhankkimiskeinot on kriminalisoitu ja säädetty näihin liittyvät saatavat kannekelvottomiksi. Järjestelmän mielekkyys voidaan kyseenalaistaa.

Ymmärtääkseni käsittelimme jo aiemmin loppuun tämän kieltämättä omaperäisen rakennelmasi aiheesta ”avioliiton tai parisuhteen käsite ei sisällä oletusta näissä liitoissa harjoitettavasta seksuaalisesta kanssakäymisestä”? Luennoitpa itsekin, millä perusteilla seksi ja avioliitto käyvät yhteen myös nykysääntelyn valossa.

Kertauksen vuoksi: nykymuotoinen avioliittolaki ei edellytä lisääntymistä tai edes minkäänlaista puolisoiden välistä seksielämää. Jollain tavalla implikoitu etukäteislupaus seksuaalisuuden toteuttamisesta avioliitossa ei siten ole avioliiton solmimisen edellytys. Esimerkiksi vanhan rikoslain seksuaalirikossäännökset perustuivat absoluuttiseen seksuaalimoraaliin, so. ajatukseen, jonka mukaan avioliiton ulkopuolella tapahtuvat seksuaaliset teot ovat kiellettyjä. Tältä osin sääntely on siis mennyt eteenpäin.

Avioliittoinstituutio liitetään vakiintuneesti jonkinlaiseen puolisoiden väliseen seksuaalisluonteiseen toimintaan. Yleinen elämänkokemus osoittaa, että parisuhde ja avioliitto tuovat mukanaan paitsi turvaa, hellyyttä ja emotionaalista tyydytystä myös seksuaalisen ulottuvuuden. Sama oletus ihmisten välisistä seksuaalisista kiintymyssuhteista näkyy arkielämän lisäksi voimakkaasti myös lainsäädännössä. Esimerkiksi isyysolettama – joka on kantava perusteesi – perustuu siihen, että lainsäätäjä otaksuu yleiseen elämänkokemukseen tukeutuen, että avioliitossa harjoitetaan seksuaalista kanssakäymistä. On huomattava, että laissa omaksuttu presumptio ei tarkoita sitä, että avioliiton pätevyys olisi kiinni puolisoiden yhdyntätiheydestä: se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että yhteiskunnassamme parisuhteen ja avioliiton käsitteisiin liitetään myös oletus seksuaalisuuden toteuttamisesta.

Isyysolettaman lisäksi näkemys avioliittokäsitteen sisällöstä näkyy muun muassa avioliittosääntelyä koskevasta historiasta. Vielä 1990-luvulla katsottiin, että aviovaimon väkisinmakaaminen ei ollut rangaistavaa raiskauksena. Avioliiton solmiminen merkitsi siten naisen rikosoikeudellisen suojan heikentymistä, mutta asiaan suhtauduttiin myötämielisesti, koska seksin katsottiin paitsi kuuluvan avioliittoon myös suorastaan muodostavan yhden aviollisista velvollisuuksista. Nykyään avioliittolaki olettaa ja huomioi puolisoiden välisen oletetun seksin säätämällä avioesteistä. Kun yhteiskunnallinen käsitys avioliiton luonteesta käsittää myös seksuaalisen ulottuvuuden, olisi epätarkoituksenmukaista ja säädäntöteknisesti epätyydyttävää sallia avioliiton solmiminen sellaisille ryhmille, joiden välinen seksi on lähtökohtaisesti kielletty. Tältä osin puolisoiden välisen seksuaalisen kanssakäymisen olettava nykysääntely vastaa ympäröivää yhteiskunnallista todellisuutta.

Yksi mahdollisuus vahvistaa ns. seksittömien parien oikeudellista asemaa olisi kehittää erityinen ystävyys- tai kumppanuusliitto. Tällaisia yhteiskunnan hyväksymiä mallisopimuksia on pyritty kehittämään joissakin eurooppalaisissa valtioissa. Liittojen kohderyhmäksi on ajateltu esimerkiksi naimattomina pysyneet, yhdessä asuvat veli ja sisar, joiden keskinäiseen huolenpitoon ei liitetä seksuaalista ulottuvuutta. Ystävyysliitolla kaavaillaan sovittavan menettelystä erilaisten sosiaalisten riskien realisoitumisen varalta (esimerkiksi sisaruksen kuolema).

”Toiseksi, ei ole mitenkään selvää, että aikuisten veljesten solmia avioliitto vähentäisi suojaa siltä (miltä?) perheeltä, johon veljekset kuuluvat - itseasiassa tämä suojeluperuste vaikuttaa kovin absurdilta, avioliittohan nimenomaan lisää suojelua eikä päinvastoin!”

Suojelun kohteena on vanhempien, isovanhempien, lasten ja/tai lastenlasten muodostama perhe kokonaisuudessaan, eikä tähän perheeseen kuuluvien yksiköiden välinen parisuhde. Tämä on tietenkin selvää kaikille paitsi sinulle. Olisinkin varsin kiinnostunut kuulemaan, minkä spesifin oikeushyvän suojelun sinä näet insestikriminalisointien ja insestin estämiseksi säädettyjen avioesteiden taustalla.

”Tässä valossa pääargumenttisi on tyhjä; se tosiasiassa typistyy epämääräisiin, jopa uskonnollisperäisiin, syrjiviin moraalikantoihin.”

”esim. avioitumisoikeuden antaminen etäistä sukua oleville miespareille mutta ei veljespareille olisi käydyn keskustelun valossa yksiselitteisesti epäjohdonmukaista.”

Lainaatko minulle tähän ne aikaisemmassa viestissäni esittämät perusteet, jotka typistyvät uskonnollisperäisiin ja syrjiviin moraalikantoihin. Lukaisin tekstini uudestaan läpi, mutten hahmota, mihin viittaat lausumallasi. Sen sijaan referoin muun muassa insestikriminalisointeihin liittyviä lainvalmisteluasiakirjoja, mutten saanut vastinettasi lainsäätäjän tarkoituksesta koskien lähisukulaisten välisiä parisuhteita.

Kerratkaamme siten niitä perusteita, joiden nojalla lähisukulaisten välisiä parisuhteita ja sitä kautta avioliittoa on haluttu rajoittaa. Seksuaalisen ulottuvuuden vakiintuneesti sisältävän avioliiton solmiminen esimerkiksi veljen ja sisaren kesken on haluttu torjua insestin perhettä vaarantavan luonteen vuoksi. Lähisukulaisten väliset seurustelusuhteet nähdään rikoksena yleistä järjestystä vastaan. Mikrotasolla lähisukulaisten välisen sukupuoliyhteyden vaikutukset nähdään vahingollisina perheen ihmissuhteisiin. Perusteena on perheen sisäisten suhteiden ja sen sisäisen dynamiikan ja kiinteyden suojaaminen. Suomen oikeudessa täysi-ikäistenkin sukulaisten välisten sukupuolisuhteiden voidaan katsoa loukkaavan ja vaarantavan paitsi perheen kiinteyttä myös perhesuhteita laajemmin. Tällaisesta toiminnasta johtuvia vahingollisia vaikutuksia perheen ihmissuhteisiin ei nähdä olevan sidoksissa esimerkiksi lähisukulaisten sukupuoleen, vaan kysymykseen tulevat sekä samaa että eri sukupuolta olevien lähisukulaisten keskinäiset sukupuolisuhteet.

Kuten edellisessä viestissäni kirjoitin, on niin, että esimerkiksi eri perheissä kasvaneiden, toisilleen sukua olevien ja samaa sukupuolta edustavien sisarusten välisen parisuhteen virallistamista on mielestäni vaikea vastustaa ainakaan järkiperustein. Esimerkiksi rikoslaki tunnistaa tämänkaltaisen asetelman, sillä pykälässä luetellut insestiset teot ovat syyksiluettavia vain tahallisina. Tietämättömyyttä koskeva tilanne oli käsillä muun muassa niissä tosielämän tapauksissa, joihin viittasin aiemmassa viestissäni. Kirjoitin seuraavasti: ”Keskustelumme lähti alunperin siskoparia koskevasta kysymyksestäsi. Mielessäni oli tuolloin joltiseenkin tuore uutisointi ruotsalaisesta sisarusparista, jolle oikeus oli langettanut tuomion sukupuoliyhteydestä lähisukulaisen kanssa. Muistelen myös lukeneeni vastikään useammastakin heteroparista, joiden osapuolet olivat toisistaan tietämättä biologisesti lähisukulaisia. Suhteen osapuolet olivat kaikissa tapauksissa kasvaneet eri perheissä, eivätkä olleet tienneet toistensa perhetaustoista.” Tahallisuusvaatimus ei siten täyty, jos tekijällä ei ole tietoa hänen ja toisen osapuolen välillä vallitsevasta sukulaisuussuhteesta.

Tähän perustuen kirjoitin – ja on valitettavaa, että joudun tässä määrin toistamaan itseäni – etten näe perusteita suoda samassa perheyhteisössä kasvaneiden sisarusten insestisuhteelle hyväksymistä yhteiskunnalliselta tasolta. Huomautin kuitenkin, että tasa-arvoisen avioliittolain suhteen minun on hankala muotoilla luontevaa henkilöpiirin rajausta, joka sallisi parisuhteen virallistamisen edellisessä kappaleessa kuvailemilleni henkilöille, mutta sulkisi sen pois tämän kappaleen alussa mainitsemiltani henkilöiltä. Avioliiton ulottaminen näille pareille vaatisi avioestepoikkeuksen säätämisen lisäksi muutoksia logiikkaan, jolla yleistä järjestystä vastaan tehtyjä rikoksia jäsennetään. Voidaan kysyä, kuinka mielekästä on tasa-arvoisen avioliiton säätämisen yhteydessä lähteä varsin syvällekäyvään uudistushankkeeseen sen suhteellisen pienen mahdollisuuden vuoksi, että eri perheissä kasvaneet, samaa sukupuolta olevat henkilöt tapaavat aikuistuttuaan ja taustastaan tietämättä solmivat parisuhteen, jolle hakevat yhteiskunnan virallista hyväksyntää avioliiton/parisuhteen rekisteröimisen kautta.

”Moni ei kannata oikeutta sisarusavioliittoihin. Miksi? Koska he haluavat kohdentaa avioliiton niin, että sana avioliitto nimeää hyvän=käyttökelpoisen/hyödyllisen käsitteen; ei niinkään siksi, että monista avioliiton parille antamista oikeuksista koituisi muille suoranaista haittaa.”

Sisarusavioliittojen vastustus johtuu pitkälti Westermarck-efektistä ja sen taustalla toimivasta universaalista insestitabusta.

Oma kantava perusteesi heteroille rajattavasta avioliitosta nojaa avioliiton naisosapuolelle isyysolettaman kautta tulevaan oikeuteen aiheuttaa aviomiehelleen suoranaista haittaa (hyväksikäyttämällä resursseja, jotka mies on tarkoittanut biologisille jälkeläisilleen).

Käsitteet muuttuvat yhteiskunnallisten muutosten mukana. Lisäksi epäilen, että rahvaan mieli taipuu esittämäsi kaltaiseen syvälliseen terminologiseen analyysiin. Useimmissa länsimaissa avioliitto ymmärretään kahden aikuisen välisenä liittona. Erilaisissa yhteiskunnissa on eri aikoina hyväksytty toisistaan poikkeavia kombinaatioita. Suomessa on mahdollista, että serkukset solmivat keskenään avioliiton. Eivätkö ei-insestiset kahden naisen tai kahden miehen muodostavat virallistetut parisuhteet ansaitse samalla tavoin tulla luetuksi hyvän eli käyttökelpoisen ja hyödyllisen käsitteen piiriin? Jos vastaus on kielteinen, onko se tulkittavissa siten, että tällaiset suhteet nähdään lainsäädännönkin valossa pahoina eli käyttökelvottomina ja hyödyttöminä?

Kommentoin vakiintuneisiin käsitteisiin nojautuvia perusteita jo aiemmin huomauttamalla, että tämänkaltainen argumentaatio johtaa yleensä kehäpäättelymäiseen väitteeseen, jonka mukaan avioliitto pitää rajata miehen ja naisen väliseksi, koska avioliitto on miehen ja naisen välinen. Torjuit tämän väitteen katsomalla, että ”[argumentaationi] ontuu kuitenkin pahasti, koska meidän tapauksessamme käsillä ei ole mitään kehäpäätelmää, joten turhaan kehittelet olemattomia”. Käsillä olevassa tekstissäsi päättelysi kulkee kuitenkin samoja latuja: avioliittokäsite viittaa miehen ja naisen liittoon, minkä vuoksi kaksi naista tai kaksi miestä eivät voi olla aviossa, joten avioliitto on rajattava miehen ja naisen väliseksi.

”Liian laaja tai mielivaltaisesti tai satunnaisesti muodostettu käsite ei yleensä ole hyvä. Sopivan suppea, perusteisiin tukeutuva käsite on usein hyvä.”

Tasa-arvoinen avioliittolaki ei laajenna avioliiton käsitettä mielivaltaisesti tai satunnaisesti: sen sijaan se laajentaa puolisoa ja perhettä koskevia käsitteitä samansisältöisiksi kuin millaisina ne on jo nykyisellään omaksuttu muualla lainsäädännössä ja lisää osaltaan oikeudenmukaisuuden toteutumista yhteiskunnassa. Uudistuksessa on kyse yhdenvertaisuuden esteiden poistamisesta. Perustuslain 6 §:n 1 momentin nojalla ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Toiseen momenttiin sisältyvän syrjintäkiellon mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan muun muassa tiettyjen henkilöön liittyvien seikkojen myötä. Lain esitöissä mainitaan erikseen, että yleislauseke kattaa muun muassa sukupuolisen suuntautumisen. Kun sukupuolierityiselle kohtelulle ei ole esitetty kunnollisia perusteluja (kts. parisuhdelain lähetekeskustelu), kahden rinnakkaisen parisuhdeinstituution olemassaolo näyttäytyy eriskummallisena ja tarpeettomana. Seksuaalivähemmistöihin lukeutuvien henkilöiden lisäksi tilanne syrjii myös sateenkaariperheiden lapsia, jotka laki asettaa eriarvoiseen asemaan heidän vanhempiensa sukupuolen perusteella, sekä transihmisiä, jotka eivät koe olevansa yksiselitteisesti naisia tai miehiä.

Käsittelen myöhempänä perusteita, jotka olet esittänyt avioliiton rajaamiseksi ainoastaan heteropareille.

”Nykymuotoon rajattu avioliiton käsite mahdollistaa hienomman keskustelun mm. lisääntymisyksiköiden erityisestä tukemisesta lainsäädännöllisesti.”

Mitä tarkoittaa hienompi keskustelu lisääntymisyksiköiden erityisestä tukemisesta lainsäädännöllisesti? Tarkoitetaanko sillä esimerkiksi avoparien oikeuksien heikennyksiä? Vai tarkoitetaanko sillä lakiin kirjattavia rajoituksia koskien vanhusten, hedelmättömien ja steriilien avioliittoja?

”Kantasi mahdollisimman laajan avioitumisoikeuden puolesta on validi”

Olkia? Olen tämän adressin puitteissa argumentoinut lähinnä nais- ja miesparien lainsäädännöllisen aseman selventämisen enkä niinkään ”mahdollisimman laajan avioitumisoikeuden” puolesta.

”Kuten sanottu, nykymuoto generoituu biologisesta perusteesta, mikä näkyy soveltuvien parien rajauksessa”

Tässä vaiheessa voinee todeta, että keskustelu vaikuttaa varsin turhalta: mitään keskustelua ei ylipäänsä tunnu syntyvän. Olen lukuisissa teksteissäni kommentoinut useamman kappaleen verran edellä esittämiäsi väitteitä. Sen sijaan, että pyrkisit kumoamaan eritellysti esittämäni kommentit, tyydyt ainoastaan toistamaan aiemmin lausumaasi. Erityisen surkuhupaisaksi tilanteen tekee se, että et pyri esittämään uusia perusteita, jotka oikeuttaisivat vanhojen – jo monasti kommentoimieni – väitteiden toistamisen. Nykymuoto generoituu biologisesta perusteesta, mikä näkyy soveltuvien parien rajauksessa, ja muuten olen sitä mieltä, että Karthago on tuhottava.

Nykymuotoinen avioliittolaki ei edelleenkään generoidu tai hae perustaansa biologiasta. Perustelut ovat luettavissa esimerkiksi edellisestä viestistäni, jonka kohtia voit sitaattitoiminnon avulla erikseen kommentoida ja viedä keskustelua siten eteenpäin. Avioliittolain biologinen perusta ei myöskään näy soveltuvien parien rajauksesta: sen sijaan parirajauksesta käy ilmi, minkälaiset ihmiset voidaan avioliittolain mukaan nähdä puolisoina. Rajaus yhteen mieheen ja yhteen naiseen tekee näkyväksi lain taustalla vaikuttavan vanhentuneen perhekäsityksen, jonka mukaan perhe käsittää kaksi vastakkaista sukupuolta olevaa puolisoa ja näiden (biologiset) lapset. Omaa argumentointimalliasi käyttäen voidaan sanoa, että traditionaalinen perhekäsitys generoi avioliittolain nykyisen parirajauksen. Nämä perusteet ja näitä koskevat lisäykset ovat luettavissa esimerkiksi edellisestä viestistäni, jonka kohtia voit sitaattitoiminnon avulla erikseen kommentoida ja viedä keskustelua siten eteenpäin.

”moniavioisuuskiellonkin generoimiseksi riittää täydentää biologista perustetta sopivasti. Totta on, että teoriassa rajausten tulisi olla vieläkin voimakkaampia (hedelmällisyystarkistus), mutta käytännössä kokonaisuus on siksi sulava ja linjakas, että sitä voidaan pitää eettisesti ja älyllisesti kestävänä; kieltämättä tilkittävää kuitenkin jää, kuten esim. kysymys vanhusavioparin adoptio-oikeudesta.”

En pidä eettisesti ja älyllisesti kestävänä sääntelyä, jota on pakko ”tilkitä” ja ”täydentää sopivasti”, ja johon tulee sisällyttää nykyistä huomattavasti voimakkaampia rajausperusteita, jotta se näiden radikaalien muutosten myötä saataisiin näyttämään siltä, miltä se jonkin satunnaisesti omaksutun perusteen mukaan tulisi näyttää. Vaikka monensorttiset merenelävät generoivat frutti di mare -pitsan, niin silti pelkkää tonnikalaa ja herkkusieniä sisältävä pitsa on käytännössä kokonaisuutena siksi sulava ja linjakas, että sen myymistä frutti di marena voidaan pitää eettisesti ja älyllisesti kestävänä, vaikka totta on, että teoriassa rajausten tulisi olla voimakkaampia (herkusienet) ja kieltämättä tilkittävääkin jää, kuten esim. katkaravut ja simpukat.

Oletan, että loogisuutta, faktuaalisuutta ja johdonmukaisuutta läpi keskustelun korostaneena näet tässä kohtaa varsin suuria lainsäädäntöön kohdistuvia muutospaineita. Minkälaisia radikaalejakin uudistuksia lakiin tulisi tehdä, jotta avioliittosääntely vastaisi mahdollisimman ortodoksisesti sitä perustetta, jonka varaan perustat koko argumentaatiosi? Mitä tarkoittaa, jos vaihtoehto on äänestykseen kelpoinen? Onko sillä esimerkiksi jotain käytännön merkitystä? Pidätkö esimerkiksi moniavioisuuden kieltävää avioliittosääntelyä eettisesti ja älyllisesti kestävänä, vaikka se täyttääkin kaikki sinun avioliitolle asettamasi ehdot? Onko biologista perustaa epäjohdonmukaisesti ja syrjivästi soveltava avioliittolaki kumottava ja annettava uutena johtologiikkansa loppuun saakka vievänä, yhden tai useamman miehen ja yhden tai useamman naisen välistä avioitumista koskevana säädöksenä? Entä mitä käytännössä tarkoittaa näkemyksesi siitä, että avioliittolakia on tilkittävä ja että sen soveltamisalaa on rajattava voimakkaasti nykyisestä?

Aiheeseen liittyen kommentoin myös vastineesi alussa esittämääsi toteamusta, että minä ”[näen] nykyisen avioliittolain epäjohdonmukaisena, koska myöhemmin laaditut lait (rek. parisuhteet, hedelmöityshoidot, adoptiot, avoerot, sukupuolen vaihtaminen, ...) eivät sovi sen kanssa hyvin yhteen.”

On merkillepantavaa, miten itse selität avioliittolain säätämisen jälkeen tullutta lainsäädäntöä epäjohdonmukaisena ja epäonnistuneena katsoen muun muassa, että translaki olisi kumottava. Perusteena muutoksille esität, että kyseenomaiset säädökset ja niissä noudatettu sääntelylogiikka eivät ole sopusoinnussa esittämäsi biologisen perusteen kanssa. Joidenkin säädösten katsot asettuvan sen kaltaiseen ristiriitaan tämän perusteen kanssa, että ne tulisi ilmeisen epäonnistuneina poistaa tykkänään. Avioliittolain biologisen perusteen todentamiseksi olisi siten tehtävä useita syvällekäyviä lainsäädännöllisiä uudistuksia, rajoitettava erinäisiä perusoikeuksia ja annettava täydentäviä säännöksiä, joilla lisääntymisyksiköt nostettaisiin erityisen suojelun kohteeksi. Jotkin uudistuksista vaatisivat sinua lainaten ”kohtuuttomia epävakautta lisääviä teknisiä lisätoimia ilman mainittavaa hyötyä yhdellekään taholle”. Vaikuttaa siltä, että biologisen perusteen todistelussa kävisivät tylsiksi jopa herra Occamin parranajovälineet.

Tasa-arvoisen avioliittolain säätäminen ei puolestaan edellyttäisi kummoisia lakiteknisiä uudistuksia. Suurin muutos olisi laajemman puolisokäsitteen omaksuminen myös avioliittolakiin. Sääntelyn muuttaminen sukupuolineutraalimmaksi on ylipäänsä ollut yksi lainsäädäntöuudistusten johtoajatuksista. Toimijan sukupuolesta riippumatonta kohtelua lain edessä on korostettu esimerkiksi seksuaalirikosten muuttamissa koskevissa lakialoitteissa.

”Isyysolettama on paljon kertova esimerkki avioliiton perusteista.”

Pähkinänkuoriperusteesi tasa-arvoista avioliittoa vastaan on isyyslaissa säädetty isyysolettama. Tasa-arvoisen avioliittolain vastustuksesi lepää siten yksinomaan sillä perusteella, että avioliittoinstituutio tuottaa automaattisen isyysolettaman: muita syitä kieltää avioliiton solmiminen samaa sukupuolta olevilta pareilta ei ole esitetty.

Kantasi avioliiton oikeusvaikutusten ulottamiseen myös nais- ja miespareihin muuttuisi näin ollen myönteiseksi, jos a) isyys vahvistettaisiin lastenvalvojan luona tai esimerkiksi ilmoitusmenettelyllä myös avioliitossa syntyneiden lasten osalta, b) legaalisen isyysolettaman määräytymiseen vaikuttaisivat äidin vakituinen seurustelu, avoliitto tai muu yhteiselämä oletetun isän kanssa siten kuin avioliitto nykyisin vaikuttaa isyyden vahvistamiseen tai c) avioliiton ulkopuoliselle kolmannelle (lapsen biologiselle isälle) annettaisiin rajoittamaton kanneoikeus ja puhevalta lasta koskeviin isyysasioihin.

”Isyysolettama antaa naiselle käytännössä mahdollisuuden "huijata" aviomiehensä toisen miehen siittämän lapsen kasvattajaisäksi (huom. ero naispareihin).”

”Avioliiton biologinen peruste on todellinen.”

Avioliiton solmimisen piilotettuna edellytyksenä on siitoshuijaukseen potentiaalisesti ryhtyvä heteronainen? Sinun mukaasi avioliittolaki perustuu siis biologiseen perusteeseen, jonka ainoa manifestaatio on isyyslakiin kirjattu isyysolettama, jonka ainoa nais- ja miespareja koskematon soveltamistilanne koskee asetelmaa, jossa nainen voi huijata aviomiehensä toisen miehen siittämän lapsen kasvattajaisäksi ja että tämän nimenomaisen viimeksi lausutun potentiaalisen soveltamistilanteen vuoksi avioliittolakia ei voida muuttaa sukupuolineutraaliksi? Onhan tämä ihan riemullista tulkintaa ja löytänee sellaisenaan tiensä jonkun tiedekunnan pikkujoulujen diashow’hun.

Koetan parhaani mukaan pysyä kärryillä konstruoimasi biologisen perusteen sisällöstä. Kirjoituksiasi tarkastelemalla olet esittänyt, että nykymuotoisen avioliiton faktuaalisesti ja loogisesti käypänä perusteena on lapsen yhteyden suojeleminen biologisiin vanhempiinsa ja yhteiskunnan antama erityissuojelu pareille, jotka oletettavasti tuottavat ja kasvattavat yhteisiä biologisia jälkeläisiä. Myöhemmin sateenkaariperheiden suojeluntarpeen kohdalla alleviivaat sitä, että kyse on nimenomaan lapsen yhteydestä kumpaankin biologiseen vanhempaan (yksi ei ole riittävä). Tarkennat, että avioliittolaki generoituu paitsi lapsen yhteyden suojaamisesta biologisiin vanhempiinsa myös tarpeesta pitää nämä biologiset vanhemmat yhdessä. Tämän jälkeen katsot, että kyse onkin lapsen yhteyden suojelemisesta biologiseen isäänsä. Viimeistä edeltävässä tekstissäsi avioliiton biologinen peruste näyttäytyy lapsen siittäneen miehen aseena puolisoaan vastaan tilanteessa, jossa äiti muutoin vastustaisi isyyden tunnustamista, kunnes lopulta biologinen peruste viittaakin naiselle laintasoisesti turvattuun oikeuteen harjoittaa hedelmöittymiseen johtavaa sukupuoliyhteyttä muun kuin aviomiehensä kanssa tarkoituksin hankkia petokseen rinnastuvalla tavalla resursseja asiantilasta tietämättömältä aviomieheltä. Olen käsitellyt näitä väitteitä esimerkiksi edellisessä viestistäni, jonka kohtia voit sitaattitoiminnon avulla erikseen kommentoida ja viedä keskustelua siten eteenpäin.

Yllä esität vielä uuden tarkennuksen avioliittolain biologisesta perusteesta. Sinun mukaasi avioliiton biologisella perusteella ei tarkoiteta sitä, että avioliitto perustuisi miehen ja naisen kykyyn tuottaa yhteisiä biologisia jälkeläisiä: sen sijaan avioliitolla on biologinen peruste naisen biologisesti (?) motivoituvassa tarpeessa hedelmöittyä yhden ja tulla taloudellisesti turvatuksi toisen miehen avulla. Avioliiton biologinen peruste on naisen sisäsyntyinen promiskuiteetti, jota nainen voi harjoittaa pitkälti vailla seurauksia avioliittoinstituution tarjoaman turvan suojassa. Kun avioliiton tarkoituksena nähdään perheen koossa pysyminen, tarkoitetaan silloin sitä, että päämääränä on sitouttaa aviomies petoksella naiseen ja tämän synnyttämiin jälkeläisiin, joiden isä joko on tai ei ole aviomies.

”et näe mekanismin hyötyjä perheiden ja yhteisöjen vakaudelle.”

”Perheen koossa pysyminen, s.o. aviomiehen sitoutuminen koko perheeseen, on tärkeää kaikkien lasten kannalta.”

Katsot, että isyysolettaman tarjoamat työkalut ratkaista tilanteet, jotka koskevat jälkeläisten juridisten vanhempien määräytymistä koskevat vain heteropareja ja lisäksi indikoivat avioliittolain taustalla vaikuttavaa biologista perustetta, johon nojautuen avioliittoa ei ole perusteltua ulottaa samaa sukupuolta oleviin pareihin. Koska jätät johdonmukaisesti huomiotta keskeisiä kommenttejani, siteeraan aiempaa kirjoitustani suoraan:

”Legaalisesta isyysolettamasta hyötyisivät kiistatta myös naisparit. Ennen hedelmöityshoitolakia säädetyssä parisuhdelaissa todetaan, ettei rekisteröityyn parisuhteeseen sovelleta isyyslain säännöksiä isyyden toteamisesta avioliiton perusteella eikä muitakaan sellaisia säännöksiä, jotka koskevat avopuolisoa yksinomaan hänen sukupuolensa perusteella. Isyysolettamaa ei siten sovelleta esimerkiksi naisparin perheeseen, johon syntyy lapsi hedelmöityshoitojen seurauksena. Yhdenvertainen avioliittolaki takaisi olettaman soveltamisen myös naisparin ei-synnyttäneen osapuolen hyväksi ja poistaisi epäjohdonmukaisen nykysääntelyn generoiman, sosiaaliselle vanhemmalle asetetun pakon tehdä useita oikeustoimia juridisen vanhemmuuden saavuttamiseksi (sisäinen adoptio).”

Esität, että isyysolettaman tärkein funktio on perheiden ja yhteisöjen vakauden ylläpito. Perhe pysyy koossa, kun aviomies sitoutuu koko perheeseen, perustui se sitten aitoon biologiseen tai adoptiolla saavutettuun yhteyteen tai vaimon tietoiseen petokseen. Miksi samaa automaattista mekanismia ei kuitenkaan tarjota naisparille, jolle syntyy lapsi hedelmöityshoitojen avulla? Palveleeko tällainen epäjohdonmukainen sääntely perheiden ja yhteisöjen vakautta? Kuten sanottua, avioliiton perusteella todettava juridinen vanhemmuus ei toisi turvaa ainoastaan heteropareille. Nykytilanteessa sateenkaariperheen sosiaalinen vanhempi joutuu vahvistamaan juridisen yhteisvanhemmuuden sisäisen adoption kautta, mitä voidaan pitää kömpelönä ja syrjivänä ratkaisuna saavuttaa sama oikeustila kuin minka heteropari saa suoraan lain nojalla.

Jos avioliiton eksklusiivisuutta puolestaan halutaan puolustaa mekanismilla, joka sitouttaa sosiaalisen vanhemman perheeseen, en näe logiikkaa, joka toimisi esimerkiksi juuri naisparia vastaan tilanteessa, jossa parin toinen osapuoli saa hedelmöityshoitoa ja synnyttää sen seurauksena jälkeläisen. Isyyslain mukaan isyysolettama toimii sen (hetero)miehen hyödyksi, joka yhteisymmärryksessä naisen kanssa on antanut suostumuksensa hoitoon. Naispari joutuu tyytymään syntymän jälkeen toteutettaviin adoptiojärjestelyihin, mitkä puolestaan saattavat kilpistyä puolisoiden välirikkoon ennen lapsen syntymää. Onko siis niin, että ainoastaan heteroperheiden koossa pysyminen on tärkeää? Onko sosiaalisen vanhemman sitoutuminen perheeseen tärkeää vain heterovanhempien lasten kannalta?

Miesparien osalta ja muutenkin siteeraan jälleen edellistä viestiäni: ”En myöskään näe, miksei eri ryhmiä koskevia erityispiirteitä voida mielestäsi säännellä saman säädöksen puitteissa. Esimerkiksi osakeyhtiölakia sovelletaan kaikkiin Suomen lain mukaan rekisteröityihin osakeyhtiöihin siten, että sääntelykohteeksi kelpaavat sekä yksityiset että julkiset osakeyhtiöt. Yhtiömuotoina ne poikkeavat toisistaan osin huomattavastikin, mutta silti niitä koskeva lainsäädäntö on onnistuneesti koottu samaan lakiin.” Avioliittolaki ei erottele toisistaan valehtelevia ja rehellisiä vaimoja: samalla tavalla hetero- ja homoparin suhteista voitaisiin säännellä samassa säädöksessä ilman, että niitä koskevat pykälät on nykyisellään kirjattu kahteen eri paikkaan.

Lopuksi on todettava, ettei nykyinen sateenkaariperheitä perusteetta syrjivä mekanismi toimi kovinkaan kummoisesti ”perheiden ja yhteisön vakauden hyväksi”. Kuten itsekin huomautat, avioliiton perhettä koossa pitävä voima asettuu varsin kyseenalaiseen valoon, kun tarkastellaan avioerotilastoja, avoparien määrää ja avoliittoihin syntyvien lasten kasvavaa joukkoa. Esittämäsi tilanteet, joissa isyysolettama negatoi vaimon petollisen menettelyn ja siten sitouttaa aviomiehen ei-biologiseen jälkeläiseensä, lienevät lukumäärältään vähäisemmät kuin tilanteet, joissa perheyhteyden syntyminen ei perustu vilppiin. Näihin väitteisiin perustuen katson, että tasa-arvoisen avioliittolain vastustaminen pelkästään sillä perusteella, että heteronaisella on isyysolettaman turvin mahdollisuus huijata heteromiestä, ei ole kovinkaan vahva peruste edes oman argumentaatiosi sisällä. Kirjoituksesi alussa annoit ymmärtää, että logiikkani ontuu. Biologisen perusteen redusoiminen alkutekijöihinsä näyttäisi osoittavan, että oma logiikkasi ei pelkästään onnu, vaan se on amputoitu ja lopuksi piesty tilalle tulleilla proteeseilla.

”aivan erityisesti se tukee aviomiehen ja hänen biologisten lastensa yhteyttä.”

Millä tavalla isyysolettama tukee erityisesti biologisten lasten ja isän välistä yhteyttä perheessä, jossa osa naisen avioliittoon synnyttämistä jälkeläisistä ei kanna tilanteesta tietämättömän aviomiehen geenejä?

”Elatusten, huoltajuuden ja perinnön järjestäminen *aina* verenperinnön mukaisesti johtaisi kestämättömään sotkuun.”

Toisin sanoen avioliiton biologisen perusteen johdonmukainen seuraaminen johtaisi *aina* kestämättömään sotkuun. Toivottavasti tämän perusteen ympärille rakentuva vastustus jää tämän ”kestämättömän sotkun” myötä vihdoinkin kokonaan pois.

”Tähdellisintä on sen huomaaminen, että muita perusteltuja vaihtoehtoja ei ole (esitetty); esim. avioitumisoikeuden antaminen etäistä sukua oleville miespareille mutta ei veljespareille olisi käydyn keskustelun valossa yksiselitteisesti epäjohdonmukaista.”

Nämä perusteet (ja vaihtoehdot) ja näitä koskevat lisäykset ovat luettavissa esimerkiksi tästä sekä edellisestä viestistäni, jonka kohtia voit sitaattitoiminnon avulla erikseen kommentoida ja viedä keskustelua siten eteenpäin.

”Viime kädessä on makuasia, määritelläänkö "avioliitto" suppeasti (vaihtoehto A) vaiko laajasti (vaihtoehto B).”

En luokittelisi perusoikeuksien alueelle meneviä rajoituksia ”makuasioiksi” (paitsi tietenkin siinä tapauksessa, että lukeutuisin oikeuksista jo nykyisin nauttivien ryhmään). Avioliitosta erillisen oikeudellisen instituution eli parisuhdelain ylläpitäminen ei rakennu järjellisille perusteille vaan nimenomaan "makuasioille" ja ansaitsisi siten lähemmän tarkastelun myös uudessa eduskunnassamme.