#317: v ronski - Yhdyntäliitoista, sannavain,

Noh, viesti katkesi kesken. Tässä vielä loppukappaleet:

Avioliittolain tapauksessa sukupuolineutraalisuus tarkoittaisi, ettei mahdollisia puolisoita erotettaisi kahteen eri ryhmään kulloisenkin parisuhdekumppanin sukupuolen perusteella. Nais- ja miesparien avioitumisen kannattajat eivät näe perusteita sukupuolierityiselle kohtelulle varsinkaan kun avioliittolain ydinsisältö ei nykyisinkään perustu osapuolten sukusolujen erilaisuuteen vaan muodostaa pääosiltaan puhtaasti varallisuusoikeudellisen järjestelmän. Muina muutoskohteina voisivat olla kansainvälisen yksityisoikeuden alaan kuuluvat lainvalintasäännökset, joista useimmat määrittävät viitattavaksi sen maan lainsäädännön, jonka kansalainen aviomies on. Voidaan kysyä, miksi laki ei voi perustaa valintaa johonkin muuhun kuin spesifiin sukupuoleen.

Sukupuolineutraalisuus ei tarkoita, että lainsäätäjä toimisi kuvailemallasi tavalla ja jättäisi tyystin tunnustamatta yhteiskunnallisen todellisuuden. Sukupuolierityiset säännökset voivat olla tarpeen niissä asioissa, jotka koskevat henkilöitä suoraan heidän sukupuolensa perusteella, kuten maanpuolustusvelvollisuus tai terveydenhoitoon liittyvät kysymykset. Toisaalta esimerkiksi esittämäsi munasarjasyövän kohdalla voidaan mainiosti soveltaa vaikka kansanterveyslain ei-sukupuolierityistä säännöstä, jossa kunnan tehtäväksi säädetään järjestää seulontaa ja muita joukkotarkastuksia. Tällöin ei tarvitse antaa suurta määrää kasuistista sääntelyä, vaan kohdistaa riittävät terveyspalvelut kaikille kansalaisille sukupuoleen katsomatta.

#321: sannavain - Re: Yhdyntäliitoista, sannavain,

Moitit, että kommentoin vastauksiasi pintapuolisesti ja ydinkohdat sivuuttaen. En tietenkään ole tästä samaa mieltä. Mutta sen sijaan, että lähtisin tästä nyt vääntämään, yritän jälleen kääntää huomion niihin seikkoihin, jotka ovat erimielisyytemme ytimessä. Siksi en hukkaa tavuja siihen, että osoittaisin polemiikkisi jokainen-sanan käytöstä aiheettomaksi ja perusteettomaksi.

Verryttelyksi kommentoin ehdotelmaasi:

"Olisikohan kuitenkin niin, että kenen tahansa kahden ihmisen pitkäkestoinen yhteiselämä asettaa liiton osapuolet rooleihin tai eriarvoiseen asemaan suhteessa toiseen, ja syntynyttä tilannetta pyritään tasapainottamaan lainsäädännöllisin keinoin."

Kyllä, onhan se näinkin. Siksi tämä ei mielestäni toimikaan argumenttina avioitusmisoikeuden epäämiselle homo- tai sukulaispareilta - olemme tästä ymmärtääkseni samaa mieltä. Silti se on piirre, joka sopii hyvin yhteen biologisen perusteen kanssa, vaikkakaan tämä piirre ei tuo esille normiheteroparin erityismerkitystä yhteiskunnalle. Kertauksena ja tiivistelmänä: biologinen peruste viittaa siihen näkemykseen, että miesten ja naisten välisessä pariutumisessa ja lisääntymisessä on erityispiirteitä, jotka motivoivat paitsi kyseisten liittojen erillisen nimennän myös mahdollisesti jossain määrin erillisen sääntelyn. Esimerkkejä mahdollisesti erillisestä sääntelystä voisivat olla vaikkapa hedelmöityshoitoon ja adoptioon liittyvät kysymykset. Koska näihin liittyy arvo- ja moraalikysymyksiä, siis makuseikkoja joista on järkiargumentein turha kiistellä, on biologisesta perusteesta lähtevä avioliittolainsäädäntö yksi johdonmukainen vaihtoehto A. Ne, jotka edustavat erilaisia arvoja ja moraalia, haluavat ehkä hylätä tämän vaihtoehdon A - tämä on mielestäni niin ikään aivan johdonmukainen lähtökohta, toimitaanhan silloin eri moraalin puitteissa. Mutta tällöin on muodostettava uusi johdonmukainen vaihtoehto. Adressin ehdotus ei nähdäkseni ole johdonmukainen sen mielivaltaisen suppeuden vuoksi; jatkankin seuraavaksi tästä käytyä keskustelua.

Puolustat sukulaisparien rajaamista avioliitto-oikeuden ulkopuolelle seuraavin perustein.

i) Sääntely  halutaan ulottaa vain yhteiskunnan tunnustamiin "parisuhteisiin", koska vain sellaiset parisuhteet ovat sääntelyn kohteita.

ii) Parisuhde sisältää vakiintuneesti seksuaalisen ulottuvuuden (yhdynnän).

iii) Parisuhde nähdään "aitona tunnesuhteena", jonka perusta on kahden ihmisen luottamus- ja vuorovaikuttamissuhteessa.

iv) Sukulaisparin parisuhde nähdään haitallisena.

v) Sukulaisparin ihmissuhde ei voi olla yhteiskunnan tunnustama parisuhde.

Järjestät nämä perustelut päättelyketjuksi jotakuinkin seuraavasti. (iii) & (ii) => (iv) => (v), mistä edelleen (v) & (i) => (sukulaisparit rajattava avioliitto-oikeuden ulkopuolelle). Olenhan ymmärtänyt oikein?

Tämä ketjun kirkuva puute on se, että ensimmäistä askelta, (iii)&(ii)=>(iv), ei ole hyväksyttävästi perusteltu. Vaikka parisuhde yleiskielessä saattaa joidenkin mielissä sisältää seksuaalisen ulottuvuuden, ei siitä seuraa, että niin rajattu parisuhteen käsite olisi hyväksyttävä tai sopiva lainsäädännöllisesti: ajateltu avioliittolaki säätelee asioista, joissa sukupuoliyhdyntä ei ole millään muotoa määrittelevä tekijä (ei faktuaalisesti eikä loogisesti). Siksi premissi (ii) on perusteeton. Premissi (iii) lienee joidenkin yksittäisten ihmisten lohkaisu, joka yrittää viedä oikeuden ns. järkiliitoilta ja jota voidaan pitää aika "höpönä"; huomataan nyt kuitenkin, että sukulaisparin parisuhde mitä todennäköisimmin on kuvatunlainen aito tunnesuhde. Implikaatio (iii)&(ii)=>(iv) on pätevä vain, jos siitä, että parisuhde sisältää vakiintuneesti jotain seuraa se, että sukulaisparin parisuhde sisältää sitä jotain. Näin erimielisyyteni palautuu erimielisyyteen premissistä (ii). Jos kohdalle (iv) oli vielä jokin muu mielestäsi hyväksyttävä peruste premissien (ii) ja (iii) lisäksi, niin kerrothan pois.

Seuraava pitkä virkkeesi kiteyttää tilanteen aivan oikein.

"Jos koet, että myös lähisukulaisten välisiin parisuhteisiin tulee kohdistaa avioliiton tai avioliitonomaisten parisuhteiden nauttimaa yhteiskunnallista hyväksyntää, niin sinun tulee vakuuttaa lainsäätäjä ja yhteiskunta siitä, että esimerkiksi avoliiton, avioliiton, avioliitonomaisen perheoikeudellisen instituution, rekisteröidyn parisuhteen, puolison, parisuhdekumppanin, elämänkumppanin, vakiintuneen perhe-elämän ja aviollisen yhteiselämän käsitteet eivät vakiintuneesti sisällä oletusta käsitteiden perusteeseen liittyvästä seksuaalisesta elementistä, tai vaihtoehtoisesti siitä, että lähisukulaisten välinen seksuaalinen kanssakäyminen sukupuoliyhdyntä mukaan lukien ei ole haitallista tai vahingollista."

Näistä ensimmäisen vaihtoehdon tarkastelu riittää (argumenttini ei edellytä, että rikoslakia tarvitsisi muuttaa). Toisin kuin väität, minun ei tarvitse vakuuttaa lainsäätäjää siitä, että nuo käsitteet eivät vakiintuneesti sisällä vaan siitä, että niiden ei ole johdonmukaista sisältää - tässä on selvä ero. Ja näinhän asia on, jos seksuaaliseksi elementiksi lasketaan myös homoyhdyntä, josta ei lapsia voi syntyä. Vai miksi ja millä perusteella nuo mielestäsi pitäisi tai olisi hyvä rajata yhdyntää harrastaviin? En kertakaikkiaan ymmärrä logiikkaasi?

Se, että yhteiskunta on vakiintuneesti liittänyt perinteiseen avioliittoon (hetero)seksuaalisen elementin, ei ole käypä perustelu sille, että laajennetussa avioliitossa pitäisi olla jokin seksuaalinen elementti. Edelleen käypä perustelu ei ole se, että viimeaikaisissa parisuhdelakiin ja avoliittosäännöksiin liittyvissä keskusteluissa joku on sanonut jotakin. Oletko tästä eri mieltä?

Eikö seuraava argumentointisi ole sinunkin mielestäsi yhtä pupun puppua?

"Kuten sanottua, jos katsot, että yhteiskunta ja lainsäädäntö yhdistää avioliiton ja sukupuoliyhdynnän ilman kestäviä järjellisiä perusteita, niin olen pahoillani: parisuhteita koskeva sääntely rakentuu parisuhteelle, jolla puolestaan on vakiintunut merkityssisältö."

Voisihan yhtälailla sanoa, että avioliittoja koskeva sääntely rakentuu avioliitoille, joilla puolestaan on vakiintunut merkityssisältö. !?

"Sukupuolineutraali avioliittolaki ei ole kumoamassa parisuhteisiin perustuvaa sääntelymallia tai ylipäänsä sitä yleistä logiikka, jota noudattaen parisuhteiden ohjaaminen ja normittaminen Suomessa määräytyvät. ... Tähän perustuen hahmottelemasi vaihtoehtoinen malli ihmisryhmittymien sääntelystä on tämän adressin kontekstissa vailla merkitystä. Sukupuolineutraalin avioliiton kannattajat operoivat nykymuotoisen parisuhdesääntelyn antamassa viitekehyksessä."

Tämä on harhaanjohtavaa magiointia sanalla parisuhde. Ehdotettu sukupuolineutraali avioliittolaki on tarjoamassa keinotekoista parisuhteen käsitettä lain säädännön pohjaksi nähdäkseni ilman hyväksyttäviä perusteluita, minkä syrjivät seuraukset ovat välittömästi nähtävissä: esim. siskosparilta kiellettäisiin oikeus adoptioon mutta miesserkuksilta ei (koska miesserkusten yhdyntä on hyväksyttyä mutta siskosten ei).  Jos sukupuolineutraalin avioliiton kannattajat operoivatkin - sinun sanoin - nykymuotoisen parisuhdesääntelyn antamassa viitekehyksessä, he tekevät sen nähdäkseni ilman hyväksyttäviä perusteita ja vastoin niitä periaatteita, jotka ovat kuitenkin auki kirjoittaneet (yhdenvertaisuus, tasa-arvo, liberaali moraali yms.), siis epäjohdonmukaisesti ja jopa älyllisesti epärehellisesti. Näin ollen johdonmukaista olisi kyseisellä adressilla ajaa laajempaa muutosta, mikä ei nähdäkseni edellytä sen suurempaa remonttia muihin osiin lakia (mahdollinen perintälain tarkistaminen riittänee).

"Jos lainsäätäjä haluaa tunnustaa ja kohdistaa oikeusvaikutuksia kahden tai useamman ihmisen yhteisasumiseen, joka perustuu ystävyyteen ja keskinäiseen huolenpitoon eikä kahden ihmisen väliseen tunnustettuun parisuhteeseen, ei kyseessä ole parisuhdelainsäädännön keinoin toteutettava järjestely vaan jotain ihan muuta."

Vielä kerran: en näe perustetta sille, miksi kyseessä ei muka olisi parisuhdelainsäädännön keinoin toteuttava järjestely - riittää, että kuvattu ihmisryhmä voi rekisteröidä suhteensa "parisuhteena", siis että ei oteta käyttöön sitä "parisuhteen" suppeaa määritelmää, johon olet jostakin syystä halunnut rajautua ja näin sen ulkopuolelle jääviä syrjiä.

Yhteenvetona toteaisin, että erimielisyyttemme keskittyy siihen kysymykseen, onko parisuhdelakien kohteeksi perustelua ottaa vain parit, jotka tyypillisesti harjoittavat keskinäistä yhdyntää yhteisasumisen ja elämänkumppanuuden lisäksi, ja siten rajata ulkopuolelle parit, jotka "ainoastaan" asuvat yhdessä ja ovat elämänkumppanuksia. En ole nähnyt järjellisiä perusteita sille, että yhdynnän tyypillisyys pitäisi edellyttää. Olen nähnyt lähinnä perusteluita, jotka viittaavat perinteisen avioliiton luonteeseen (mikä ei tietenkään ole kelpoista argumentointia) sekä perusteluita, jotka vetoavat siihen, että joku on sanonut jotain viimeaikaisia parisuhdesäädöstulokkaita laadittaessa (ja että siksi "yhteiskunta olisi sitä mieltä", mikä ei ole kelpoista argumentointia).