Rusinat pullasta poimivat uskovaiset hyväksyvät raamatusta mukavat palat sellaisenaan, kun taas ikävät, nykyaikaiseen moraalikäsitykseen sopimattomia paloja tulkitaan, pohdiskellaan tai pyritään kokonaan unohtamaan.

Jos raamattua saa tulkita kuten haluaa tai lukea valikoivasti, kuten evankelisluterilainen kirkko kannustaa tekemään ainakin verkkosivuillaan, eivätkö silloin myös mm. homovastaiset, naisvastaiset sekä orjuus-myönteiset tulkinnat ole yhtä lailla oikeutettuja kuin suvaitsevammat tulkinnat? Oikeastaan ahdasmieliset tulkinnat ovat luonnollisempia, jos pitää itseään kristittynä ja raamattua pyhänä kirjana: siinä sanotaan selkeästi, että homous on jumalalle kauhistus. Vaatii paljon ylimääräistä tulkintaa, että raamatun ahdasmielisyys saadaan seliteltyä pois, joten todistustaakka on vapaamielisillä.

Totuus on, että kirkkoon kuuluvista vapaamielisistä kukaan ei ole lukenut raamatusta kuin ehkä rippikoulussa valitut palat, eivätkä he tiedä mihin uskovat. YLE:n homokeskustelu, vaikkakin oli surkeasti ja epäreilusti järjestetty, herätti monet nukkuvat jäsenet miettimään jäsenyytensä perusteluja.

Miten kukaan homot hyväksyvä tai homoja kunnioittava voi perustella itselleen kuulumisen järjestöön, jonka pyhä kirja mahdollistaa tulkinnan homouden kauhistuksesta?

#8: kirkon ulkopuolella ihmettelevä - Onko raamattu pyhä kirja vai ei? 

"Totuus on, että kirkkoon kuuluvista vapaamielisistä kukaan ei ole lukenut raamatusta kuin ehkä rippikoulussa valitut palat, eivätkä he tiedä mihin uskovat. "

Tämä ei pidä paikkaansa, meistä ns. liberaaleista moni tuntee Raamattua hyvin, lukee sitä, tulkitsee sitä ja tietää mihin uskoo. Raamatun sanoma on enemmän kuin etiikkaa, se on sanoma Jumalasta joka rakastaa ihmistä, tuli  Jeesuksessa yhtä haavoittuvaiseksi kuin jokainen ihminen ja tarjoaa anteeksiantoaan.

#8: kirkon ulkopuolella ihmettelevä - Onko raamattu pyhä kirja vai ei?

Lauseet, jotka alkavat "Totuus on..." kertovat usein aika paljon kirjoittajansa rautalangalla tuetusta maailmankuvasta.

#8: kirkon ulkopuolella ihmettelevä - Onko raamattu pyhä kirja vai ei?

Olen yksi heistä vapaamielisistä kristityistä, jotka ovat lukeneet Raamattunsa ja käyneet jopa teologisessa, mutta joita yksi kirjoittaja ei uskonut löytävänsä yhden yhtäkään.  En silti allekirjoita adressia, koska minusta on tuhatvuotista kirkkoa alentavaa, miten yhden asian ympärille kietoutuu koko käsitys tästä ihmisten luomasta yhteisöstä. Voin yhtä hyvin rukoilla Itkumuurilla (jonka juuri tein) tai Heinäveden luostarissa, enkä koe Suomen valtiokirkon olevan seksuaalisen identiteettini määrittäjä. En tarvitse sen mielipidettä tai hyväksyntää, niinkuin kenenkään yksityisen ihmisenkään. Seksuaalisuuteni on yksin minun ja Jumalani välinen asia, jossa riittää painimista ja omantunnon herkkää punnitsemista. Ihmisten kirjoittama Raamattukin on, sanoi kuka mitä hyvänsä. Ei myöskään mikään lakiteksti, joista kaikki tulkinnat olisi poissuljettavissa ja sitten voimme taas iloisesti jatkaa elämäämme... Sitäkö näillä protesteilla haetaan? Minusta Raamattukin on osa tätä ihmiskunnan taistelua lähemmäksi itsemme ja Jumalamme, luojamme, ymmärtämistä aina kulloisessakin ajassa. On tervettä alkaa miettiä tässä ajassa, miksi juuri seksuaalisuus nostaa meissä jotkin näin voimakkaat tunteet pintaan. Onko siellä jotakin toteutumattomia haaveita, ja miksi niitä PELKÄÄMME? Vaikka aika pursuaa kaikenlaisia ärsykkeitä ja lietsoo pelkoja esim. pedofiliasta kirkossa? Onko tämä sittenkin meidän suomalaisten oma vastineemme katolisessa kirkossa nousseesta seksikohusta. Mutta kaikki tämähän on jo nykypäivän psykologiaa.... Sitä varten voi mennä vaikka ryhmäterapiaan! Tai ostaa parempaa luettavaa! Jos siitä haluaa puhua juuri tässäkin yhteydessä niin se toisi sitä mielenkiintoista vuoropuhelua yksittäisten sivallusten sijaan. Psyyken hoitaminen sinänsä taas nostaa itsetuntoamme, vaikka olisimme oikean VAINON alaisia. Ihmisinä silti pysymme kaikkine vajavaisuuksinemme, jotka on kohdattava.

Raamattu taas tuo ikuisen kuvan jostakin pyhästä, Jumalasta jonka nimeä emme Vanhan Testamentin aikana olisi olleet kelvollisia edes lausua. Hän, ja yksin Hän, on solminut ihmiskunnan kanssa liiton, Uuden Liiton , jossa saamme kokea jotakin Hänen armostaan KONKREETTISESTI. Tämä rekisteröity liitto on luettavissa ihmissanoilla linkistä ´Uusi Testamentti´. Jos olemme kokeneet tätä edes hitusen, se näkyy jokapäiväisessä elämässämme ja sanoissammekin. Tätä toivoisin kuulevan meiltä kaikilta eri rooleissa niin kirkonyhteisössä kuin sen ulkopuolellakin. Rakkautta se kaikki vaan kuitenkin on. Vain tätä kysytään meiltä siellä viimeisellä portilla. Onko näin?