Maininta sotaharjoituksista ja lentämisestä lähellä rajaa liittyy selkeästi tähän kokonaisuuteen, jossa Suomi yrittää olla samalla kaikin mahdollisin tavoin mukana Naton toiminnassa, olematta muodollisesti sen jäsen. Kysymys on kokonaisuudesta. Ei kai tämä kovin monimutkainen asia voi olla ymmärtää? Jos Suomi olisi vakuuttavalla tavalla puolueeton eikä haihattelisi Naton perään (eikä tietenkään myöskään Venäjän helmoihin) niin ei Venäjää paljon kiinnostaisi meidän kansalliset sotaharjoitukset. Itsenäinen ja puolueeton Suomi ei ole uhka Venäjälle missään oloissa.

Mutta: nyt kun Suomi on tosiasiassa puolittainen Nato-maa ja epäiltävissä on että siitä tulee vielä täysjäsen, niin tietysti Venäjä tarkkailee myös meidän kansallisia sotaharjoituksia toisessa valossa. Siellä katsotaan tätä kokonaisvaikutelmaa, että mihin Suomi tähtää pidemmänpäälle tällä kokonaispolitiikalla. Mihin Suomi kehittää valmiuksia, mitä uhkakuvia varten, varautuuko Suomi tällä harjoittelulla jo tulevaan Nato-jäsenyyteen jne.

Voihan olla että tuossa kohtaa Makarovin puhetta oli pieni piikki mukana, mutta onko se itäisen suurvallan taholta kohtuutonta toimintaa tässä tilanteessa, jossa Suomi itse lähentyy Natoa kaikin keinoin ja luo näin silminnähtävää vastakkainasettelun uhkaa itäänpäin? Ja samalla Nato/EU/USA toimii miten tahtoo monilla alueilla maailmassa ja muokkaa niitä mieleisekseen. Suomessa eletään siinä illuusiossa, että Suomi saa toimia turvallisuuspolitiikassa miten tahtoo ilman että Venäjällä on oikeutta kommentoida asiaa, mutta Venäjä ei voi toimia/kommentoida samoissa asioissa juuri millään tavalla ilman että Suomi kommentoi sitä ja reagoi siihen. Suomi päättää itse omasta turvallisuuspolitiikastaan ilman että Venäjän kuuluu sitä kommentoida, mutta jos Venäjä ryhtyy varustautumaan Karjalan alueella, Suomella on oikeus tykätä siitä kyttyrää?