Varmaan myöhässä, mutta kuitenkin...

En tiedä, miksi minäkin halusin osallistua tähän keskusteluun. Jotenkin alkoi harmittaa, kun luin kommentteja täällä. Aina alkaa harmittaa, kun lukee mitä tahansa kommentteja mistä tahansa aiheesta. Siis varsinkin juuri netissä. Ihmiset vaikuttavat jotenkin niin kyynisiltä, epäilevät ja vähättelevät toisiaan.

Olen sosionomiopiskelija ja käynyt pitkän matkan ennen opintojeni aloittamista. Opiskelin ensin maisteriksi (en sosiaalityöntekijäksi) ja ymmärsin vasta sitten, mitä oikeasti haluan tehdä ja mikä on minulle oikeasti tärkeää. Minusta sosiomit tekevät todella tärkeää työtä. Meidän tulisi olla ylpeitä opiskelemastamme alasta emmekä saa antaa näiden kommenttien (tai muidenkaan) haitata meitä. Hain sosionomiksi juuri siksi, että minulla olisi tulevassa työssäni aikaa elää arkea asiakkaitteni kanssa. Haluan tulevaisuudessa töihin vaikkapa kehitysvammaisten aikuisten tukiasuntolaan. Me tekisimme ruokaa yhdesssä, jakaisimme ilot ja surut. Eläisimme arkea yhdessä. Arkeen kuuluu se, että lauantai-iltana saunotaan, syödään karkkia ja katsotaan elokuvaa yhdessä. Se joka haluaa istua kainalossa, saa kainalopaikan ilman muuta. Minusta meidän työssämme on parasta juuri tämä läheisyys ja arjen ytimessä mukanaolo. Jos sosionomia halutaan aina verrata sosiaalityöntekijään niin edellä mainitsemani seikat ovat juuri niitä seikkoja, jotka saivat minut valitsemaan sosionomin uran sosiaalityöntekijän uran sijaan. Me molemmat tehdään arvokasta työtä, miksei yritetä yhdessä eteenpäin eikä toisiamme arvostellen?

#65: nöpö - niin, miksi kinastella?

HIPPI!!!!