Turvetuotantoa/turvepeltojen raivaamista ei saa lopettaa

Tulevaisuuden energia kotimaasta

Pohdittaessa Suomen energiatuotannon tulevaisuutta, asiakokonaisuuteen sotketaan aina taloudellisten näkökohtien mukaan liian paljon politiikkaa. Kansanvaltaisessa, edustukselliseen demokratiaan kuuluvassa päätöksenteossa tosiasioihin perustuvien tulevaisuudennäkymien huomioiminen jää usein sivuseikaksi.

Perinteisin menetelmin tuotetun energian kaupan hinnoittelun erottamaton osa on voiton maksimointi - tulipa se sitten energian tuotannosta, -siirrosta tai -jakelusta. Kulut maksaa aina loppukäyttäjä.

Maan taloustilanteen ja jatkossakin kallistuvan energian vuoksi meidän tulisi pystyä yksituumaisemmin ilman politisointia miettimään, miten saisimme tuotettua energiaa mahdollisimman paljon käyttäen kotimaisia uusiutuvia aineita. Tätä pyrkimystä vesittävät usein politiikan ”viisaat” kuppiloiden turpakäräjillä.

Viime vuonna toimme 13,5 miljardin euron arvosta energiaa. Taloutemme tasapainoon saattaminen ja EU:n kanssa uusiutuvan polttoaineen käytöstä tehdyt sopimukset edellyttävät metsien ja peltojen biomassan, maa- ja kalliolämmön, aurinkoenergian, tuulivoiman ja jopa kotieläinten lannan ja muiden biojätteiden käytön lisäämistä jo lähitulevaisuudessa. Nykyisestä vihreästä asenteesta huolimatta turpeen käyttö energianlähteenä tulee muuttumaan.

Vesivoiman lisärakentaminen on välttämätöntä, mutta niin, etteivät voimalaitokset haittaa kalojen pääsyä kutupaikoilleen. Louhintatekniikan kehittymisen myötä koskien alle rakennettavien tunnelivoimaloiden aika on lähellä. Allaskapasiteettia nostaen tulvien ja kuivuuden torjunnassa vältyttäisiin ylijuoksutuksilta, jolloin vanhoja voimaloita voitaisiin käyttää rinnalla.

CHP-laitoksissa raaka-aineiden hyödyntämisastetta voitaisiin nostaa ja hyötysuhdetta parantaa hyödyntäen olemassa olevaa lämpöpumpputekniikkaan ja energiatarpeen latvatehojen tyydyttämiseen myönnettyjen patenttien sovellusta.

Mitä enemmän käytämme tuuli-, aurinko- ja vesivoimaa sitä enemmän tarvitsemme säätövoimaa. Biokaasu ja -polttoaineet soveltuvat erinomaisesti säätöenergian tuotantoon. Turve muiden uusiutuvien ohella on erinomainen energian lähde. Pienten voimaloiden hiilidioksidipäästöjä voidaan käyttää mm. kasvihuoneviljelyssä katalysaattorina.

Aiheesta pitäisi järjestää jatkuvasti poliittisille aktiivijoukoille tiedotustilaisuuksia, joissa ihmiset saisivat sovellettuakin tutkimustietoa. Uskon, että sen jälkeen politiikalla ei haluttaisi vahingoittaa kansantaloutta hyödyttäviä näkökohtia.

Nykytietämys on usein ”mutu”-tuntumaa, kun poliittisesta keskustelusta puuttuu faktatietoa. Kannattavuuslaskentaa harjoittaville on biopolttoaineiden hyötyjen selvittämistä varten saatava lukuja CHP-energiaa tuottavien laitosten prosessista. Kokemusperäinen lähtökohta: yksi kiintokuutio hakepuuta on 2,4 kuutiometriä haketta ja yksi hakekuutio vastaa noin sataa litraa polttoöljyä.



Alpo Ylitalo

Kokkola

Turvetta niukasti ensi talven lämmitystarpeisiin


Energiaturpeen tuotantoluvut ovat jälleen oletettua kulutusta heikommat. Kohtalaisesta kesästä huolimatta vanhoilta tuotantoalueilta ei pystytty nostamaan tarpeellista määrää polttoainetta tulevaa lämmityskautta varten. Uusien alueiden luvitusongelmat ovat jo nyt johtanet kivihiilen käyttöön useissa voimalaitoksissa.

Bioenergia ry:n tilastoinnin mukaan energiaturvetta on tähän mennessä nostettu arviolta reilun 18 terawattitunnin edestä, ja määrä ei tule enää juurikaan nousemaan. Turvetta on käytetty Suomessa energiantuotantoon keskimäärin 21 - 23 terawattituntia vuodessa. Vielä toukokuussa odotettiin, että hyvien kesäsäiden avulla turvetta voisi nousta jopa 27 terawattitunnin edestä.

Kesän tavoitteet olivat korkealla viime vuoden erityisen huonon turvekesän jäljiltä. Viime vuoden kesällä turvetta saatiin vain 11,4 terawattituntia, kun 2000-luvun keskiarvo nousee yli 20 terawattituntiin nostettua energiaturvetta.


Ratkaisuna uudet tuotantoalueet

-Turvetuotannon suurin ongelma on vanhoissa tuotantoalueissa, jotka ovat uusia tuotantoalueita huomattavasti herkempiä säävaihteluille. Uusia tuotantoalueita tarvitaan kipeästi, mutta lupaprosessit ovat ruuhkautuneet pahasti, Bioenergia ry:n aluepäällikkö Hannu Salo tiivistää.

Salon mukaan turvetta on 2000-luvulla ollut varastossa keskimäärin viisi terawattituntia kesällä nostetun turpeen lisäksi, eli lämmityskauteen on voinut lähteä keskimäärin 27 terawattitunnin voimin. Ensi talveksi varastoja ei ole jäljellä, koska myös ylivuotiset varastot jouduttiin käyttämään viime talvena.

Ratkaisuksi tilanteeseen Salo näkee lupasumien ripeän purkamisen aluehallintovirastoissa.

-Tilanne on jo viime talvena johtanut siihen, että useat puuta ja turvetta käyttävät voimalaitokset ovat joutuneet korvaamaan turvetta kivihiilellä, Salo muistuttaa.

Turve on huoltovarmuuden aatelia, joskaan ei kuulu huoltovarmuus vaatimusten mukaisiin tuotteisiin ...

http://www.pohjolanvoima.fi/yritys/media/blogi/kirjoitukset/19/turvetta_tarvitaan_-_bioenergialaitoksissakin

 

 

 

 

http://energia.fi/sites/default/files/turpeesta_luopuminen_raportti_.pdf

Minkähänlainen tuokin raportti olisi, jos sen olisi tilannut esim. metsänomistajat.

Puuta ei voida käyttää koska sen hinta saattaa nousta ja vapo menettää euroja metsänomistajille - no ei meillä kohta ole enää selluteollisuuttakaan...

http://www.adressit.com/keskustelu/10251/start/2355

”Akseli on saatava pyörimään nopeammin kuin vekseli.”

Eduskunta aloitti eilen ensi vuoden talousarvion käsittelyn. Kaikille on varmaankin selvä, että Suomen talous on syvissä vaikeuksissa. Huolimatta siitä, että pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) hallitus on pyrkinyt jo parin vuoden ajan leikkaamaan menoja ja nostamaan veroja, painuu valtiontalous entistä syvemmälle.

Julkisen talouden ongelmaa pahentaa osaltaan se, että kunnat velkaantuvat valtion kanssa samaan tahtiin. Osan kuntien velkaantumisesta voi laittaa valtiovallan piikkiin, koska valtio on siirtänyt ongelmiaan kunnille leikkaamalla valtionosuuksia. Jos koko julkisen sektorin menoja aiotaan pienentää, pitää leikata ennennäkemättömällä tavalla kuntien tehtäviä.

Valtio ottaa tänä vuonna lisää velkaa yli yhdeksän miljardia euroa. Budjettiesityksen mukaan ensi vuonna velka lisääntyy 6,7 miljardia euroa. Lisävelkaa tarvitaan roimasti, vaikka ensi vuoden budjetin loppusumma on prosentin verran pienempi kuin kuluvan vuoden varsinainen budjetti.

Valtiovarainministeriön maanantaina julkistaman arvion mukaan Suomen talouskasvu supistuu kuluvana vuonna puoli prosenttia. Ensi vuoden kasvun arvioidaan nousevan 1,2 prosenttiin.

Kasvava velkataakkaa ja miinusmerkkinen tai hidas kasvu yhdessä ovat tuhoisa yhdistelmä. Jos talous supistuu, niin suhteellinen velkamäärä kasvaa, vaikka lisävelkaa ei otettaisikaan.

Valtiovarainministeriön arvion mukaan julkinen velka suhteessa bruttokansantuotteeseen ylittää jo ensi vuonna 60 prosentin rajan. Vaikka Suomi on jatkossakin yksi vähiten velkaantuneista euromaista, niin rajan rikkominen on merkityksellinen, koska velkamäärä ylittää EU-sopimuksissa määritellyn julkisen velan enimmäismäärän.

Tänä saakka olemme voineet edes hieman ylpeillä sillä, että Suomi on harvoja euromaita, joiden julkisen velan määrä on mahtunut yhdessä sovittuihin kriteereihin. Näillä näkymin Suomi liittyy enemmistön joukkoon.

Matala yleinen korotaso ja Suomen hyvä luottoluokitus pitävät onneksi valtion lainojen korkotason erittäin maltillisena. Jos ja kun talouskasvu lähtee maailmalla ja erityisesti Euroopassa reippaampaan kasvuun, merkitsee se myös korkotason nousua. Sadan miljardin euron lainapotissa prosenttiyksikön nousu tietää miljardi euroa lisää korkomenoihin.

Suomi on viennistä riippuvainen kansantalous. Jos suomalainen teollisuus ei ole iskukunnossa talouden lähtiessä maailmalla kasvuun, on tiedossa vakavia ongelmia. Nyt olisi oikea aika investoida ja pitää huolta sekä tuotantolaitoksista että työntekijöistä. Kvartaali-ajattelulla ei varauduta tulevaan kasvuun.

Viimeaikaiset uutiset kertovat kuitenkin aivan jotakin muuta. Tehtaita suljetaan ja kokonaisia toimialoja uhkaa katoaminen kokonaan. Mitä Suomesta tulevaisuudessa viedään?

Synkkien talousuutisten keskeltä löytyy kuitenkin myös hyviä uutisia. Suomen Yrittäjien viime viikolla julkistaman pk-barometrin mukaan pienet- ja keskisuuret yritykset uskovat talouden kääntyvän nousuun. Työntekijöistä halutaan pitää kiinni, koska heitä tarvitaan tulevana nousukautena.

Jos hallitus ja eduskunta haluavat saada Suomen nousuun, pitää nyt panostaa vahvasti tulevaisuuteen. Kysymys ei ole pelkästään rahasta, vaan ennen kaikkea asenteista. Akseli on saatava pyörimään nopeammin kuin vekseli.

Maaseudun Tulevaisuus

eiku turvetta ulos - sillä tämä maailma pelastetaan

Riutunkarin rikkoontuneiden tuulivoimaloiden korjaaminen ei näillä näkymin kannata. Alun perin kuudella voimalalla pyörineen tuulivoimapuiston myllyistä täydellä teholla toimii enää kolme.
Oulunsalossa Hailuodon lauttalaiturin läheisyydessä sijaitsevan tuulivoimapuiston kahdessa yhden megawatin myllyssä on vaihderikko.
Näistä vuonna 2003 valmistuneista voimaloista toinen on vian vuoksi pyörinyt vajaateholla jo pitkään, ja toisessa vaihdelaatikko on kokonaan rikki. Vaihteiden asteittainen rikkoutuminen alkoi jo keväällä 2012.
Vanhin, vuonna 1999 valmistunut tuulivoimala purettiin ja myytiin tämän vuoden keväällä. Tuulivoimalassa havaittiin ongelma, joka Riutunkarissa olisi voinut aiheuttaa turvallisuusriskin.
Tuulivoimayhtiö Innopower Oy:n toimitusjohtajan Frans Liskin mukaan tuulivoiman näkymät Suomessa ovat tällä hetkellä sen verran haastavat, että Riutunkarin yksimegaisten voimaloiden korjaaminen ei ole mielekästä.
Vaihdelaatikon korjaamisen kustannukset voivat olla jopa kymmeniä prosentteja koko voimalan hinnasta.

Ensin tulee Satu Hassi Brysselistä nuttura huiskuen kertomaan ilosanomaa, kun oli saanut ajettua läpi laivojen rikkidirektiivin.
Väliäkö sillä, että turha direktiivi maksaa suomalaisille satoja miljoonia vuodessa. Turha, sillä miksi muuten Etelä-Eurooppa ei sellaista kuristusta tarvitse.
Sitten taapertaa Ville Niinistö pohjoiseen. Ja kehottaa viemään talikot pois turvesoilta, koska turpeennosto saastuttaa maailman.
Ja siunatuksi lopuksi Heidi Hautala iskee naulan puhtaan ja uusiutuvan energian arkkuun. Samalla ministeri lahtaa jokiyhtiön, Lapin leivän isän vuosikymmenten ajalta.

Vihreät haluaa
tyhjentää maaseudun, koska tiheässä klimpissä asuminen on mukamas ekologisempaa kuin maaseudulla kuljailu.

Niinpä kansalaisia ängetään väkisin iskuetäisyyden päähän toisistaan. Oikein neuvostomalliin.
Linkolalaista ekofasismia peitettynä parlamentaariseen kaapuun. Tulee miettineeksi – varsinkin vihervalion hämärän menneisyyden tuntien – että puuhastelun takana ovat enemmän kavalat ismit kuin luonnon ja ilmaston suojelu.
Persupelossa Jyrki Katainen ja Jutta Urpilainen eivät huomaa, mitä peliä hallituksen sisällä pelataan.
Suomen soilla makaa energiaa yhtä paljon kuin Norjan öljylähteillä. Norja hyödyntää luonnonvarojaan, Niinistö airueineen uhraisi luonnon tarjoaman lämmön harakoille. Samalla katoaa työpaikkoja juuri sieltä, missä niitä eniten kaivataan, jänkien vierillä.
Kun oman maan tuottamaa energiaa ei saa käyttää, valtakuntaa on pidettävä lämpimillä arabiöljyllä ja kaukaa maailman ääriltä rahdatulla kivihiilellä.
Pulmusen puhtoisia molemmat.
Vihreä aate julistaa tavoittelevansa eettisyyttä elämään. Hyvä näin, mutta valitettavan monen usko tuohon liturgiaan on mennyt – semminkin kun vihreän eliitin oma etiikka on mätä.
Hautala suhmuroi hämärissä remonttipuuhissa. Niinistö kärysi hurjastellessaan katumaasturillaan rajua ylinopeutta. Ja tuomittiin viiden tonnin mätkyihin kurvaillessaan laittomasti ex-vaimonsa autolla. Tunnen viljalti vihreän linjan ihmisiä. Laitaa lukien fiksuja ja täyspäisiä.
Mutta miksi he valitsevat johtajikseen taivaanrannan maalareita ja Suomen-syöjiä?
Teollisuutta voi kehittää ekologisemmaksi ilman nykyisten työpaikkojen verilöylyä.
Ei nykyistä hyvinvointia tarvitse tuhota, jotta päästäisiin rakentamaan paratiisia. Suomi on jo nyt maailman johtavia maita uusiutuvien energioiden käytössä. Maamme hiilidioksidipäästöjen osuus on promillen murto-osia maapallon päästöistä.
Silti vihreä viikatemies riehuu.
Ekoaatteen ylilyönnit käyvät vaaraksi paitsi ihmiselle, myös ympäristölle. Kansalaiset eivät halua leimautua näihin viheltäjiin ja pian vähät välittävät koko luonnosta. Sitä maisema ei ehkä enää kestä.
Kirjoittaja on Lapin Kansan

eläkkeellä oleva pääkirjoitustoimittaja.

#784: Jukka Finni - Kopioitu Kalevan netti sivuilta

Turvekoneet ovat ilmeisesti niin arvokkaita, että ne kannattaa korjata vaikka ne palasivat maata myöten ;)

 

#786: - Re: Kopioitu Kalevan netti sivuilta

Turvekoineita ei 10% korjauslaskussa romuteta vaan laitetaan kuntoon:)

#789: -

HAHA. Turve se vasta imeekin lantaa. Hei haloo sen takia on kuivike turve kuska se imee lantaa ja kasvuturvetta koska se imee ravinteita ja on hyvä kasvu alusta!

#790: - Re:

vastaajalta samaa laadukasta faktaa, kuin muiltakin turpeen puolustajilta

 

Tanskasta esimerkkiä
turpeen käyttöön
Taannoin näytettiin
TV:ssä kuvaus Pohjois-
Euroopan suurimmasta
koho(=keidas)suosta Tanskan
Jyllannissa. Sen pinta-ala on 55
neliökilometriä. Suo oli samanaikaisesti
sekä suojeltu että
varattu turpeen nostoon.
Turpeennostossa oli 1 200
hehtaaria. Kun turvemäärä tällä
osasuolla vuosikymmenten
kuluttua käy vähiin, siirtyy turpeennosto
toiselle, myös noin
1 000 hehtaarin osa- alueelle.
Käytetty suokenttä palautetaan
suojelualueeseen ja se muuttuu
luonnostaan samanlaiseksi kuin
muukin suojeltu suoalue, koska
sen vesitalous oli varmistettu.
Aikaisemmin Tanskassa
turvetta käytettiin polttoturpeena,
mutta nykyisin sitä
käytetään pääasiassa peltojen
maanparannusaineena. Siellä
karjanlanta jalostetaan monin
paikoin muun biojätteen kanssa
biokaasuksi. He vievät biokaasun
jalostuksessa syntyvät
kasvinravinteet ja hivenaineet
takaisin pelloille.
Kun tanskalaiset luopuivat
paikoin jopa yli 1 000 vuotta
kestäneestä lannanajosta
peltojen kestävän tuottokyvyn
säilyttämiseksi, oli karjanlannan
sisältämä humustarve
pakko korvata turpeella. Lisäseurauksena
oli, että asukkaita
ei Tanskassa enää kiusata
lannanhajulla keväisin kylvöaikoina.
Kestävä kehitys näytti
olevan kaikkien tanskalaisten
ohjenuorana.
Kestävän kehityksen ja
luonnon moninaiskäytön
ymmärtäminen varmaan
lisääntyisi Suomessakin, jos
joku luonnonvarojen käyttäjä
antaisi kansalle esimerkin
tanskalaisten tapaan. Esimerkiksi
Vapo voisi etsiä Vimpelin
kalkkialueelta sopivan suon,
josta turpeen noston jälkeen
tehtäisiin ravinnerikas lehtokosteikko.
Valitulta alueelta
ensin nostettaisiin turve. Sitten
turvesuon jälkikäsittelyksi
alueelle vietäisiin pitkäkestoisia
ravinteita kuten apatiittia ja
hivenaineita. Sen jälkeen tuodaan
Parikkalan Siikalahdesta
siirtokelpoiset harvinaiset lajit
kasvualustoineen Vimpeliin.
Sinne kerätään muutkin tähän
paikkaan soveltuvat uhanalaiset
lajit. Näin syntyisi Suomen
arvokkain kosteikko.
Suomen soista on suojeltu 13
prosenttia ja 87 prosenttia on
jätetty hyväksikäytön piiriin.
Suomme muodostavat maamme
arvokkaimman energiavaraston.
Ne sitovat nettomääräisesti
huomattavan määrän
kasvihuonekaasuna tunnettua
hiilidioksidia. Soita omistamattomien
EU-maiden edustajat
eivät halua tätä tunnustaa, koska
pelkäävät Suomen saavan
päästömaksujen vähentymisen
vuoksi liikaa kilpailuetua.
Yleensä EU:n enemmistöä
vastaan taistelua pidetään epätoivoisena
tekona niin kauan
kun ei mitään asiaa käsittelevää
tuomioistuinta ole. Parhaiten
eräät EU:n pienet maat ovat
saaneet epäkohtiinsa korjauksia
käyttämällä kansanäänestystä
tai sen uhkaa viisaasti
asiansa hoitamiseen.
Jos turpeen otossa noudatetaan
kaikkia niitä keinoja, jotka
nykytekniikka on kehittänyt
eli valumavedet puhdistetaan
voimassa olevan ankaran lain
mukaan ja jälkikäyttö suunnitellaan
kestävän kehityksen
edellyttämän luonnonhoidon
mukaisesti, ei ole enää mitään
syytä niin innokkaasti tapella
jokaisen suohehtaarimme
koskemattomuuden puolesta.
Kannattaa muistaa, että tähänkin
asti turvesoiden jälkikäyttö
on voittopuolisesti lisännyt
Suomen luonnon monimuotoisuutta
ja lajirunsautta. Ja
entistä parempia tuloksia on
mahdollista saada, jos annetaan
arvoa myös ihmisen
kekseliäisyydelle.
Seppo J. Saari
maanviljelysinsinööri, eläkkeellä
Lapua

Meillä vain viidesosa poistuneista turvesoista on otettu hyötykäyttöön - entä ne loput? kasvavat vaan villinä pajukkoa ja heinää.

No onhan nyt keksitty uusi innovaatio - tuhkaa suolle, niin jopa puut kasvavt sinne ihan itsestään. Tosiasiassa taitaa olla kyse jostakin, jossa tuhka määritellään muutoin ongelmajätteeksi ...

btw...kannattiko apinoida tuo nimimerkki?

”Turveluvat pitäisi
saada
yhdeltä
luukulta”

Turvesuon luvitus on nykyisin pitkä
prosessi. Aikaa voi kulua jopa viisi vuotta.

OULU (MT)



Turvesuon luvitus on pitkä prosessi, ja kaikista päätöksistä yleensä valitetaan, totesi lakimies Martti Patrikainen Vaposta Ympäristö- ja vesilupapäivillä keskiviikkona.

Jos poikkeuslupa elykeskuksesta saadaan, siitä valituksen käsittelee hallinto-oikeus ja sen jälkeen yleensä myös Korkein hallinto-oikeus. Tämän jälkeen seuraa sama kierros ympäristöluvan kanssa. Aikaa kuluu helposti viisi vuotta, ja rahaakin palaa.

”Tällainen peräkkäisyys ei ole perusteltua. Yksi prosessi ja yksi luukku olisi tässäkin parempi käytäntö”, Patrikainen sanoi.

Turpeen tuotannossa työmaiden pitäisi olla jatkuvassa kierrossa. Jokainen niistä on tärkeä lenkki, ja yksittäisenkin suon merkitys voi olla suuri.





Selvitykset kunnolla



Myös Pohjois-Pohjanmaan ely-keskuksen ylitarkastaja Tupuna Kovanen pohti, miten lupaprosessia voi nopeuttaa.

”Pitäisi tehdä selvitykset huolella. Esimerkiksi jonkun viitasammakon selvityksiä voi tehdä parin kuukauden aikana vuodesta. Jos siinä hutiloidaan, vuosi kuluu hukkaan.”

Kovanen kehottikin teettämään selvitykset pätevillä tekijöillä. Ei riitä, että toimija on tehnyt samanlaisia töitä ennenkin, ja referenssilista on pitkä.

”Pitäisi katsoa sitäkin, miten selvitykset ovat edenneet hallinnossa. Onko jouduttu aina pyytämään lisätietoja?”





Sammakkoa suojellaan



Kovanen kertoo vieläkin törmäävänsä luvanhakijoihin, jotka eivät ole ymmärtäneet, että luonnonsuojelulaki on oikea laki, ja sitäkin pitää noudattaa.

”On sanottu, että et kai sinä tyttö voi tuon sammakon takia...”

Kyllä tyttö voi ja hänen pitää. Muuten päätös ei kestäisi hallinto-oikeuden tarkastelussakaan. Sinnehän lupa-asiat yleensä menevät.

Suojelun määräyksistä voidaan joustaa, mutta siihen täytyy olla pitävät perusteet.

Vaaditaan erittäin tärkeä etu tai pakottava syy.

”Joitakin toimintoja on pakko hoitaa, ja tällaiseksi voi katsoa esimerkiksi energian tuotannon.

Meidän Oulumme lämpiää käytännössä turpeen voimalla, ja sekin on otettava huomioon.”

Myös vaihtoehtoisen ratkaisun mahdollisuus on selvitettävä. Olisiko vieressä toinen suo, jossa ei ole viitasammakon lisääntymis- tai levähdyspaikkaa.

Lisäksi suotuisan suojelun taso on säilytettävä.

Korvaavilla toimilla saatetaan sammakon yli päästä. Ainakin liito-oravan levähdyspaikkojen korvaamista toisilla on tutkittu Kaakkois-Suomessa, Kovanen kertoi.



JOUKO RÖNKKÖ

Vihreä eduskuntaryhmä punnitsisi uudelleen turpeen ja maakaasun veronkiristyksiä, koska kivihiilen poltto on lisääntynyt. Puun energiakäyttöä pitäisi edistää korottamalla metsähakkeen tukea. Voimalaitoksille puolue tarjoaisi lisää investointitukea.


Vihreä eduskuntaryhmä haluaa torpata kivihiilen käytön kasvun ja kääntää sen kulutuksen pysyvällä lasku-uralle.

Tammi–syyskuun aikana kivihiilen kulutus on kasvanut peräti puolella. Kansanedustaja Oras Tynkkynen penäsi tiistaina nopeita toimia kivihiilen nujertamiseksi ja esitti erillistä toimenpideohjelmaa.

Tynkkysen mielestä hallituksen pitäisi arvioida muuttuneilla markkinoilla nykytilanne uudelleen. Lisäksi vihreiden mielestä on erikseen punnittava turpeen ja maakaasun vuonna 2015 voimaan tulevien veronkorotusten vaikutukset.

Lyhyen aikavälin toimin kuuluu myös energiaverotuksen painopisteen muutos. Runsaspäästöisiä polttoaineita pitäisi verottaa nykyistä tiukemmin ja vastaavasti vähäpäästöisiä hellemmin, esitti Tynkkynen.

Verotuksen hienosäädöllä voitaisiin vahvistaa metsähakkeen sekä maakaasun kilpailukykyä sähkön ja lämmön yhteistuotannossa ilman, että energiaverotuksen kokonaisuus kiristyisi.

Metsähakkeen tuen leikkurin rajaa pitäisi myös laskea.

Metsähake pärjää paremmin hiiltä vastaan, jos haketuki kasvaa myös päästöoikeuden laskiessa kymmenen euron alle, kuuluu vihreiden esitys. Esimerkiksi jos päästöoikeustonni maksaisi viisi euroa, olisi metsähakkeen tuotantotuki megawattituntia kohden 20 euroa nykyisen 13 euron sijasta.

Hakkeen tuotantotuen korotuksesta koituisi vuositasolla noin 8–15 miljoonan euron lisäkustannus.

Maakunnissa toimivat voimalaitokset ovat korvanneet turvetta halvalla kivihiilellä. Voimalaitoksia pitäisi kannustaa siirtymään pois hiilen käytöstä. Kertaluontoisesti uusiin kattilainvestointitukiin pitäisi varata korkeintaan noin 80 miljoonaa euroa.

Janne Impiö

#795: Jukka Finni - Kopioitu Maasedun Tulevaisuudesta 8.11.2013

Tässä jutussa on jo hieman oikean suuntaista näkemystä eli luvanhakijoiden tulisi perehtyä jokaiseen kohteeseen huolellisesti ja ottaa paikalliset olosuhteet ja asiat huomioon. Luvitus ei voi olla automaatti, jossa hakeminen ja myöntäminen tehdään 'hyviksi' osoittautuneita hakemusasiakirjoja käyttäen. Mm. Vapon hakemuksissa saatetaan välillä puhua pitkiä pätkiä ihan muusta kohteesta kuin kyseessä olevasta. Toisaalta tämä yhden luukun periaatekkaan ei voi olla oikotie, jolla ohitetaan valitusmahdollisuudet. Tässäkin kirjoituksessa pidetään itsestäänselvyytenä, että jokainen hakemus pitää hyväksyä keinolla millä hyvänsä - vaikka kiertoteitse.

 

 

 

Turvetuotannossa on
suo- ja vesistökohtaista tarkkailua

Diplomi-insinööri Jaakko Koppinen Multialta esitti päätelmiään esimerkkien voimin turvetuotannon vesistökuormituksen seurannasta ja laskennasta (MT 14.10.).

Saarijärvellä Ahvenlamminsuon, Raatteikonsuon ja Saarekenevan alapuolisesta vesistöä on tarkkailtu vuodesta 1991 lähtien. Vastaavasti Kalmunevan alapuolisesta Suojärvestä ja Ryönänkoskesta vesistötarkkailua on tehty vuodesta 1995 lähtien.

Alueella on siten pitkäjänteisesti seurattu vesistöjen veden laatua.

Ahvenlamminsuo, Raatteikonsuo ja Saarekeneva eivät kuuluneet vuosina 2003–2011 päästötarkkailusoihin, 1990-luvulla kylläkin osana Saarijärven reitin turvetuotantoalueiden yhteistarkkailua. Myöskään Keuruulla sijaitseva Kalmuneva ei ole ollut päästötarkkailusuo.

Päästötarkkailusuot ovat valittuja soita, joiden kuormituslukuja käytetään laajemmin myös muissa turvetuotantosoissa, kun niin kutsutut ominaiskuormitusluvut lasketaan.

Keski-Suomen elykeskus valvovana viranomaisena on hyväksynyt edellä nimettyjen soiden päästötarkkailun ja kuormituslaskennan perustuen ominaiskuormituslukuihin. Päästötarkkailuohjelma tehtiin laajempana kokonaisuutena ohjelmakausille 1999–2004, 2004–2008 ja 2008–2013.

Keuruulla sijaitsevan Kalmunevan turvetuotantoalueen vesistökuormitustarkkailutuloksissa on ollut vaihtelua erilaisesta laskentatavasta johtuen ominaiskuormituslukuihin perustuen tai kyseisellä suolla tehtävien päästömittausten mukaan.

Tarkimman tiedon kuormituksesta saa jatkuvaan virtaamamittaukseen ja ympärivuotiseen näytteenottoon perustuvalla tarkkailulla.

Kalmunevan turvetuotantoalueen aiheuttama kiintoainekuormitus on ollut saviperäisen pohjanmaan vuoksi tavanomaista korkeampi, muun muassa keväällä 2013. Kaivutöiden yhteydessä kiintoainepäästöt kasvavat. Suurempia kaivutöitä Kalmunevalla on tehty talvella 2011 ja 2012 vesienkäsittelykosteikon valmistelutöiden yhteydessä. Myös talvella 2013 tehtiin edelleen maansiirtotöitä.

Kalmunevan kosteikon valmistuttua heinäkuussa 2012 alueella käynnistettiin ympärivuotinen kuormitustarkkailu. Kesällä 2013 kosteikko on toiminut hyvin.

Kalmunevan kuormitus vakiintui kesällä 2013 lähelle metsäojitettujen soiden keskimääräistä tasoa.

Kalmunevalla on turvetuotannossa 56 hehtaaria, joten kuormitus tulee olemaan jatkossa kohtuullisen matala. Kosteikon toimivuus vakiintuu normaalisti 1–3 vuoden kuluttua perustamisesta muun muassa kasvillisuuden kehittymisen myötä.

Vapo noudattaa kaikilla tuotantosoillaan lupaviranomaisten edellyttämiä lupamääräyksiä. Lupaehdot sisältävät määräykset vesienkäsittelyjärjestelmistä, niiden toimivuudesta ja alapuolisten vesien tilaa koskevasta tarkkailusta.

Tarkkailu on viime vuosina lisääntynyt, ja suokohtaista näytteenottoa tehdään lupasoilla jokavuotisesti tai määrävuosina lupamääräysten mukaisesti.

Vuosittain otetaan ja analysoidaan yhteensä yli 10 000 vesinäytettä.

Vapo on sitoutunut rakentamaan kaikille turvetuotannossa oleville tuotantoalueille parhaan käyttökelpoisen vesienkäsittelytekniikan (BAT) mukaiset vesienkäsittelyjärjestelmät vuoden 2014 loppuun mennessä. Julkistamme vuosittain päästö- ja vesistötarkkailuraportit turvetuotantosoittain.



Mika Säynäjäkangas

Vapo Oy

aluejohtaja, Keski-Suomi

Ville Niinistö: Turvetuotanto on typerää

Ympäristöministeri Ville Niinistö (vihr.) ilmoittautui puuenergian puolustajaksi MTK:n metsävaltuuskunnan kokouksessa.

”Puolustan puuenergiaa. Turvetuotanto on puun hyötykäytön kannalta typerää. Tämän haluan sanoa tälle yleisölle ihan suoraan”, ministeri puhui metsävaltuutetuille Espoon Hanasaaressa.

Niinistön mukaan energiainvestoinnit kannattaa tehdä kattiloihin, jotka ”käyttävät hyvää raaka-ainetta eli puuta”.

”Turvetta käyttävät kattilat voidaan ajaa alas. Turvetuotantoa on vähennettävä määrätietoisesti.”

Puuta voidaan ministerin mukaan käyttää nykyistä enemmän, Suomen metsät kasvavat niin hyvin.

”Silti on mietittävä, mitä kaikkea metsästä kerätään energiaksi”, Niinistö sanoi.

Hän kyseenalaisti esimerkiksi kantojen käytön.





Puusta paras
mahdollinen tulos



Niinistö mukaan puu on raaka-aineresurssina paljon suurempi mahdollisuus kuin tähän asti on ymmärretty.

”Suomen on pystyttävä nostamaan puun jalostusastetta. Olisi tärkeää hyödyntää puu niin, että siitä saadaan joka kohdassa paras mahdollinen tulos. Tämä on biotalouden periaate.”

”Biotalous on sitäkin, että vähemmästä raaka-aineesta saadaan enemmän irti. Se on ravinteiden kierrättämistä ja raaka-aineiden hyödyntämistä yhä uudelleen.”

Niinistö totesi biotalouden välttämättömäksi.

”Nykyinen talousjärjestelmä romahtaa parissa vuosikymmenessä. Käytämme raaka-aineita aivan liikaa.”

Esimerkkinä jalostusasteen nostamisesta ministeri mainitsi puukerrostalojen rakentamisen. Niitä on rakennettava Suomeen nykyistä enemmän.

”Yritetään nostaa puun jalostusastetta ja yritetään pitää jalostus mahdollisimman pitkälle Suomessa. Tällöin myös alkutuottaja hyötyy”, ministeri arvioi.





”Metsät muutakin
kuin myytäviä kuutioita”



Ministeri Niinistö nosti esiin myös metsien monimuotoisuuden.

”Metsät ovat muutakin kuin myytäviä kuutioita. Miten edistäisimme luontomatkailua? Kuinka voisimme yhdistää ympäristönsuojelun ja metsänomistajien edut?”

Niinistö toivoi lisää keskustelua luonnonsuojelun ja metsästyksen välille. Hän sanoi omien kokemustensa perusteella, että ympäristöhallinnon ja metsästysseurojen vuoropuhelu voi toimia.

”Varsinais-Suomessa hirvenmetsästys on sallittu suojelualueilla varsin laajasti”, Niinistö kertoi esimerkin kotimaakunnastaan.



ANTTI KANTOLA