Minun lapseni taas on erityiskoulussa, koska hän kuuluu päättäjien mielestä sinne. Kun niitä erityiskouluja on olemassa voi kunta päättää, että jotkut diagnoosit nyt kerta kaikkiaan hyötyvät niistä enemmän. Siinä ei ole lapsen tarpeilla tai vanhempien tahdolla osaa eikä arpaa.

Nyt tässä taistelussa näkyy vain se erillistämisen puolustajien näkökulma. Entä me muut, jotka ovat nähneet muissa kunnissa onnistunutta integraatiota (olen itse opettaja "muussa" kunnassa)? Jotka uskomme ja tiedämme lapsemme nauttivan tavallisten lasten seurasta sen sijaan että kaikki opetus on omankaltaisten seurassa. Tiedämme myös, että tutkimukset osoittavat integraation hyödyttävän useimpia lapsia enemmän kuin erityisluokan. HUOM! Siis useimpia, ei suinkaan kaikkia. Aina löytyy niitä, joille aidosti ja oikeasti pieni erityisluokka on paras ratkaisu.

Niin kauan kuin erityiskouluja ja -luokkia on näin paljon kuin nykyään, sinne tungetaan kaikki vähänkin siihen viittaavat diagnoosit. Se on väärin! Siksi kannatan osittaista erityisluokkien purkamista, jotta olisi enemmän valinnanvaraa tarjolla, ja jotta erityisluokkaa ei määrättäisi automaattisesti lapselle.

Tämä on hyödyllinen näkökulma. On totta, että niin pitkälle kuin mahdollista pitää tukea erityislasten monipuolista kanssakäymistä. Omassa perheessämme se tapahtuu myös koulun ulkopuolella, harrasteissa ja lähipiirissä. Olemme itse kokeneet käytännössä tärkeäksi, että koulu olisi paikka jossa lapsi voisi keskittä mahdollisimman hyvin opiskelemaan. Aivan varmasti pistäisimme poikamme yleisopetukseen, jos se olisi mahdollista ja lapsen kannalta parasta. Mutta Vantaan hanke on hyvistä aikeistaan huolimatta niin epärealistinen resurssien ja suunnittelun osalta, että on parempi torjua se kuin antautua mukaan kaoottiseen hankkeeseen.

 

Totuus ei ole koskaan mustavalkoinen, olisi nähtävä laajalla skaalalla, mutta käytännössä se ei toteudu tämän hankkeen myötä. Olisi hyvä jos olisi mahdollisuuksia joustoihin opetuksessa ja oppilaiden sijoittamisessa heidän tarvitsemansa tuen mukaan.

Tuollaisista kuvaamista diagnostisista pakottamisista on tuskin huolta tulevaisuudessa missään päin Suomea. Päättäjät menevät siitä, missä aita on matalin ja missä vaan voidaan säästää. Lämmin lähikouluperiaate on yksi peitetarina sille, että kaikki lapset ovat kohta autuaasti samoissa kouluissa; nyt haetaan helppoa ja kertakaikkista ratkaisua, joka ei tule kestämään.

Olisi ymmärrettävä, että yhteiskunnassa ja ihmisissä todellakin on eroja, ja voimme hallita niitä positiivisesti ennen kuin tilanne riistäytyy poliittisessa päätöksenteossa käsistä. Nykyinen malli ajaa raakaan tasapäistämiseen ja vahvimmat selviävät -ideologiaan, mikä näkyy kaikkialla muuallakin yhteiskunnassa.

 

Vesa Haapala

#67: Arru - toinen näkökulma

 

#67: Arru - toinen näkökulma 

Vanhemmilla on jo nyt oikeus valita lähikoulu, se on myös teilläkin, jos haluatte pitää siitä kiinni.