”Turveluvat pitäisi
saada
yhdeltä
luukulta”

Turvesuon luvitus on nykyisin pitkä
prosessi. Aikaa voi kulua jopa viisi vuotta.

OULU (MT)



Turvesuon luvitus on pitkä prosessi, ja kaikista päätöksistä yleensä valitetaan, totesi lakimies Martti Patrikainen Vaposta Ympäristö- ja vesilupapäivillä keskiviikkona.

Jos poikkeuslupa elykeskuksesta saadaan, siitä valituksen käsittelee hallinto-oikeus ja sen jälkeen yleensä myös Korkein hallinto-oikeus. Tämän jälkeen seuraa sama kierros ympäristöluvan kanssa. Aikaa kuluu helposti viisi vuotta, ja rahaakin palaa.

”Tällainen peräkkäisyys ei ole perusteltua. Yksi prosessi ja yksi luukku olisi tässäkin parempi käytäntö”, Patrikainen sanoi.

Turpeen tuotannossa työmaiden pitäisi olla jatkuvassa kierrossa. Jokainen niistä on tärkeä lenkki, ja yksittäisenkin suon merkitys voi olla suuri.





Selvitykset kunnolla



Myös Pohjois-Pohjanmaan ely-keskuksen ylitarkastaja Tupuna Kovanen pohti, miten lupaprosessia voi nopeuttaa.

”Pitäisi tehdä selvitykset huolella. Esimerkiksi jonkun viitasammakon selvityksiä voi tehdä parin kuukauden aikana vuodesta. Jos siinä hutiloidaan, vuosi kuluu hukkaan.”

Kovanen kehottikin teettämään selvitykset pätevillä tekijöillä. Ei riitä, että toimija on tehnyt samanlaisia töitä ennenkin, ja referenssilista on pitkä.

”Pitäisi katsoa sitäkin, miten selvitykset ovat edenneet hallinnossa. Onko jouduttu aina pyytämään lisätietoja?”





Sammakkoa suojellaan



Kovanen kertoo vieläkin törmäävänsä luvanhakijoihin, jotka eivät ole ymmärtäneet, että luonnonsuojelulaki on oikea laki, ja sitäkin pitää noudattaa.

”On sanottu, että et kai sinä tyttö voi tuon sammakon takia...”

Kyllä tyttö voi ja hänen pitää. Muuten päätös ei kestäisi hallinto-oikeuden tarkastelussakaan. Sinnehän lupa-asiat yleensä menevät.

Suojelun määräyksistä voidaan joustaa, mutta siihen täytyy olla pitävät perusteet.

Vaaditaan erittäin tärkeä etu tai pakottava syy.

”Joitakin toimintoja on pakko hoitaa, ja tällaiseksi voi katsoa esimerkiksi energian tuotannon.

Meidän Oulumme lämpiää käytännössä turpeen voimalla, ja sekin on otettava huomioon.”

Myös vaihtoehtoisen ratkaisun mahdollisuus on selvitettävä. Olisiko vieressä toinen suo, jossa ei ole viitasammakon lisääntymis- tai levähdyspaikkaa.

Lisäksi suotuisan suojelun taso on säilytettävä.

Korvaavilla toimilla saatetaan sammakon yli päästä. Ainakin liito-oravan levähdyspaikkojen korvaamista toisilla on tutkittu Kaakkois-Suomessa, Kovanen kertoi.



JOUKO RÖNKKÖ

#795: Jukka Finni - Kopioitu Maasedun Tulevaisuudesta 8.11.2013

Tässä jutussa on jo hieman oikean suuntaista näkemystä eli luvanhakijoiden tulisi perehtyä jokaiseen kohteeseen huolellisesti ja ottaa paikalliset olosuhteet ja asiat huomioon. Luvitus ei voi olla automaatti, jossa hakeminen ja myöntäminen tehdään 'hyviksi' osoittautuneita hakemusasiakirjoja käyttäen. Mm. Vapon hakemuksissa saatetaan välillä puhua pitkiä pätkiä ihan muusta kohteesta kuin kyseessä olevasta. Toisaalta tämä yhden luukun periaatekkaan ei voi olla oikotie, jolla ohitetaan valitusmahdollisuudet. Tässäkin kirjoituksessa pidetään itsestäänselvyytenä, että jokainen hakemus pitää hyväksyä keinolla millä hyvänsä - vaikka kiertoteitse.