#12: Elisa* - Ihmettelevä

Sosiaalityöntekijöitä ja lääkäreitä ei kannata sotkea toisiinsa. Lääkärin ammattitaitoa ei voi hankkia muualla, kuin lääkiksessä. Nyt puhutaan kuitenkin alasta, jolla on työpulaa, ja jonka töihin olisi tarjolla päteviä ja kokeneita työntekijöitä. Suomeen on luotu kaksi erilaista koulutusväylää, joiden pitäisi olla yhdenvertaisia. Miksei siis sosiaalialan ylempi ammattikorkeakoulututkinto ole samalla viivalla sosiaalityön kanssa? Omasta mielestäni sosiaalityöntekijät ovat erittäin päteviä tutkijoina, mutta asiakkaan elämän realiteettien ja asiakkaan kohtaamisen kanssa voi olla hiukan vaikeuksia. Eikö siis kannattaisi muodostaa työtiimejä, joissa olisi myös ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneita työntekijöitä, jotka toisivat omaa ammattitaitoaan ja parantaisivat palvelun laatua. Laintuntemus on osa sosiaalityöntekijän työtä, mutta ei yliopistossakaan sosiaalityöntekijöistä lakimiehiä tule. Tampereen yliopistossa sosiaalioikeuden osuus näyttäisi olevan 10 opintopistettä. Pohjimmiltaan tässäkin keskustelussa on kyse asiakkaan edusta. Sosiaalialalle ei palkan takia hakeuduta, vaan asiakkaiden. Jos palkkakehitys on niin ratkaisevaa, niin kauppatieteet voisi olla parempi vaihtoehto. Lisäksi en ymmärrä miten alan arvostus laskisi, jos työnlaatu paranisi. Haluan kuitenkin korostaa, ettei kysymys ole sosiaalityön yliopistokoulutuksen väheksymisestä tai lakkauttamisesta. Haluamme oikeuksia sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneille.

#13: Mikko - Re: Ihmettelevä

Omasta mielestäni sosiaalityöntekijät ovat erittäin päteviä tutkijoina, mutta asiakkaan elämän realiteettien ja asiakkaan kohtaamisen kanssa voi olla hiukan vaikeuksia.

Nyt Mikko hieman argumentointia kehiin. Onko nyt kysymys mielipiteestä, kuten kommentissasi annat ymmrtää vai onko sinulla tutkittua faktaa esimerkiksi tuosta asiakkaan elämän realiteettien ja asiakkaan kohtaamisesta. Nyt vihjaat mutta et perustele esittämääsi väitettä mitenkään. Liittyykö asiakkaan kohtaaan enemmän henkilökohtaisiin viestintävalmiuksiin ja vuorovaikutustaitoihin vai tuoko maisterintutkinto jonkin selittämättömän esteen asiakkaiden kohtaamiseen?  Mitä muuten tarkoitat asiakkaan elämän realiteeteilla? Sukupuolta, elämäntilanteita vai yksilön erilaisia toimijuuksia kulloisessakin elämäntilanteessa?