Mielestäni yliopiston tutkimusopinnot tuovat myös hyvää pohjaa sosiaalityölle, koska tällöin työssä pystyy peilaamaan kohtaamiaan asioita myös tutkittuun tietoon eikä ainoastaan mututietoon tai omiin mielipiteisiin. En usko, että ylemmän sosionomitutkinnon suorittaneet ovat yhtään sen lähempänän elämän realiteettejä kuin yliopistolaisetkaan. Monet meistä työskentelevät sosiaalialalla, jo opintojen alusta lähtien.

Tosiaan käytännönharjoittelua voisi olla enemmän, mutta meillä on myös kursseja missä opiskellaan käytännöntyötä asiakkaiden kanssa. Tuskin sosionomit hakisivat esimerkiksi psykologin pätevyyttä. Kyseessä on kuitenkin kaksi eri alaa. Miksi sosionomit hakivat ylipäätänsä alansa opiskelijaksi, jos sosiaaliohjaajan yms. työt eivät kiinnosta. Mielestäni on vähättelyä, että sosiaalityön hommia voisi tehdä kuka tahansa. Kyseessä on kuitenkin hyvin vakavatkin asiat. Mielestäni esimerkiksi huostaanotot ja lapsen sijoittamiset eivät ole lasken leikkiä, jota voi tehdä ilman kunnollista tietopohjaa.

#29: Elisa* -

Hieno juttu, jos koet saavasi yliopistokoulutuksesta työhösi vaadittavat asiat. Itsekin olen sosionomikoulutuksen lisäksi yliopisto-opiskelija, vaikka en tosin sosiaalityön vaan hallinnon. En ole ihan varma mitä tarkoitat kommentilla, että kyseessä on kaksi eri alaa. Jos tarkoitat että psykologia ja sosiaaliala ovat eri aloja, niin se on totta. Sosiaalityöntekijän ja sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneen alat ovat kuitenkin varsin samat. Olen samaa mieltä siinä, että kuka tahansa ei voi tehdä sosiaalityöntekijän töitä. Mielestäni ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittanut ja esimerkiksi lastensuojelussa kolme vuotta työskennellyt henkilö on riittävän pätevä toimimaan huostaanottoa ja lapsen sijoittamista koskevissa asioissa. Hän saattaa tällä hetkellä olla se henkilö, jonka johtamaan lastensuojelun yksikköön lapsi sijoitetaan. Tällaisella henkilöllä on maisteritason (300 op) sosiaalialan koulutus ja kokemusta alan työstä. Mielestäni työkokemusta ei saa vähätellä, vaikka ei pelkkä työkokemus takaakkaan osaamista ilman tutkintoa.

#29: Elisa* -

Totta, asiat eivät ole helppoja, mutta ylemmän AMK tutkinnon suorittanut sosionomi on opiskellut alaa viisi vuotta, eli yhtä kauan kuin sosiaalityöntekijät yliopistossa. Lisäksi tosiaan ylempää AMK-tutkintoa opiskelemaan ei voi hakea ilman kolmen vuoden työkokemusta, mitä sosiaalityöntekijöiltä ei vaadita.

Joku on kritisoinut sitä, että sosionomeilla ei ole tietoa tutkimuksista, mutta kyllä sitäkin tulee jonkin verran. Ensin alemman AMK:n opinnäytetyö 15 op ja sitten ylemmän 30 op, eli yhteensä 45 op. Mikä muuten on gradun opintopistemäärä, joku 40? Eli hieman vähemmän kuin AMK:ssa.

 

On ikävää kun väheksytään sosionomien ammattitaitoa ja annetaan sellainen kuva että olemme aivan tyhmiä. Elisakin tuossa kivasti muistutti että asiat voivat olla vaikeita, joten sosionomin tutkinto (ylempi/300op) ei riitä sosiaalityöntekijän vaativiin tehtäviin. Toki tehtävät ovat hyvin vaativia, mutta niin ovat myös monet sellaiset sosiaalialan johtotehtävät joissa jopa alemman tutkinnon suorittanut sosionomi on pätevä toimimaan. Ylemmällä sosionomitutkinnolla voi sitten toimia kunnan sosiaalihuollon/sosiaali- ja terveyshuollon hallinnollisissa johtotehtävissä.

 

Itse tosin en kaipaa sosiaalityöntekijän tehtäviin enkä ihmeemmin edes noihin johtotehtäviin (mihin pätevyys riittäisi), sillä pidän käytännön työstä asiakkaiden parissa ja siksi olen valinnut tällaisen alan missä todella saan tavata  asiakkaita ja perehtyä heidän asioihinsa kunnolla. Jos haluan parempaa palkkaa, niin voin sitten pyrkiä niihin johtotehtäviin.