Olen itse opiskellut Oulussa ja käynyt pari sijaisuuttakin kansainvälisessä koulussa tekemässä. Tunnen niin koulun opettajia kuin aikoinaan kansainvälisestä koulusta valmistuneitakin, ja ilolla olen seurannut täältä etäältä käsin kansainvälisestä koulusta sosiaaliseen mediaan huokuvaa hyvää henkeä.

Opiskeluaikoina muistan, kuinka useat IB-lukion suorittaneet opiskelutoverit nousivat monella tavoin yli meidän suomalaisen lukion käyneiden niin akateemiselta osaamiseltaan kuin kypsiltä ajatuksiltaan. Sattumaa tai ei - voihan jo IB-lukion valikoituminen olla enemmän akateemisesti orientoituneiden juttu. Itse olisin todennäköisesti kaivannut samanlaista opiskelemaan oppimista lukioiässä, joten soisin mahdollisuuden kansainvälisesti orientoituneeseen opinpolkuun niin oululaisille kuin Ouluun tulevillekin jo perusopetuksesta lähtien.

Mikäli suomenkielisiltä rajataan pääsy kansainväliseen kouluun, uskon, että oppilaiden tuntemus suomalaisesta kulttuurista heikkenee merkittävästi. Ilman suomalaisia ystäviä kukaan tuskin kunnolla Suomeen juurtuu. Jos maksamme kalliita koulutusvuosia vierastyöläisten lapsille, eikö heitäkin kannattaisi juurruttaa tänne Suomeen parhaalla mahdollisella tavalla? Toivon, että Oulun kaupunki tukee tätä(kin) erityiskoulua ja ymmärtää niin monikulttuurisuuteen kuin vaikkapa musiikkiin painottuneen opiskelun arvon oppilaiden tulevaisuutta ajatellen!

#25: -  

Olen samaa mieltä kanssasi, nuo ovat tärkeitä näkökulmia.

Hyvästä hengestä vielä sen verran, että mielestäni mm. kiusaaminen on ilmiö, jota esiintyy vähemmän kansainvälisissä kasvatus/-opetusmuodoissa. Tarkoitukseni ei ole tällä luoda minkäänlaista oululaista vastakkainasettelua suomalaisen ja kansainvälisen kasvatuksen välillä, se perustuu vain omiin, subjektivisiin havaintoihini molemmista ympäristöistä. Huomaamatta koskaan minkäänlaista erilaisuudesta johtuvaa kiusaamista tai syrjintää, sain ilolla seurata esim. Oulun Englanninkielisen Leikkikoulun arkea, jossa eri etnisiä taustoja edustavat lapset leikkivät jo pieninä keskenään ja aina hyvässä hengessä. Heille erilaisuus on normi ja standardi, jonka he vievät ajatusmaailmassaan mukanaan päiväkodeista IB- tai suomalaisiin kouluihin. Paljon tästä on kiittäminen myös leikki- ja peruskouluopettajien asennetta. Vain 0%:n toleranssi minkäänlaista kiusaamista kohtaan antaa viestin lapsillekin, että minkäänlaisissa olosuhteissa siitä ei koskaan saa hyväksyttävää. Kiusaamattomuus ja erilaisuuden arvostaminen ovat tärkeitä asioita joka suhteessa ... eivätkä vähiten kouluissa viihtymisen ja tämän kautta saavutetun oppimismotivaation vuoksi.

Komppaan myös huomiotasi, että mielestäni kansainvälistä kasvatusta toteutetaan hyvin suomalaista kulttuuria arvostavasti, tuloksenaan monipuolisesti ajatteleva, sekä suomen että muitakin kieliä hallitseva "oululainen maailmankansalainen", jos näin voi positiivisessa mielessä ilmaista.