Pakko hiukan kommentoida tätä ylemmän amk asemaa ihan alan palveluiden käytännön järjestämisen näkökulmasta. Suomessa on kuntasektorilla noin reilu 5000 sosiaalityöntekijää, joista "epäpäteviä" (mm sosionomeja) -noin reilu tuhat. Sosiaalityöntekijöitä jää eläkkeelle kuntasektorilta vuoteen 2020 mennessä 2500. Tämä tarkoittaa sitä, että uusien sosiaalityöntekijöiden tarve on kuluvalla vuosikymmenellä enemmän kuin yliopistosta valmistuu vuosittain (keskimäärin noin 160). Vaje pätevistä sosiaalityöntekijöistä ei poistu, vaikka sosiaalityöntekijöiden yliopistokoulutus kaksinkertaistettaisiin. Tästä näkökulmasta on aivan pakko miettiä sitä, kuinka sosionomi (Yamk)-koulutusta voisi paremmin hyödyntää kunnallisissa sosiaalipalvelurakenteissa ja silloin kyseeseen tulee myös sosiaalityöntekijän kelpoisuusehtojen avaaminen ainakin soveltuvin osin myös Yamk:n suorittaneille tai sitten virkarakenteen muuttaminen selkeästi niin, että sosiaaliohjaus nostetaan sosiaalityön rinnalle ja luodaan esim. sosiaalityöntekijöille rinnakkaisia erityissosiaaliohjaajan virkoja, joihin pääsyvaatimuksena olisi Yamk-tutkinto . Kyse on puhtaasti siitä, että alalle saadaan pysyvää koulutettua työvoimaa töihin. Tämä lienee asiakkaan etu koulutuksesta riippumatta.

Lain avaamisessa on kysymys myös ylemmän amk:n suorittaneiden oikeusturvasta. Bolognan prosessiin liittyneiden maiden opetusministerit (Henna Virkkunen) sitoutuivat Lontoon julistuksessaan 18.5 2007 toimimaan "tarpeen mukaan hallitustemme kautta sen varmistamiseksi, että julkisen sektorin työllistymis- ja urakehitysrakenteet vastaavat täysin uutta tutkintojärjestelmää" Suomen kaksipilarien korkeakoulujärjestelmä on luotu tämän ajatuksen pohjalle eli ylemmän amk-tutkinnon tulisi tuottaa sosiaalityöntekijän virkaan sama kelpoisuus kuin yliopistossa suoritettu sosiaalityön pääaineopinnot sisältävä maisterintutkinto.

#32: Mikko N. - Sosionomi (Yamk) sosiaalityöntekijänä

Olen samaa mieltä vieras #3:n kanssa siitä, että sosionomitutkinto ja YAMK -tutkinto eivät riitä sosiaalityöntekijän työhön. Olen itse sosionomi ja koen, että tutkinto antaa liian heikot valmiudet lainsäädännön soveltamiseen, mikä on kuitenkin keskeistä sosiaalityöntekijän työssä, jossa tehdään päätöksiä etuuksista ja palveluista. Esim. toimeentulotukea tai vammaispalvelulakia ei käsitelty juuri lainkaan koulutuksessani.

Lastensuojelun osalta sosionomi voi erikoistua koulutuksessa, ja suorittamalla harjoittelut lastensuojelussa ja hankkimalla paljon työkokemusta, käytännön pätevyys voi olla jo riittävä. Mutta tällaisen rajauksen tekeminen - oikeus vain tiettyihin sosiaalityöntekijän tehtäviin - on käytännön lainsäädännön osalta hankalaa. Tämä on huomattu jo esiopetuksen kohdalla (toivottavasti tämä vaatimuksenne etenee, kannatan ehdottomasti sosionomeja päivähoidossa).

Kannatan kuitenkin sitä, että polkua amk:sta yliopistoon helpotettaisiin - ei ole järkevää, että 3 vuoden amk-tutkinnon suorittaja joutuu suorittamaan 5 vuotta yliopistoa sosiaalityöntekijän pätevyyden saadakseen. Itse olen tällä polulla nyt ja koen, että matka on pitkä, vaikka osan kursseista saakin hyväksiluettua. Todennäköisesti jätän kesken. Jokin kolmas malli pätevyyden saamiseen olisi hyvä olla, jotta Mikko N:n mainitsema työntekijäpula saataisiin paremmin ratkaistua.